Ateenalaisen Attikan eläinpuiston yleisö kuuntelee tarkasti, kun eläintenhoitaja kuvailee delfiinien anatomiaa ja elintoimintoja.
Pian Särkänniemestä Ateenaan siirretyt Leevi, Eevertti ja Veera valtaavat altaan.
Leevi ja Eevertti esittelevät ruumiinosiaan ja luontaista käyttäytymistään. Eevertti ottaa spurtin ja yleisö kohahtaa. Eevertti hyppii myös korkeimmalle ja on muutenkin opetuksellisen esityksen tähti.
Tässä esityksessä painotus ei ole tempuissa eri välineillä tai taustamusiikissa vaan delfiinien suojelemiseen tähtäävässä kasvatuksessa.
Lopuksi, miltei täynnä olevasta katsomosta purkautuu ulos aikuisia ja lapsia, joiden puheessa vilahtelee sellaisia lauseen alkuja kuin ”En tiennytkään delfiineistä sitä että ” tai ”Νyt etsimään lisätietoa .”
Veeran siirtämisestä on noussut liiallinen kohu
Esityksen jälkeen Veera suuntaa suoraan pikkualtaaseen, missä se hoivaa delfinaarion nuorimpia delfiinejä.
Se tuntuu viihtyvän eniten juuri pienissä ympyröissä, adoptiolastensa ympäröimänä. Veera on altaan vanhin ja sen äidinvaisto on voimakas.
– Eevertti ja Leevi eivät sitä kiinnosta, delfinaarion johtaja Robert Gojceta sanoo.
Gojcetan mukaan hankaluuksia aiheuttaa se, että Veera on ainoa naarasdelfiini kuuden urosdelfiinin joukossa.
– Delfinaariomme on tarkoitettu alunperin urosdelfiineille. Ounastelimme että yhtälö on Veeran kanssa haasteellinen. Otimme Veeran vastaan koska tiesimme, että Särkänniemi oli kovan paineen alla, Robert Gojceta sanoo.
Hän kertoo, että Attikan eläinpuisto kartoittaa nyt eri vaihtoehtoja Veeran uudeksi kodiksi.
Gojcetaa harmittaa, että Veerasta on syntynyt äläkkä suomalaisessa somessa.
– Jos Veeralle löytyy jostain muualta parempi sosiaalinen ympäristö, muiden naarasdelfiinien parissa, on siirto eläimelle varmasti hyvä ratkaisu. Se olisi hyväksi myös urosdelfiineillemme, Robert Gojceta toteaa.
Gojceta kuitenkin korostaa että vielä ei tiedetä, mihin, milloin ja miten Veera muuttaisi.
Delfin kuolemalla ei yhteyttä elinoloihin
Veeran, Leevin ja Eevertin siirrosta Särkänniemestä Ateenaan tulee kuluneeksi 28.elokuuta vuosi.
Särkänniemen delfiinien Kreikassa oloajan suurin suru on lauman neljännen jäsenen, Delfin äkillinen menehtyminen tammikuussa. Delfi sai sydänkohtauksen.
Tutkimusten mukaan kuolema oli seurausta eläimen korkeasta iästä, ei elinoloista tai tulehduksesta altaassa.
Delfinaarion johtaja Robert Gojceta halusi vielä varmistuksen Delfin oletettuun 38-vuoden ikään.
Hän tutkitutti kuolleen eläimen hampaan ja siitä Delfin iäksi tarkentui 39 vuotta.
Urosdelfiinien keskimääräinen elinikä on 35-40 vuotta ja naarasdelfiinien 40-45.
– Delfin kuolema oli tiimilleni mutta erityisesti itselleni kova pala. Delfi oli lempidelfiinini. Luulen silti, että sen kuolema oli vielä vaikeampaa Särkänniemelle, missä Delfi oli instituutio, Robert Gojceta sanoo.
Altaan uusi alfauros
Vanhimman urosdelfiinin, Delfin kuoleman jälkeen altaan johtajuudesta kisailevat nyt 21-vuotias Eevertti ja 24-vuotias Leevi.
Särkänniemessä Leevillä oli Eeverttiä alempi asema laumahierarkiassa. Attikan eläinpuistossa Leevistä on tullut energisempi ja se on nuorimpien delfiinien johtaja.
Eevertti on koko altaan johtaja ja samalla äitinsä Veeran suojelija.
Äidin ja pojan suhteessa on kuitenkin lisääntymisen mahdollisuus, joka on estettävä.
Veera käyttää ehkäisyä, jonka pitkäaikaisista sivuvaikutuksista ei ole varmuutta.
Delfiinien hyvinvoinnista viestitään Särkänniemeen
Delfiinikouluttaja Altea de Luca on kulkenut Veeran, Leevin ja Eevertin rinnalla alusta asti.
– Rakastan niitä. Ne ovat uskomattomia eläimiä, jotka rikastuttavat täällä ennestään olleiden delfiinien elämää, Altea de Luca hehkuttaa.
De Lucan ainoa toivomus on, että delfiinit olisivat onnellisia.
Delfiinien kuulumisten vaihto Särkänniemen kouluttajien kanssa on de Lucan mukaan säännöllistä.
Suomalaisten virallinen osuus kuitenkin päättyi, kun viimeisetkin särkänniemeläiset lähtivät Ateenasta viime marraskuussa. Epävirallisia käyntejä on tehty senkin jälkeen.
Leevin, Eevertin ja Veeran kannattavuutta ei mitata rahassa
Kun Robert Gojcetalta kysyy, ovatko Särkänniemen delfiinit Attikan eläinpuistolle taloudellisesti kannattavia, hän naurahtaa.
– Eivät todellakaan, päinvastoin. Kävijämäärämme on pysynyt suunnilleen samana, mutta eläinten ylläpitäminen maksaa.
Gojceta selventää, että Särkänniemen delfiinien myötä delfinaarion kulut tuplaantuivat.
Muun muassa ruokaa ja kouluttajien määrää oli lisättävä.
– Emme kuitenkaan ajattele asiaa taloudelliselta kantilta. Haluamme huolehtia delfiineistä, Robert Gojceta vakuuttaa.
Hän myös uskoo että Attikan eläinpuisto on tyytyväinen, kun se voi osallistua eläintarhoissa elävien uhanalaisten kantojen säilyttämiseen.