Ihmisen sydämen pysähtyessä aikaa on vähän. Sydänpysähdyspotilaan selviytymismahdollisuudet pienenevät kymmenen prosenttia jokaista minuuttia kohti.
Tästä huolimatta moni maallikko jättää paineluelvytyksen antamatta. Tuoreen väitöstutkimuksen perusteella vain alle puolet sydänpysähdyspotilaista sai paineluelvytystä vuonna 2010 tehdyn seurannan aikana. Väitöksen tehnyt ensihoitolääkäri Pamela Hiltunen on tuloksista hieman hämillään.
– Joskus voi olla, että tilannetta ei tunnisteta. Mutta on vaikea ymmärtää, että lähellä on paineluelvytykseen kykeneviä ihmisiä, jotka eivät jostain syystä tee (elvytystä). Ajattelevatko ihmiset tekevänsä jotain väärin niin, että potilas voi kuolla? hän miettii.
Sellaista ei kuitenkaan Hiltusen mukaan pidä pelätä. Paineluelvytykseen saa puhelimitse neuvot hätäkeskuksesta, eikä tehtävä ole niin vaikea kuin ehkä luullaan. Lisäksi paineluelvytyksen hyödyt ovat suuret. Hiltunen viittaa syksyllä julkaistuun ruotsalaistutkimukseen, jonka mukaan elvytys jopa kaksinkertaistaa potilaan mahdollisuuden jäädä henkiin.
– Kun verenkierto on pysähdyksissä, maallikon antama paineluelvytys antaa potilaalle hieman lisäaikaa odotellessa ensihoitoa paikalle. Paineluelvytyksessä saadaan kiertämään verta kehossa edes välttävästi.
Lääkärihelikopterissa työskentelevän Hiltusen mukaan potilaan ennuste on myönteisin silloin, kun sydänpysähdyksen syy on sydänperäinen. Sydänperäisiä sydänpysähdykseen johtavia syitä ovat äkillinen sydäninfarkti tai vanha infarktiarpi. Sydämen pysähtyessä esimerkiksi hapenpuutteen tai vamman seurauksena potilaan ennuste on hyvin paljon huonompi.
Sivullisen apu on selviytymisketjun ensimmäinen osa
Lääkärihelikopterissa työskentelevä ensihoitolääkäri Hiltunen tutki väitöskirjassaan sydänpysähdyksen saaneiden hoitoketjua ja selviytymistä.
Sydänpysähdyspotilaan selviytymisketjuun kuuluu maallikoiden antama ensiapu, ensihoitopalvelu ja elvytyksen jälkeinen hoito. Se tapahtuu yleensä sairaalan teho-osastolla.
Itä-Suomen yliopistossa tarkastettu Hiltusen väitöskirja osoittaa, että nopeasti aloitettu paineluelvytys, lääkärin osallistuminen ensihoitoon ja viilennyshoito teho-osastolla parantavat potilaiden selviytymistä sydänpysähdyksestä.
Hiltusen mielestä maallikkojen antamaa elvytystä tulisikin lisätä sydänpysähdystilanteissa. Hän kaipaa systemaattista elvytysopetusta työpaikoilla, kouluissa ja oppilaitoksissa.
Tutkimustyötä hyödyttäisi, jos elvytyspotilaista olisi olemassa kansallinen tietokanta. Se tarjoaisi ensihoidolle, hätäkeskuksille ja sairaaloille mahdollisuuden tarkastella selviytymisketjun toimivuutta. Samalla voitaisiin parantaa sydänpysähdyspotilaiden hoitoketjua ja -tuloksia.
Laajin kartoitus Suomessa tähän asti
FINNRESUSCI-tutkimuksessa kerättiin sydänpysähdyksen sairaalan ulkopuolella saaneet potilaat puolen vuoden ajalta itäisestä ja eteläisestä Suomesta vuonna 2010.
Tulosten mukaan alle puolet potilaista sai paineluelvytystä ennen ensihoidon tuloa. 100 000 asukasta kohti oli 51 ensihoitajan hoitamaa elvytystapahtumaa vuodessa. Hätäkeskuspäivystäjät tunnistivat neljä viidestä elottomuustapauksesta hätäpuhelun aikana.
Potilaiden keski-ikä oli 65 vuotta ja yli 70 prosenttia potilaista oli miehiä. Yli puolet sydänpysähdyksistä tapahtui kotona. Sydänpysähdyksellä oli yleensä silminnäkijä ja potilaalle aloitettiin paineluelvytys keskimäärin kolmen minuutin kuluessa elottomuuden alusta.
Pamela Hiltunen selvitti väitöstutkimuksessaan myös viilennyshoidon käytäntöjä Suomen teho-osastoilla. Viilennyshoidolla pyritään vähentämään sydänpysähdyksen seurauksena kehittyvää, hapenpuutteesta ja riittämättömästä aivoverenkierrosta aiheutuvaa aivovauriota.
Sydänpysähdyksen jälkeen yksi viidestä potilaasta selvisi sairaalasta kotiin, ja vuoden kuluttua elossa oli 13,4 prosenttia. Sähköllä hoidettavat rytmihäiriöpotilaat selviytyivät paremmin.