fis

See also: FIS, Fis, fis', fiş, fís, and fís-

Albanian

Etymology

Possibly from Ancient Greek φύσις (phúsis, “origin”) (Can this⁽⁺⁾ etymology be sourced?), although the auslaut doesn't follow the phonetic rules of loanwords into Albanian. Alternatively from Ancient Greek φῡλή (phūlḗ, “a union of individuals into a community”).

Noun

fis m (plural fise, definite fisi, definite plural fiset)

1. clan, tribe, large family

Declension

Declension of fis

	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	fis	fisi	fise	fiset
accusative		fisin
dative	fisi	fisit	fiseve	fiseve
ablative			fisesh

Derived terms

• fisnik
• farefis

See also

• farë

Catalan

Noun

fis f

1. plural of fi

Chuukese

Numeral

fis

1. seven

Verb

fis

1. to happen

Danish

Noun

fis c (singular definite fisen, plural indefinite fise)

1. fart

Inflection

Declension of fis

common gender	Singular		Plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	fis	fisen	fise	fisene
genitive	fis'	fisens	fises	fisenes

Noun

fis c or n

1. fun

   Synonym: fis og ballade

Noun

fis n (singular definite fisset, plural indefinite fisser)

1. (music) F sharp (F#)

Inflection

Declension of fis

neuter gender	Singular		Plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	fis	fisset	fisser	fisserne
genitive	fis'	fissets	fissers	fissernes

Verb

fis

1. imperative of fise

Finnish

Etymology

From German Fis (German key notation).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈfis/, [ˈfis̠]
• Rhymes: -is
• Syllabification^(key): fis

Noun

fis

1. (music) F-sharp

Usage notes

Capitalized for the great octave or any octave below that, or in names of major keys; not capitalized for the small octave or any octave above that, or in names of minor keys.

Declension

Inflection of fis (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		fis	fisit
genitive		fisin	fisien
partitive		fisiä	fisejä
illative		fisiin	fiseihin
		singular	plural
nominative		fis	fisit
accusative	nom.	fis	fisit
	gen.	fisin
genitive		fisin	fisien
partitive		fisiä	fisejä
inessive		fisissä	fiseissä
elative		fisistä	fiseistä
illative		fisiin	fiseihin
adessive		fisillä	fiseillä
ablative		fisiltä	fiseiltä
allative		fisille	fiseille
essive		fisinä	fiseinä
translative		fisiksi	fiseiksi
abessive		fisittä	fiseittä
instructive		—	fisein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of fis (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative fisini fisini accusative nom. fisini fisini gen. fisini genitive fisini fisieni partitive fisiäni fisejäni inessive fisissäni fiseissäni elative fisistäni fiseistäni illative fisiini fiseihini adessive fisilläni fiseilläni ablative fisiltäni fiseiltäni allative fisilleni fiseilleni essive fisinäni fiseinäni translative fisikseni fiseikseni abessive fisittäni fiseittäni instructive — — comitative — fiseineni second-person singular possessor singular plural nominative fisisi fisisi accusative nom. fisisi fisisi gen. fisisi genitive fisisi fisiesi partitive fisiäsi fisejäsi inessive fisissäsi fiseissäsi elative fisistäsi fiseistäsi illative fisiisi fiseihisi adessive fisilläsi fiseilläsi ablative fisiltäsi fiseiltäsi allative fisillesi fiseillesi essive fisinäsi fiseinäsi translative fisiksesi fiseiksesi abessive fisittäsi fiseittäsi instructive — — comitative — fiseinesi first-person plural possessor singular plural nominative fisimme fisimme accusative nom. fisimme fisimme gen. fisimme genitive fisimme fisiemme partitive fisiämme fisejämme inessive fisissämme fiseissämme elative fisistämme fiseistämme illative fisiimme fiseihimme adessive fisillämme fiseillämme ablative fisiltämme fiseiltämme allative fisillemme fiseillemme essive fisinämme fiseinämme translative fisiksemme fiseiksemme abessive fisittämme fiseittämme instructive — — comitative — fiseinemme second-person plural possessor singular plural nominative fisinne fisinne accusative nom. fisinne fisinne gen. fisinne genitive fisinne fisienne partitive fisiänne fisejänne inessive fisissänne fiseissänne elative fisistänne fiseistänne illative fisiinne fiseihinne adessive fisillänne fiseillänne ablative fisiltänne fiseiltänne allative fisillenne fiseillenne essive fisinänne fiseinänne translative fisiksenne fiseiksenne abessive fisittänne fiseittänne instructive — — comitative — fiseinenne third-person possessor singular plural nominative fisinsä fisinsä accusative nom. fisinsä fisinsä gen. fisinsä genitive fisinsä fisiensä partitive fisiään fisiänsä fisejään fisejänsä inessive fisissään fisissänsä fiseissään fiseissänsä elative fisistään fisistänsä fiseistään fiseistänsä illative fisiinsä fiseihinsä adessive fisillään fisillänsä fiseillään fiseillänsä ablative fisiltään fisiltänsä fiseiltään fiseiltänsä allative fisilleen fisillensä fiseilleen fiseillensä essive fisinään fisinänsä fiseinään fiseinänsä translative fisikseen fisiksensä fiseikseen fiseiksensä abessive fisittään fisittänsä fiseittään fiseittänsä instructive — — comitative — fiseineen fiseinensä

Derived terms

compounds

• Fis-duuri
• fis-molli

 

French

Pronunciation

• IPA^(key): /fi/

• Audio:

  (file)

• Homophones: fi, fie, fient, fies, fit, fît

Verb

fis

1. first/second-person singular past historic of faire

Anagrams

• ifs

Hausa

Pronunciation

• IPA^(key): /fîs/
  • (Standard Kano Hausa) IPA^(key): [ɸɪ̂s]

Noun

fîs m

1. fuse

Icelandic

Pronunciation

• IPA^(key): /fɪːs/
• Rhymes: -ɪːs

Noun

fis n (genitive singular fiss, nominative plural fis)

1. husk

Derived terms

• fisléttur
• léttur eins og fis

Latin

Verb

fīs

1. second-person singular present passive indicative of faciō
2. second-person singular present active indicative of fīō

Maltese

Alternative forms

• fisa, fisaw

Etymology

From Arabic فِي سَاعَة (fī sāʕa, “in a short time”). Compare Moroccan Arabic فيساع (fīsāʕ).

Pronunciation

• IPA^(key): /fiːs/

Adverb

fis

1. (dated) soon, at once, quickly
   • 1930, “Innu tal-Partit Laburista”, Manwel Pace (lyrics), Ġużè Diacono (music):

     Lejn din l-għaqda fis nittajru,
     Xjuħ u żgħażagħ ħaddemin.
     Leħen sbejjaħ lilna jsejjaħ,
     Biex ningħaqdu f’dan il-ħin.

     To this union we all flock at once,
     Workers old and young.
     A beautiful voice calls out to us
     That at this time we shall unite.

Middle English

Noun

fis

1. Alternative form of fisch

Middle Irish

Alternative forms

• fiss

Etymology

From Old Irish fius, from Proto-Celtic *wissus, from Proto-Indo-European *wéydtus, a derivation of *weyd- (“know, see”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ɸʲis/

Noun

fis n or m

1. knowledge
2. information
3. message

Descendants

• Irish: fios
• Manx: fys
• Scottish Gaelic: fios

Mutation

Middle Irish mutation
Radical	Lenition	Nasalization
fis	ḟis	fis pronounced with /β(ʲ)-/
Note: Some of these forms may be hypothetical. Not every possible mutated form of every word actually occurs.

Further reading

• Gregory Toner, Sharon Arbuthnot, Máire Ní Mhaonaigh, Marie-Luise Theuerkauf, Dagmar Wodtko, editors (2019), “1 fis, fius”, in eDIL: Electronic Dictionary of the Irish Language

Norman

Etymology 1

From Old French fil, from Latin fīlius.

Noun

fis m (plural fis)

1. (Jersey) son

Alternative forms

• fils (Guernsey)

Coordinate terms

• fil'ye (“daughter”)

Derived terms

• bieau-fis (“stepson; son-in-law”)
• p'tit-fis (“grandson”)

Etymology 2

Verb

fis

1. first-person singular preterite of faithe

Northern Kurdish

Pronunciation

• Rhymes: -ɪs

Noun

fis f

1. fart

Norwegian Bokmål

Etymology 1

From Old Norse físs.

Noun

fis m (definite singular fisen, indefinite plural fiser, definite plural fisene)

1. soundless fart

Related terms

• fise

Etymology 2

Verb

fis

1. imperative of fise

References

• “fis” in The Bokmål Dictionary.
• “fis_1” in Det Norske Akademis ordbok (NAOB).

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse físs.

Noun

fis m (definite singular fisen, indefinite plural fisar, definite plural fisane)

1. soundless fart
2. weakling

Related terms

• fise

References

• “fis” in The Nynorsk Dictionary.

Old French

Alternative forms

• fils
• fix
• fiz

Noun

fis m

1. inflection of fil:
   1. oblique plural
   2. nominative singular

Papiamentu

Etymology

From Dutch vies.

Adjective

fis

1. dirty

Swedish

Noun

fis c

1. a fart

   Synonyms: fjärt, prutt, prupp

Declension

Declension of fis

		nominative	genitive
singular	indefinite	fis	fis
	definite	fisen	fisens
plural	indefinite	fisar	fisars
	definite	fisarna	fisarnas

Derived terms

• fisring (“anus, sphincter”)

Verb

fis

1. imperative of fisa

References

• fis in Svensk ordbok (SO)
• fis in Svenska Akademiens ordlista (SAOL)
• fis in Svenska Akademiens ordbok (SAOB)

Anagrams

• isf

Ternate

Etymology

From Dutch fiets.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈfis]

Noun

fis

1. bicycle

References

• Rika Hayami-Allen (2001) A descriptive study of the language of Ternate, the northern Moluccas, Indonesia, University of Pittsburgh

Welsh

Noun

fis

1. Soft mutation of mis.

Mutation

Welsh mutation
radical	soft	nasal	aspirate
mis	fis	unchanged	unchanged
Note: Some of these forms may be hypothetical. Not every possible mutated form of every word actually occurs.