Unnan ja Rannun Saamenmaan seikkailu

Kevättalvella monet rientävät pohjoiseen nauttimaan pitenevistä päivistä ja avarista tunturimaisemista. Minun ja ystäväni Tiinan matkan teema oli porokoira. Samalla omat koiramme, sisarukset Unna ja Rannu pääsivät juhlimaan 11-vuotis synttäreitään synnyinseudulleen Saamenmaalle. Seikkailumme alkoi Kilpisjärveltä.

Pari päivää vietimme Saanan juurella. Saimme vierailla kahdella porotilalla. 

Rannu ja Unna Tiinan kanssa hiihtoretkellä.

Poromies Juha Tornensin porokoira Koku eli Hallanevan Hammaspeikko. Oli mukava huomata, että emän isoisä oli Pilvipolun Kevätvelmu.

Upea kokemus oli vierailla  Peeratunturin juurella Arctic Land Adventure-porotilalla 

Poromies Niti Vasaralla oli kiireitä porohommissa.  Onneksi Nitin koirat olivat paikalla. Mia Vasara esitteli Tilkun 1v, Lunkin 6v ja Calmun 16v. 

Pääsimme  kurkistamaan ylellisiin lasi-igluihin, joista voi seurata revontulia läpi yön rennosti vaikka sängyllä makaillen. Mia esitteli myös viihtyisän, tilavan  matkailukodan.   

Sitten  jätimme Käsivarren tunturit taaksemme ja jatkoimme Hetan kautta Näkkälään.

Näkkälä sijaitsee 30km  Hetta-Kautokeino-tieltä pohjoiseen. Näkkälän ympärillä avautuu laaja tietön tunturialue ja Pöyrisjärven erämaa. 

Unna ja Rannu Näkkälän maisemissa matkalla tapaamaan 15-vuotiasta  emoaan Nastia.

Kun saavuimme Näkkäläjärven rannalle, Anni-Marja Vanhatalo oli ruokkimassa nuoria ajoporoja. Mukana oli vanha tuttu 13-vuuotias Hippu, Nastin tyttärenpoika ja nuorempi uros. Sekin Nastin jälkeläinen niin kuin kaikki Anni-Marjan koirat. 

Nasti tervehti ystävällisesti. Suvun 15-vuotias kantamamma. 

Leppoisa sukutapaaminen. Nasti tarkasti Unnan (oik.) ja Rannun (vas.) hajuterveiset.

Anni-Marjan kanssa totesimme , että äiti ja tytär muistuttivat paljon toisiaan erityisesti luonteiltaan. 

Rannu sopeutui hyvin sukulaumaan, vaikka joukossa oli useampi uros. Poron kuivalihat kyllä kiinnostivat. 

Hetassa kävimme Tunturi-Lapin luontokeskuksessa. Rannu ja luontokeskuksen pihalla oleva lapinkoira-patsas.

Hetassa vierailimme Ruotsalan porotilalla, jonne muuttaa pääsiäisen jälkeen Pilvipolun Noidanlukko eli Ariel Kristen-Annen porokoiraksi.  Arielin emänemänemä Iltahämyn Pajulintu (Cierggis) ja Arielin emänemänveli  Zinaidan Laku ovat tilan aiemmat  porokoirat.

Ariel odottaa syntymäkodissaan Hämeenlinnassa. Kohta on edessä pitkä matka pohjoiseen. 

Matka jatkui...Seurailimme Ounasjokea kohti Raattamaa.

Pallastunturit

Raattamassa Pallastunturin juurella kävimme Vilma Logjen luona.

 

Mukana porojen ruokinnassa olivat Vilman ja Petri Kyrön porokoirat Remu (Junkor), Asla ja Cahppe (Cahbe).

Pallastunturit jäivät taakse ja jatkoimme kohti Kittilää ja Kuivasalmen paliskunnan Kukkuran poroaitaa, jossa Porokoirakerho järjesti tämän vuoden porokisat. Siellä oli 21 kilpailijan joukossa 2 Unnan poikaa, Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Neakkel-Benne, Rannun poika Viima ja vielä neljäskin Nastin jälkeläinen Pennu Näkkälästä. Kaikki selvittivät radan  hienosti läpi. 

Pilvipolun Neakkel-Ránne ja Maija Korhonen Kuivasalmen paliskunnasta tulivat kisassa 9.

Pilvipolun Neakkel-Benne

Viima ja Paula Sorasalmi, kilpilun 10.

Tuomas Näkkäläjärvi ja Pennu Näkkälän paliskunnasta. Pennun suku menee Nastiin ja sen isään Guugeen.

Kittilästä löytyi pieni porokoirapoika, joka lähti meidän mukaan. 

Se sai nimekseen Johka

ja Rannu sai kasvatettavan. Se on sitten jo toinen tarina. 

Miksi vielä kasvatan lapinporokoiria?

Zinaidan Lunan ja Poropeukalon Sokeri-Jussin  pennut kesällä 2018 Kolin Kortelahdessa

Pilvipoluilla on kuljettu jo kolmekymmentä vuotta omia polkuja. Kasvatustyöni perusta ei ole koskaan ollut näyttelytulokset, vaikka jo ensimmäisessä pentueessa syntyikin Pilvipolun Silva, joka vähän vahingossa sai Suomen ja Ruotsin muotovalion arvot. Siitä olisi ollut melko helppo jatkaa tavanomaiseen tittelien tavoitteluun valitsemalla sulhoiksi muotovalioita. Minä etsin siitoskoiriksi suvuiltaan harvinaisia, mielellään Saamenmaalta lähtöisin olevia porokoiria, joilla on hyvät poropaimennusominaisuudet. Korvien koolla ja hännänasennolla ei ole väliä. Kunhan koiralla on porotyöhön sopiva, terve rakenne ja sään kestävä turkki.  Muut tärkeät valintakriteerit ovat tutkittu terveys ja hyvä luonne. Päätavoitteeni on ollut, että tämä upea poroa paimentava rotu säilyisi sellaisena, että se voi palata alkuperäiseen työhönsä ja sopisi hyvin kaikkien luontoa rakastavien vaeltajien kaveriksi ja perhekoiraksi.

Olen jäänyt eläkkeelle pentueiden hoitotyöstä, mutta toimin vielä etäkasvattajana. Suunnittelen pentueet, toimin opastajana ja tukena kaikissa vaiheissa. Yhdessä pentueen hoitajan kanssa etsimme kodit ja pidämme pentuhin yhteyttä jatkossa. Pilvipolun Arboretum-pentue syntyi näin Helena Seudun kanssa ja nyt on vuorossa Pilvipolun Metsänkulkijat yhteistyössä Erkki Lampénin kanssa. Olen onnekas ihminen, koska minulle on tullut koiraharrastuksen myötä niin paljon samanhenkisiä ystäviä ja voin näin jatkaa kasvatustyötä. Minulla on vielä kolme sijoitusnarttua kasvamassa perheen ja ystävien kodeissa. 

Valman ensimmäinen Pilvipolun Merisää-pentue syksyllä 2021, isänä Wauhtiwelhon Eränikkari,  4 poikaa ja 3 tyttöä. Alakuvassa Merisää-pennut 4 viikkoisina. Viimeinen pentue, jonka hoidin itse.

Kun vaeltaja Erkki kyseli, voisiko Pilvipolun Metsänkultarinnalla eli Valmalla tehdä toiset pennut, sovimme yhteistyöstä. 

Ratkaiseva syy, että innostuin Valman astuttamisesta uudelleen, oli Valman hienot esitykset poropaimennusleirillä Pellossa. Ensikertalaisena se osoitti vahvoja luontaisia kykyjä.

Pohjanpaimen Echo eli Riki, 5v

Näin syntyi Pilvipolun Metsänkulkijat, kymmenen pientä porokoiraa. Isänä Pohjanpaimen Echo eli Riki, jolle nämä ovat ensimmäiset jälkeläiset. Valitsin Rikin luonnetestin ja hyvien terveystulosten perusteella sekä tietäen, että Rikiin päättyy Pohjanpaimenen laadukas kasvatustyö.

Pentujen uusille omistajille ja muille kiinnostuneille Metsänkulkijoiden sukutarina

Cikki joskus viime vuosituhannen lopulla

Aloitin kasvatustyön kautokeinolaisella porokoiranpennulla Cikillä (s 1996), joka oli emän omistajan poromies Nils Peder Sirin mukaan äkta samehund, aito saamelaiskoira.

Pasi töissä

Cikin toiseen pentueeseen vuonna 2000 valitsin isäksi Jahkkas Basillin eli Pasin. Pasi toimi omistajansa Maritan kanssa eläinavusteisessa sosped-työssä nuorten kanssa, vaikka siihen aikaan se ei vielä ollutkaan virallista. Sijoitin pentueesta Pilvipolun Onerva eli Moonan. Moona oli erinomainen paimen, palkittiin poropaimennuskisassa parina vuonna. 

Pilvipolun Onervan perimää en saanut, mutta onneksi veli Pilvipolun Ontrei jatkoi sukua, Onerva on Metsänkulkijoiden emänemänisänsisko. Ontreista en löytänyt digikuvaa.

Onervan astutin Iresa Jytäjoonaksella eli Joksalla, joka työskenteli porokoirana Lemmenjoen alueella Sallivaaran paliskunnassa. Joksa voitti useammat Porokoirakerhon paimennuskilpailut. Syntyi Kulta-pennut, joista valitettavasti kukaan ei jatkanut sukua. Sijoitusnartullani Pilvipolun Kulta-Maarestalla oli toinen lonkka D, joten en käyttänyt sitä siitokseen. Maaru teki kuitenkin pitkän uran pelastuskoirana ja eli muistaakseni 15 vuotiaaksi.  Onneksi Onervan veljellä Pilvipolun Ontreilla oli pentue Iltahämyn kennelissä.

Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis, Metsänkulkijoiden isoisoäiti

Talvella 2014 kuulin uutisen, että Hetassa Ruotsalan porotilalla on pentue, jossa emänä on Iltahämyn Pajulintu eli Cierggis, jonka isä on siis Pilvipolun Ontrei. Cierggis toimi itse porokoirana. 

Remu, Metsänkulkijoiden isoisoisä

Pentueen isä on rekisteröimätön porokoira Remu syntyjään Näkkälästä.  Soitin heti ja varasin Hetasta narttupennun, koska tämä oli ainut mahdollisuus jatkaa Cikki+Pasi-linjaa. Tästä alkoikin mielenkiintoinen tapahtumaketju. Kävimme hakemassa Luna-pennun kevättalvella yhdessä Pasin omistaneen Maritan ja pennun tulevan haltijan Sannan  kanssa. Remu hyväksyttiin jo kastroituna rotuun. Näin saatiin Iltahämyn Pajulinnun ja Remun 2 pentuetta Zinaidan kennelin nimiin. Zinaidan koirista sukua on jatkanut Luna ja vuotta vanhemmasta pentueesta Taika.

Cierggiksen ja Remun L-pennut

Luna Kristen-Anne Ruotsalan sylissä. Nyt Kristen-Anne hakee Lunan tyttärentyttären Pilvipolun Noidanlukon porokoirakseen Hettaan.

 Laku pentuna ja emä Cierggis

Ruotsalan porotilalla on aina ollut porokoiria. Iltahämyn Pajulinnun eli Cieggiksen jälkeen Zinaidan Lunan veli Zinaidan Laku, joka menehtyi viime talvena syöpään. 

Marja Vanhapihan Nasti Näķälästä,  monen hyvän porokoiran esiäiti. Nasti on vielä elossa ja on nyt 15v ja on siis Metsänkulkijoiden emänemänisänemä.

Samalla reissulla kävimme katsomassa myös Remun kasvattajaa Marja Vanhapihaa ja hänen koiriaan Näkkälässä. Siellähän olikin Remun emällä Nastilla tulossa pentuja, joista tietysti kiinnostuin.  Itselleni ostin saman kevään pentueesta Unnan ja ystäväni otti Rannun. Molemmat hyväksyttiin aikuisena lapinporokoirarotuun.  Mutta se on toinen tarinansa.

Zinaidan Luna kantavana keväällä 2018, Metsänkulkijoiden emänemä

Kesällä 2018 syntyi Zinaidan Lunalle Pilvipoluille Täydenkuun karhunpennut, joiden isänä oli karismaattinen Poropeukalon Sokeri-Jussi eli Ruurik. Tästä pentueesta sainvuonna 2021jalostusoikeuden Pilvipolun Metsänkultarintaan eli Valmaan. 

Poropeukalon Sokeri-Jussi, Metsänkulkijoiden emänisä

Lunan ja Rurikin pennut Kolin Kortelahdessa. Omat koirani Unna ja Mansi sekä Sulevi-kukko osallistuivat myös pentujen hoitoon

Lunan synnytys oli vaikea. Pentuja oli kaikkiaan 11, joista 2 syntyi luonnollisesti ja loput sektiolla. Eloon jäi 8 pentua, 5 poikaa ja 3 tyttöä. Sukua on Valman lisäksi jatkanut Pilvipolun Metsänaikapoika eli Otso.

 

Valma noin 3,5 viikkoisena

Kortelahden pientilalla Pilvipolun pennut saivat paljon hyviä kokemuksia muista kotieläimistä ja eri-ikäisistä koirista.

Valman ensimmäisestä pentueesta ei vielä kukaan ole saanut jälkikasvua. Toivon, että tämä kärsivällisyydellä ja  suurella työllä säilytetty geenikanta rikastuttaisi edelleen lapinporokoirien monimuotoisuutta. Siksi sijoitan Pilvipolun Jääleinikin poikani perheeseen Metsänkulkijoista. 

Pilvipolun Jääleinikki eli Laika

Lappalaiskoirien rotunimityksistä: Porokoira on porotyössä käytetty paimenkoira. Se voi olla rodultaan mikä tahansa, monen rodun sekoitus tai rekisteröimätön perinteinen maatiaiskantainen porokoira. Rekisteröidyistä roduista  lapinporokoiria on eniten porokoirina, jonkun verran myös suomenlapinkoiria, bordercollieita ja australianpaimenkoiria ja coolieita. Porokoira tarkoittaa siis työkoiraa ei lapinporokoirarotua, vaikka sitä usein virheellisesti käytetään lyhyempänä nimenä lapinporokoirista.   

Lapinporokoira on Kennelliiton 1960-1970 luvuilla luotu rotu Lapin porokoirista. Pitkäkarvaiset vietiin enimmäkseen lapinkoirarekisteriin, josta tuli myöhemmin suomenlapinkoira. Rotukirja on molemmille roduille avoin eli vielä on mahdollista ottaa rotuun perinteisiä porokoiria. Pilvipolun koirien sukutauluissa löytyy melko paljon näitä rotuunotettuja porokoiria. Metsänkulkijoiden sukutaulussa niitä ovat emän suvussa viidessä polvessa Cikki, Remu ja Viki. 

Valman 4,5 vko ikäisiä pentuja