Saudi-Arabiasta kuuluu kummia.
Kruununprinssi Muhammad bin Salman, iäkkään ja lievästi muistisairaan kuninkaan poika, on lyhyessä ajassa tehnyt päätöksiä, jotka ovat hämmästyttäneet muuta maailmaa.
Puolitoista viikkoa sittenprinssi pidätytti suuren joukon kuningaskunnan mahtimiehiä, joista korkea-arvoisimmat pantiin kotiarestiin viiden tähden hotelliin pääkaupungissa Riadissa.
Pidätettyihin kuuluu muun muassa liikemies ja vaikutusvaltainen miljardööri Alwalid bin Talal, joka on Saudien hallitsijasuvun jäsen ja kuningaskunnan ensimmäisen hallitsijan Ibn Saudin pojanpoika. Myös kaksi edesmenneen kuninkaan Abdullahin poikaa otettiin kiinni.
Miksi Libanonin hallituksen päämies matkustaisi vieraan valtion pääkaupunkiin ilmoittamaan erostaan?
Äkkijyrkkää poliisitointa perusteltiin korruptioepäilyillä. Korruptiota Saudien valtakunnasta löytyy yllin kyllin, mutta kovin uskottavalta ei sellainen selitys tässä yhteydessä kuulosta. Ennemminkin näyttää siltä, että kruununprinssi yksinkertaisesti haluaa keskittää vallan itselleen ennen isänsä poistumista valtaistuimelta.
Tässä hän rikkoo pitkää perinnettä, jonka mukaan kuningaskunnan päätöksenteossa on pyritty etsimään konsensusta Saudi-suvun eri haarojen välille.
Kruununprinssi on vasta 32-vuotias, joten hän voi hallita maata vielä vuosikymmenten ajan. Muhammad bin Salman on myös pyrkinyt antamaan itsestään kuvan uudistajana, joka haluaa viedä Saudi-Arabian öljynjälkeiseen aikaan.
Vain tunteja ennen pidätyksiä olivat Al Arabiya -TV:n katsojat joutuneet todistamaan omituista esitystä.
Riadiin kiireisesti matkustanut Libanonin pääministeri Saad Hariri ilmoitti Saudien omistamalla kanavalla, että hän eroaa, koska pelkää henkensä puolesta. Hariri syytti kovin sanoin Irania ja sen liittolaista, Libanonin shiia-muslimien poliittis-sotilaallista järjestöä Hizbollahia vehkeilystä itseään vastaan.
Hizbollah eli Jumalan puolue on parhaiten järjestäytyneitä poliittisia ryhmiä Libanonissa, ja sen asevoimat ovat maan armeijaa vahvempia.
Wahhabilaisuutta edustava Saudi-Arabia on jo useiden vuosien ajan käynyt erilaisia sijaissotia shiialaista Irania vastaan.
Pääministerin eroilmoitus vaikutti hyvin omituiselta ja epäuskottavalta. Haririlla tosin on Saudi-Arabian kaksoiskansalaisuus, mutta miksi hän Libanonin hallituksen päämiehenä matkustaisi vieraan valtion pääkaupunkiin ilmoittamaan erostaan?
Saad Haririn isä, Rafiq Hariri, murhattiin Beirutissa vuonna 2005, ja epäilyt teosta kohdistuvat Hizbollahiin ja sitä tukevaan Syyrian hallitukseen.
Mitkään riippumattomat lähteet eivät kuitenkaan ole kertoneet, että hänen poikansa henkeä olisi juuri nyt uhattu, eikä Hizbollah muutenkaan näytä pyrkivän muuttamaan Libanonin uskonlahkojen välistä vallanjakoa.
Järjestöllä on joka tapauksessa huomattava päätösvalta kotimaansa asioissa. Haririn hallituksessa sillä on ollut omat ministerinsä.
Libanonissa onkin levinnyt käsitys, että saudi-isännät olisivat yksinkertaisesti pakottaneet Saad Haririn ilmoittamaan erostaan, ja että pääministeri ei olisi puhunut omalla äänellään. Presidentti Michel Aoun, joka nimitti Haririn hallituksen vuosi sitten, sanoo, että eroilmoitus ei ole pätevä, ellei sitä ole annettu Libanonin maaperällä.
Hizbollah syyttää suoraan Saudi-Arabiaa Haririn sieppaamisesta ja pitämisestä panttivankina.
Siihen suuntaan viitannevat myös tunnetun brittiläisen journalistin Robert Fiskin saamat tiedot, joiden mukaan saudipoliisit olisivat piirittäneet Haririn koneen sen laskeuduttua Riadin lentokentälle ja ensimmäisenä toimenaan takavarikoineet puhelimet pääministeriltä ja hänen henkivartijoiltaan.
Sunnalaisen islamin jyrkintä suuntaa, wahhabilaisuutta, edustava Saudi-Arabia on jo useiden vuosien ajan käynyt erilaisia sijaissotia shiialaista Irania vastaan. Eteläistä naapuriaan Jemeniä saudit pommittavat säälimättä tarkoituksenaan kukistaa paikalliset, Iranin tukemat huthi-kapinalliset.
Myös muissa Lähi-idän kaoottisissa ja tuhoisissa sisällissodissa Saudi-Arabia on toimittanut apuaan iranilaismielisten liikkeiden vihollisille, joihin kuuluu myös fanaattisia sunni-ryhmiä.
Saudi-Arabian jyrkkää Iranin vastaista politiikkaa kannattaa lämpimästi ainakin kaksi poliittista johtajaa: Donald Trump ja Benjamin Netanjahu.
Iranin vaikutusvalta onkin tosiasiassa kasvanut Lähi-idässä. Syyriassa Bashar al-Assadin hallitus on onnistunut pysymään vallassa Iranin lähettämien kaartilaisten, Libanonista tulleiden Hizbollahin taistelijoiden ja Venäjän pommitusten avulla.
Mutta Irania ovat vahvistaneet myös maan vihollisten itsensä tekemät katastrofaaliset päätökset.
Hizbollahia olisi tuskin syntynyt lainkaan, ellei Israel olisi hyökännyt Libanoniin kesällä 1982 ja sen jälkeen miehittänyt maan eteläisintä osaa vuosikausien ajan ja näin nostattanut Etelä-Libanonin shiiat vastarintaan. Ja Irakin pääkaupungissa Bagdadissa istuu nyt Iranin kanssa liittoutunut shiialainen hallitus siksi, että Yhdysvallat syöksi Saddam Husseinin Ba’ath-puolueen vallasta hyökättyään maahan vuonna 2003.
Saudi-Arabian jyrkkää Iranin vastaista politiikkaa, joka nyt henkilöityy erityisesti kruununprinssi bin Salmaniin, kannattaa lämpimästi ainakin kaksi poliittista johtajaa: Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu.
Uutena presidenttinä Trump suuntasi toukokuussa ensimmäisen ulkomaanmatkansa Saudi-Arabiaan eikä edeltäjiensä tavoin lähinaapureihin, Kanadaan tai Meksikoon.
Kesäkuussa hän jopa aluksi hyväksyi saudien painostustoimet Qataria vastaan; Qatarin emiirin katsottiin suhtautuvan liian pehmeästi Iraniin.
Jo vaalikampansa aikana Trump arvosteli Iranin kanssa solmittua ydinsopimusta ”huonona diilinä”. Netanjahu puolestaan on vuosikausia julistanut, että sopimusta ei olisi pitänyt edes tehdä.
Jotakin uutta ja potentiaalisesti vaarallista Lähi-idässä on muhimassa. Aktiivisena toimijana on tällä kertaa Saudi-Arabia.
Hannu Reime
Kirjoittaja työskenteli Ylen radiouutisissa uutistoimittajana, ulkomaantoimittajana ja viimeksi erikoistoimittajana vuodesta 1966 vuoteen 2008, jolloin jäi eläkkeelle.