Keväisiä tunnelmia

Nosessa kun pidettiin hieman pidempi tauko, niin sen jälkeen on pitänyt tehdä vähän mieleen palauttavia harjoituksia Karun kanssa. Päätettiin että Karu saa etsiä ruokarasiaa, jossa on haju. Jos sillä tavoin ilmaisu saataisiin paremmaksi. Harjoituksia tehdessä muistui mieleen miksi rasioita en ole enää käyttänyt: kun Karu näkee rasian, se ei edes mene haistelemaan kun tietää jo löytäneensä rasian. Tein sitten useamman kätkön ilman rasiaa ja palkkasin heti hyvästä ilmaisusta ja hienostihan ne meni!

Korkeat kätköt eivät ole Karulle ongelma, Karu kiipeää mielellään ylös esim. tuoleille (kerran Karu piti auttaa alas tasolta mihin ei ollut tarkoitus kiivetä), mutta alhaalla lähes lattiatasossa olevat kätköt ovat vähän hankalempia - tai ei niin mielekkäitä.

Olin viikon kunnolla kipeänä eikä Karun kanssa juuri muuta tehty kuin perus pissitykset. Välillä namien piilotusta tai luun syöntiä, mutta siis pääasiassa vain lepoa. Karu on siitä huippu tyyppi, että se osaa ottaa rennosti. Karu ei ala hyppimään seinille tai tuhoamaan paikkoja jos mitään ei tehdäkkään useampaan päivään. Karu ei tule edes komentamaan tai muutenkaan häiriköimään että jotain tekemistä pitäisi olla. Niin sanotusti tyytyy kohtaloonsa.

Karu pysyy edelleen hyvin irti (syrjäisissä metsissä uskallan päästää vapaammin liikkumaan), nykyään se tosin uskaltaa mennä jo pois näköetäisyydeltä, mutta juoksee sitten äkki takaisin kun huomaa ettei näe minua. Kohta pitää tarkemmin pitää Karua hihnassa, kun lintujen ja muiden eläinten poikaset alkavat liikkumaan maastossa. Kiran kanssa siitä ei tarvinnut huolehtia, kun Kira jätti pienet eläimet rauhaan, mutta Karu varmaan vaan söisi suuhun mahtuvat eläinparat... Kaikki pienet ja nopeasti liikkuvat asiat kuten lentävät lehdet saavat Karun heti jahtaamismoodiin.

Olen opettanut Karulle alusta asti, että ulos mennessä täytyy ensin istua ja luvan saa tulla ulos vasta kun minä sanon. Tuli hyvä muistutus, miksi tämä on ollut todella tärkeä opettaa. Eräs aamu normaaliin tapaan oltiin lähdössä aamupissille ja Karu istui nätisti ja odotti kun avasin oven. Astuin ovesta ulos ja katsoin että reitti on selvä, kun huomasin että yläpuoleltani räystäältä tippui orava maahan noin metrin päähän minusta! Se pari sekuntia siinä ihmetteli ja lähti sitten juoksemaan. Jos Karu olisi mennyt ensin ulos, olisi se voinut olla oravan viimeinen aamu.

Ei se kevät niin vain tulekaan. (11.4.)

Ihan itse tein!

Olen ulos laitellut Karun karvoja lintuja varten. Tiaiset ovat käyneet tutkimassa, mutta ei ole oikein kelvannut. Eräs aamu pääsin onneksi todistamaan, kun töyhtötiaispariskunta kävi nappaamassa nokat täyteen pehmeää ja lämmintä Karun karvaa! :)

Rokotukset ja hallilla hömpöttelyä

Karu sai vuosirokotuksensa ja samalla osteopen-pistoksen. Rokotuspistoon vähän reagoi, mutta ei tuohon toiseen. Karu tykkää lääkärikäynneistä, siellä kun saa paljon herkkuja ja rapsutuksia (ja lattialla on ihanien koirien aromeja). Toimenpidepöydällä rämisi joku metallilevy, mutta Karua se ei haitannut. Iiriksen rihmasta ei lääkäri osannut sanoa muuta kuin että kannattaa käyttää silmäeläinlääkärillä, joten varasin huhtikuulle viralliseen silmäpeilaukseen ajan. Se rihma on hieman liikkunutkin. 

Puntari näytti 48kg.

"Kumpa saisin imeskellä tätä eläinlääkärin lattiaa enemmän..."

Käytiin Karun kanssa hallilla vähän viettämässä yhteistä aikaa. Leikittiin ja jumpattiin ja höpsöteltiin. Karu yritti merkata vain kerran, mikä oli aika hyvä saavutus! Urosvyö onneksi imaisi pissat itseensä ettei sotkuvahinkoa käynyt.

Nosea, perus arkea ja paljon kuvia

Meillä alkoi nyt jatkuva nose! Saatiin siis valmennuspaikka ja joka toinen viikko päästään treenaamaan. Se onkin Karulle sopivasti, kerran viikossa voisi olla liian tiheään. Ainakin itse tykkään että on joka toinen viikko. 

Karulla on nosessa haasteita siinä kun hajua pitäisi etsiä uudestaan - tai samasta tilasta etsiä toinen haju. Karun motivaatio on huipussaan kun pääsee etsimään hajun huoneesta. Sitten kun se on löydetty niin Karun mielestä homma on hoidettu ja tehdään jotain muuta (luulen että tässä on kyse siitä että Karu ei täysin ymmärrä mitä siltä halutaan) Tällä hetkellä siis suurimpana haasteena on tuo motivaation ylläpito ekan hajun jälkeen sekä ilmaisun (katsekontakti) pitäminen pidempään kuin sekunnin. Eihän tämä nyt liian helppoa saa ollakaan. :)

Innokas treenaaja!

Sattuneesta syystä on nykyään urosvyö käytössä nosetreeneissä...

Muuten ollaan eletty aika rauhallista arkea. Ollaan vähän jumpattu ja hierottu, tässä kyllä yritän nyt ryhdistäytyä enemmän. Oma jaksaminen alkaa olla jo paljon parempaa kuin vaikka muutama kuukausi sitten, joten jaksan jo lisätä Karun jumppahetkiä arkeen enempi. Karulla jumeja on ollut takareisissä ja pohkeissa. Tarvittaessa kipulääkettä, lepoa ja lisää hierontaa niin ne auttaa kyllä. Itse siis hieron ja venyttelen Karua, meidän ihana fyssari on neuvonut kuinka ne tehdään.

Ensi viikolla Karulla on rokotukset, kuukausittainen Osteopen-pistos ja silmän katsominen (iiriksessä joku rihma). 

Sitten kuvia iso kasa alle!

"Tuon kun saisin niin söisin"

 

Menossa mukana

Karu pääsi käymään lintutornilla. Eipä juuri lintuja näkynyt, mutta Karu oli ihan messissä katselemassa ympärilleen. Kiipesi torniin nätisti, vähän jännitti alas tullessa mutta rauhallisesti päästiin ehjänä kaikki alas.

Karu sai madotuksen, koska rokotukset lähestyvät. Madotus aiheutti pahoinvointia ja Karu oksenti suurella paineella syödyt lumet vetenä ulos. Onneksi kaksi oksennusta (ulos) ja muutama puklailu (autoon) helpotti oloa eikä sen kummempia oireita tullut.

Karun silmässä on jokin outo juttu. Se näyttää roskalta, mutta on silmän iiriksessä... Pitää rokotusten yhteydessä pyytää katsomaan ja tarvittaessa käydä sitten silmälääkärillä tai virallisessa silmäpeilauksessa. Tuota "roskaa" ei näe, ellei katsomalla katso ja pyydä Karua pysymään paikoillaan. Karulla on kuitenkin aika tummat silmät.

Karu pääsi ystävien kanssa kävelylle. Voi että kun taas pusuteltiin pitkän aikaa. :) Lara haukkui jälleen Karulle, mutta uskalti tulla lähemmäksi kuin viimeksi ja välillä jopa haistelemaan. Karukin oppi, että vaikka Lara haukkuu, niin se on vain hänen tapansa eikä siitä tarvitse välittää. Kyllä niistä vielä kavereita tulee.

Metsässäkin ollaan keskenään käyty, jolloin Karu sai olla vapaana (hihna tosin perässä roikkui). On tosi mukavaa että Karu pysyy niin lähellä. On se vähän kyllä mammanpoika, koska kun menin piiloon, Karu lähes panikoi... Ei pystynyt keskittymään etsimään haistelemalla jalanjälkiä vaan juoksi vähän päättömästi ympäriinsä kunnes sai ilmavainun. Voi minun möllykkä. Meidän takapihallakin Karua joskus jännittää kun joku tuntematon koira haukkuu ulkona ja silloin tulee sisälle turvaan. Vaikka on rohkea ja itsevarma mutta ei aina sitten kuitenkaan? Onhan Karu vielä nuorikin, ehkä itsevarmuus kasvaa lisää myöhemmin.

"Olin aika loppu metsäilyn jälkeen"

Karulla on isot tassut ja sen mukaiset jäljetkin.

Kivoja kävelyhetkiä

Mömpelipömpelin kunto on selvästi kohentunut viimeaikoina. Ollaan ortopedin määräyksestä tehty sellaisia kävelyjä, etteivät jalat kerkeä väsymään, jotta jaksaisi käyttää sitten oikeita lihaksia. Olenkin nyt sitten vähän testaillut näitä rajoja ja voihan jumpe, kyllä tuo vaan jaksaa enemmän kuin odotin! 

Kävelylenkit ovat muutenkin hieman muuttuneet, kun hommasin Karulle sen pidemmän hihnan. Olkapääni alkoi samoihin aikoihin kipeytyä, joten kiinnitin hihnan vyötärölle laitettavaan vyötaluttimeen ja laitoin Karulle sitten valjaat, ettei kaula ole niin koetuksella. Ja voi hitsit kun lenkeistä tuli kertaheitolla miellyttävämmät meille molemmille! Valjaita on mahdoton käyttää jos hihnaa pitää kädessä, kun Karu saa vetivoimaa valjaista sen verran että hankala kontrolloida, mutta koko kehon painolla pientä vetoa ei edes tunne. Valjaista lähtee jatkopala kaulapantaan, jotta on sitten varmistus jos valjaat vaikka jotenkin hajoaisivat. Jatkopala on myös todella hyvä kahva, kun Karua pitää pitää vierellä esim. ohituksen aikana.

Kunnon kohentuminen on näkynyt myös painossa lihasten muodossa, kuukaudessa taas tullut lisää 700g - nyt Karu on 48,8kg.

Sera-koirulin kanssa käytiin kävelyllä. Sera ei arvosta Karun läheisyyttä, joten he pitivät hajuraon. Karu olisi ollut välillä turhankin innokas tutustumaan, mutta osasi myös antaa tilaa. Vilkuili kyllä koko lenkin ajan tyttöä, että onhan hän vielä mukana. :)

Jäälläkin Karu on päässyt käymään pariin otteeseen. Karu niin rakastaa lunta, että harmi jos talvi tänä vuonna loppuu jo aikaisin.

"Mihin menit?! En halua olla pihalla yksin!"

"Kiitos kysymästä, mutta en ole valmis tulemaan vielä sisälle."