Huhtikuun ohjelmaa

2.4. kaverin synttäreillä japanilaisravintolassa, nam nam

 3.4. Club for fiven konsertissa, hieno

5.4. elokuvissa , pidimme kovasti

7.4. Philharmoniassa Elisabet Leonskaja ja 89v (!) israelilainen kapellimestari Eliahu Imbal

9.4.  en voi lopettaa näiden puiden ihailemista. Monet lähtevät Bonniin ihailemaan kirsikkapuita, meille kelpaa nämä naapurikadun puut, en tiedä mikä puu on kyseessä, ilmeisesti joku koristekirsikka

10.4. Taidemuseossa sveitsiläisen Langmatt-kokoelman tauluja Renoirista Cezanneen,

11.4. Ystävämme/naapurimme vernissage

Näyttelyn vieressä oli  uusi talo, jossa komea vihreä julkisivu

12.4. eli tänään huomasin, että meillä kukkii sekä kamelia että tuomi. Kamelia oli vähän kärsinyt kylmästä talvesta, mutta ei sentään heittänyt henkeään.

Thaimaan safkat

Välillä jotain muuta kuin temppeleitä. Pidän aasialaisesta ruoasta ja syön hyvin tulistakin ruokaa. Hotellien ruoat eivät nyt mitään ihmeellisen hyvää olleet, tosin poikkeuksiakin oli, mutta jossain yksinkertaisissa katubaareissa saimme todella herkullista ruokaa, tuskin Euroopassa menisimme sen näköisiin paikkoihin. Yleensä ne kulkevat meillä nimellä ”Likainen lusikka”. Sellaisessa paikassa söimme koko matkan parhaan katkarapukeiton. Yhdellä naisella oli siinä kaksi pöytää joen rannalla Kultaisessa kolmiossa Thaimaan, Myanmarin ja Laosin rajalla. Nimitys kultainen kolmio tulee siitä, että seutu oli oopiumin tuotantoaluetta. Keitto ei maksanut juuri mitään ja oli tosi hyvää. Meillä ei ollut koko matkalla mitään vaikeuksia ruoan kanssa, kun otimme kiltisti koko matkan suomalaisia maitohappobakteereja, suurin osa 25 hengen porukasta ja jopa matkaopas sairastivat oksennustauti/ripulia.

Yhtenä iltana kävimme keittokoulussa, saimme tehdä kanacurrya paikallisten opastuksella. Jokainen sai tällaisen astian, jossa oli valmiiksi pilkottua kanaa, nuo herneen näköiset oli pieniä munakoisoja, joita sitten paistelimme wokissa.

Uskalsin juoda myös herkullisia smootheja (saksaksi se on ”smuusi”, kun eivät osaa ääntää th-äännettä), ai että ne on hyviä, niitä kaipaan nyt kotona.

Nämä sensijaan jäivät syömättä.

Kahvi oli aina hyvää, ei koskaan sellaista suomalaista lasikannussa myytävää huoltoasemakahvia vaan rakkaudella tehtyä. Tämä oli koko matkan paras ja kaunein kahvi.

Viimeisenä iltana kun muu porukka oli jo lentänyt kotiin, kävimme syömässä yhdessä Chiang main paremmassa ravintolassa ja se olikin aika kokemus, en edes muista mitä kaikkea saimme.

Pakettimatkassa oli Thai Airwaysin lento, mutta otimme matkan ilman lentoa ja lensimme Emiratesilla ja säästimme 1200€ per nokka ja saimme aivan varmasti paremman aamiaisen kuin Thaissa oli.

Thaimaa 3025/4

 Matka jatkuu pohjoiseen. Pidin enemmän vanhoista Khmerien temppeleistä kuin kaikista kultaisista, joitaThaimaassa kyllä riittää.

Välillä poikkesimme toreille ja kauppahalleihin ja ainakin jokaisessa oli yksi sukupuolensa muuttanut myyjä, tässä arpojen myyjä.

luokkaretkeläisiä

Väriä ja rihkamaa riitti ja ihania kasveja

Tämä hauska keltainen kasvi on joku munakoison sukulainen.

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, sää oli kovin sumuinen. Olimme ChiangRain korkeimmalla vuorella, jossa on kuningas Bhumibolin äidin sveitsiläistyyppinen chalet, jossa museo, mutta se oli taas sitä tyyliä, josta emme välitä eli tällä lusikalla äiti söi ja tämän patalapun hän virkkasi. Kuninkaallinen puutarha taas oli näkemisen arvoinen, vaikka olikin aika sumuinen sää ja otin tasan yhden kuvan.

Thaimaa 2025/3

 Bangkokista lähdimme laivalla Ayutthayaan, Siamin kuningaskunnan vanhaan pääkaupunkiin. Jokilaivamatka olikin kiva tapa matkustaa päivä bussin asemasta ja laiva tosi siisti ja saimme hyvää ruokaakin kuten Thaimaassa aina saakin. Siamistahan tuli vasta 1939 Thaimaa. Siamilais-nimitystä käytetään edelleen mm. siamilaisista kaksosista tai siamilaiskissasta.

Bang pa-in kuninkaallinen kesäpalatsi oli saanut vähän vaikutteita Saksasta, mallia on otettu jostan saksalaisista silloista eikä patsaskaan kovin thailta näytä.

Vuonna 1880 oli kuninkaan nuori tytär hukkunut veneen kaaduttua jokeen ja häntä ei voitu pelastaa, sillä kukaan ei saanut koskettaa kuninkaallisia, laki on sen jälkeen muutettu.

Ayutthaya on Unescon maailmanperinne ja pidin siitä paljon enemmän kuin myöhemmin tulevista kultaisista temppeleistä buddhineen

Piti ottaa välillä kuvia kylteistä, että tietää missä on käynyt.

Kuten tuossa ensimmäisessä postauksessa sanoin, oli usein vaikea ottaa kuvia, kun tuo meidän porukan joka paika höylä linssilude ehti joka kuvaan