Vanhat muistot eivät ole jättäneet Pekka Fofonoffia rauhaan, vaikka kouluajoista on kulunut lähes 50 vuotta.
Asuntola-ajoista puhuminen ei ole hänelle vieläkään helppoa.
– Kyllähän se kiusaaminen oli sellaista, sitä oli niin monenlaista. Opettajakin seurasi vain sivusta, että tuohon on turha puuttua. Kiusaamiseen tavallaan kasvoi heti, kun se alkoi, muistelee Fofonoff kouluaikojaan kotonaan Nitsijärvellä.
Asuntoloissa tuli selvästi esille saamelaisten sisäinen hierarkia
Saamelaisten asuntolakokemuksista on vasta nyt valmisteilla ensimmäinen väitöskirjatutkimus. Sotien jälkeen asetettu oppivelvollisuus oli saamelaislapsille erityisen rankka, sillä saamen kielen puhuminen oli asuntoloissa kielletty, ja pitkien välimatkojen vuoksi asuntolassa saattoi joutua olemaan kuukausia pääsemättä kotiin tuttuun ympäristöön.
Filosofian maisteri ja tutkija Minna Rasmus omisti jo pro gradu -tutkimuksensa saamelaisten asuntola-aikojen tutkimiseen, mutta väitöskirjassaan hän käsittelee aihetta paljon laajemmin.
Tutkimushaastatteluista ilmeni ensimmäistä kertaa erityisesti kolttasaamelaisten kokema syrjintä. Se, millainen hierarkia saamelaisryhmien kesken vallitsee, on noussut yhdeksi suureksi tutkimuskysymykseksi Rasmuksen väitöskirjassa.
– Suurissa asuntoloissa, kuten Inarissa ja Ivalossa, tuli selvästi esiin saamelaisten sisäinen hierarkia, jossa kolttasaamelaiset olivat alimmaisena. Tämä asia tuli esiin tutkimusmateriaaleissani. Huomionarvoista siinä oli se, että muut saamelaiset puhuivat siitä.
Rasmus haastatteli väitöskirjatutkimukseensa lähes 50 Suomen saamelaista jokaisesta kieliryhmästä. Kun hän kyseli ihmisiä informantiksi, yhteensä 18 saamelaista kieltäytyi. Heistä 13 olivat kolttasaamelaisia.
– Kolttasaamelaiset ovat itse puhuneet tästä tutkimushaastatteluissani. Kiusaamista tapahtui kaikkien saamelaisryhmien kohdalla, mutta kolttien kaksinkertainen syrjiminen on tullut hyvin vahvasti esille haastatteluissani, kertoo Minna Rasmus tutkimuksestaan.
"Se kuuluu asiaan. Meitä saa kiusata"
Syrjiminen on vaikuttanut paljon kolttien itsetuntoon ja heikentänyt kolttasaamelaisuutta.
Asuntola-arjessa saamelaislasten kiusaaminen oli arkipäivää, mutta kolttasaamelaisiin kohdistunut asenne vaikutti kolttalasten huonoon asemaan.
Minna Rasmuksen tutkimusinformantti:
Minna Rasmuksen tutkimusinformantti:
Jo pelkät asenteet kolttasaamelaisia kohtaan olivat negatiivisia sekä suomalaisilla, että muilla saamelaisia.
– Jotkut informantit puhuivat siitä, että he ovat kärsineet kolttasaamelaisuudestaan kouluajoista lähtien. Koulu- ja asuntola-aikoina tapahtunut kiusaaminen oli toisinaan epäsuoraa, kolttasaamelaisille ei puhuttu tai heidät jätettiin ryhmän ulkopuolelle. Myös todella julmaa kiusaamista, suoranaista kiduttamista, esiintyi, kertoo Minna Rasmus.
Minun mielestäni olisi todella tärkeää, että sovinto tapahtuisi myös meidän saamelaisten kesken
Minna Rasmus, tutkija
Sodan takia kolttasaamelaiset joutuivat jättämään kotinsa, kun Suomi luovutti heidän asuinalueensa pohjoisessa sodan voittaneelle Neuvostoliitolle. Kolttien tavat ja vaatteet olivat ehkä myös poikkeavia muihin saamelaisiin nähden, koltat ovat uskonnoltaan ortodokseja.
Kolttasaamelaiset kertoivat tutkimushaastatteluissa kokevansa syrjintää yhä tänäkin päivänä.
– Jotkut sanovat kokevansa edelleen rasismia siitä, että he ovat kolttasaamelaisia. He kertoivat, etteivät koe olevansa osa suurempaa saamelaista joukkoa, sanoo Rasmus.
Yhtenä ratkaisuna asuntolakuntoutus?
Asuntola-aika on saamelaisten yhteinen tabu, kertoo tutkija Minna Rasmus.
– Tämä on asia, josta meidän pitää voida puhua. Se on tärkeää etenkin, kun viime aikoina on paljon puhuttu sovinnosta. Minun mielestäni olisi todella tärkeää, että sitä sovintoa ei nähtäisi vain saamelaisten ja valtion keskinäisenä asiana, vaan se keskustelu ja sovinto tapahtuisi myös meidän saamelaisten kesken.
Tutkijana Rasmus esittääkin, että saamelaisten kokemasta syrjinnästä asuntola-aikoina tulisi lähteä purkamaan ennen kaikkea konkreettisin toimin.
Saamelaisille voisi tarjota esimerkiksi asuntolakuntoutusta, jossa korostuisi saamelaisen ja saamenkielisen sosiaali- ja terveyshuollon merkitys. Kulttuurisen ymmärryksen tulisi olla kuntoutuksen tärkeimpiä lähtökohtia.
– Olisi tärkeä keskustella myös siitä, mitä me ajattelemme anteeksipyynnöstä. Riittääkö pelkästään anteeksipyyntö vai haluammeko jonkinlaista korvausta koulu- ja asuntola-ajoista. En puhuisi tässä niinkään rahallisesta korvauksesta, vaan siitä, miten voisimme auttaa ja hoitaa niitä saamelaisia, joille koulu- ja asuntola-aika on ollut raskasta. Meidän tulisi muistaa, että kaikki eivät ole selviytyneet siitä ajasta.