jallitus
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
editjallitus (colloquial)
Declension
editInflection of jallitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | jallitus | jallitukset | |
genitive | jallituksen | jallitusten jallituksien | |
partitive | jallitusta | jallituksia | |
illative | jallitukseen | jallituksiin | |
singular | plural | ||
nominative | jallitus | jallitukset | |
accusative | nom. | jallitus | jallitukset |
gen. | jallituksen | ||
genitive | jallituksen | jallitusten jallituksien | |
partitive | jallitusta | jallituksia | |
inessive | jallituksessa | jallituksissa | |
elative | jallituksesta | jallituksista | |
illative | jallitukseen | jallituksiin | |
adessive | jallituksella | jallituksilla | |
ablative | jallitukselta | jallituksilta | |
allative | jallitukselle | jallituksille | |
essive | jallituksena | jallituksina | |
translative | jallitukseksi | jallituksiksi | |
abessive | jallituksetta | jallituksitta | |
instructive | — | jallituksin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Further reading
edit- “jallitus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02