elähtää

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form elähtää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd

inessive

elähtämässä

—

elative

elähtämästä

—

illative

elähtämään

—

adessive

elähtämällä

—

abessive

elähtämättä

—

instructive

elähtämän

elähdettämän

4th³

verbal noun

elähtäminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	elähtämäisilläni	elähtämäisillämme
2nd	elähtämäisilläsi	elähtämäisillänne
3rd	elähtämäisillään elähtämäisillänsä

Derived terms

elähtänyt

Ingrian

Etymology

From ellää (“to live”) +‎ -ähtää. Akin to Finnish elähtää.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈelæhtæː/, [ˈe̞lʲæhtæ]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈelæhtæː/, [ˈe̞læhtæː]
Rhymes: -elæhtæː
Hyphenation: e‧läh‧tää

Verb

elähtää

Synonym of vanhoittua

Conjugation

Conjugation of elähtää (type 2/kirjuttaa, t- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	elähän	en elähä	1st singular	oon elähtänt, oon elähtänyt	en oo elähtänt, en oo elähtänyt
2nd singular	elähät	et elähä	2nd singular	oot elähtänt, oot elähtänyt	et oo elähtänt, et oo elähtänyt
3rd singular	elähtää	ei elähä	3rd singular	ono elähtänt, ono elähtänyt	ei oo elähtänt, ei oo elähtänyt
1st plural	elähämmä	emmä elähä	1st plural	oomma elähtänneet	emmä oo elähtänneet
2nd plural	elähättä	että elähä	2nd plural	ootta elähtänneet	että oo elähtänneet
3rd plural	elähtäät¹⁾, elähtävät²⁾, elähettää	evät elähä, ei elähetä	3rd plural	ovat elähtänneet	evät oo elähtänneet, ei oo elähetty
impersonal	elähettää	ei elähetä	impersonal	ono elähetty	ei oo elähetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	elähin	en elähtänt, en elähtänyt	1st singular	olin elähtänt, olin elähtänyt	en olt elähtänt, en olt elähtänyt
2nd singular	elähit	et elähtänt, et elähtänyt	2nd singular	olit elähtänt, olit elähtänyt	et olt elähtänt, et olt elähtänyt
3rd singular	elähti	ei elähtänt, ei elähtänyt	3rd singular	oli elähtänt, oli elähtänyt	ei olt elähtänt, ei olt elähtänyt
1st plural	elähimmä	emmä elähtänneet	1st plural	olimma elähtänneet	emmä olleet elähtänneet
2nd plural	elähittä	että elähtänneet	2nd plural	olitta elähtänneet	että olleet elähtänneet
3rd plural	elähtiit¹⁾, elähtivät²⁾, elähettii	evät elähtänneet, ei elähetty	3rd plural	olivat elähtänneet	evät olleet elähtänneet, ei olt elähetty
impersonal	elähettii	ei elähetty	impersonal	oli elähetty	ei olt elähetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	elähtäisin	en elähtäis	1st singular	olisin elähtänt, olisin elähtänyt	en olis elähtänt, en olis elähtänyt
2nd singular	elähtäisit, elähtäist¹⁾	et elähtäis	2nd singular	olisit elähtänt, olisit elähtänyt	et olis elähtänt, et olis elähtänyt
3rd singular	elähtäis	ei elähtäis	3rd singular	olis elähtänt, olis elähtänyt	ei olis elähtänt, ei olis elähtänyt
1st plural	elähtäisimmä	emmä elähtäis	1st plural	olisimma elähtänneet	emmä olis elähtänneet
2nd plural	elähtäisittä	että elähtäis	2nd plural	olisitta elähtänneet	että olis elähtänneet
3rd plural	elähtäisiit¹⁾, elähtäisivät²⁾, elähettäis	evät elähtäis, ei elähettäis	3rd plural	olisivat elähtänneet	evät olis elähtänneet, ei olis elähetty
impersonal	elähettäis	ei elähettäis	impersonal	olis elähetty	ei olis elähetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	elähä	elä elähä	2nd singular	oo elähtänt, oo elähtänyt	elä oo elähtänt, elä oo elähtänyt
3rd singular	elähtäkköö	elköö elähtäkö	3rd singular	olkoo elähtänt, olkoo elähtänyt	elköö olko elähtänt, elköö olko elähtänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	elähtäkkää	elkää elähtäkö	2nd plural	olkaa elähtänneet	elkää olko elähtänneet
3rd plural	elähtäkkööt	elkööt elähtäkö, elköö elähettäkö	3rd plural	olkoot elähtänneet	elkööt olko elähtänneet, elköö olko elähetty
impersonal	elähettäköö	elköö elähettäkö	impersonal	olkoo elähetty	elköö olko elähetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	elähtänen	en elähtäne
2nd singular	elähtänet	et elähtäne
3rd singular	elähtännöö	ei elähtäne
1st plural	elähtänemmä	emmä elähtäne
2nd plural	elähtänettä	että elähtäne
3rd plural	elähtännööt	evät elähtäne, ei elähettäne
impersonal	elähettänöö	ei elähettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		elähtää	present	elähtävä	elähettävä
2nd	inessive	elähtäes	past	elähtänt, elähtänyt	elähetty
2nd	instructive	elähtäen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (elähtäkkää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	elähtämmää
	inessive	elähtämäs
	elative	elähtämäst
	abessive	elähtämätä
4th	nominative	elähtämiin
	partitive	elähtämistä, elähtämist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 31