uuden vuoden lupauksia

Täällä on tehty uuden vuoden lupauksia. Olen muun muassa luvannut nauraa enemmän ja stressata vähemmän. Lisäksi olen alkanut haaveilla hevosiin liittyvästä isommasta projektista. Olen vähän sellainen hätähousu, että kun saan jotain päähäni, haluan viedä asiaa eteenpäin heti. Siksipä on ollut aika tuskalliset pari viikkoa, kun lomien takia mikään asia ei liiku mihinkään. Onneksi huomenna alkaa arki! (Kirjoitinko todella tuon...)

ihan mehuissa

Ei voi ihminen mennä näin sekaisin yhdestä satulasta. Sain käsiini aidon Tex Tan Herefordin, joka on palvellut ihan oikean karjapaimenen käytössä. Satulan mallista päätellen se on ollut joko cutterin tai roperin työväline. (Eli sillä on jahdattu vasikkaa lasso kädessä.) Aikamoisen uskomatonta, että penkki on nyt Toivon selässä. Minun metsäretkilläni. Ja se sopii suokkiselkään paremmin kuin hyvin. Niin kuin Tex Tanit taitavat aika usein sopia.

Btw. Eka hirvikärpänen riivitty hiuksista! Yök!

se on duunii

Kotona oleva ihminen on niin kiireinen, että täytyi ottaa oikein executive kalenteri käyttöön. Järkytyksekseni huomasin, ettei Filofaxin sisuksia saa enää Suomesta. Todellako? Jos tosiaan näin on, täytyy laittaa tilaus Englantiin asti. Tai Saksaan. Voi ärsytys.

inkkariheppa x 2

Eipä tosiaan ollut helppo päätös.... Nämä kaksi blondia herraa jatkavat kanssani lännenratsastuksen parissa. Opetusmestarini T ja nuori herra Toivo, jota alan vasta hissukseen opastamaan länkkään.

Ihanaa, kun suunnitelmat ovat vihdoin selvät! Näitä karvamopoja saatte siis tulevaisuudessa ihastella täällä blogissakin. Halusitte tai ette. 

ei patio vaan keidas

Valmistuihan se vihdoinkin. Piha. Oli reilun tunnin urakka kaivaa vanha tupsunurmikko ylös. Vähän tuoretta multaa tilalle ja päälle rullattiin uusi vehreä nurmi. Niin helppoa (ja edullista), että vuosien jahkailu otti päähän. Miksi emme tehneet tätä aikaisemmin?

Mies hankki heräteostoksena Maskun alesta polyrottinkisohvan, joka on ihana. Voisin lekotella pihalla yöt päivät läpensä. Viltin alla, herkkulautanen vieressä ja hömppälehti kädessä. 

se on duunii

Pihaprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Puskat on trimmattu, laattoja lisätty, nurmikko uusittu ja tänään myöhemmin luvassa grande finale...

Ja te siellä, jotka naureskelette tälle kymmenen neliön läntille, jota kutsumme rehvakkaasti pihaksi. Tietäkää, että uudistuksen myötä lanseerataan vielä rehvakkaampi nimi. Meillä on pian patio. Heh. 

näkymiä

Luin joskus sisustusjutun, jossa joku viisas sanoi, että yksittäisten tavaroiden sijasta täytyisi kiinnittää enemmän huomiota näkymiin. Tämä on varmaan ainoa sisustusvinkki, joka on todella iskostunut kallooni. Norkoilen harvoina arjen hiljaisina hetkinä makuuhuoneiden ovenpielissä tai nojailen keittiötasoon maisemia tutkiskellen. Mikä mättää? Mitä lisää? Mitä haluaisin nähdä.

Allun huone alkaa vihdoin näyttää siltä, kuin sen pääni sisällä suunnittelin about puolitoista vuotta sitten. Pitkän empimisen jälkeen hankin myös pellavaverhot, vaikka mielestäni vanhan kivitalon syvät ikkunapenkit ja ruutuikkunat ovat nätit ilmankin. Vehreästä puutarhanäkymästä puhumattakaan. Mutta tuovathan nuo ohuet keijuverhot tunnelmaa. Makuuhuone sai ikkunaansa samanlaisen.

Allun verhotangossa keikkuvat vielä ristiäisiin askarrellut silkkipaperipompomit. En millään raaski luopua niistä, vaikka ne keräävätkin varmasti pölyä aika määrät. Punainen keinuheppa on perintöaarre.

Kuvat ovat huonoja, koska iPhone ja vastavalo, mutta tunnelma on kohdallaan.