lohkoa

Finnish

Etymology 1

lohk- +‎ -oa, from the same root as lohjeta; see it for more.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlohkoɑˣ/, [ˈlo̞xko̞ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ohkoɑ
• Hyphenation^(key): loh‧koa

Verb

lohkoa

1. (transitive) to cut up
2. (transitive, real estate) to subdivide (divide a plot of land into plots for residences)

Conjugation

Inflection of lohkoa (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkon	en lohko	1st sing.	olen lohkonut	en ole lohkonut
2nd sing.		lohkot	et lohko	2nd sing.	olet lohkonut	et ole lohkonut
3rd sing.		lohkoo	ei lohko	3rd sing.	on lohkonut	ei ole lohkonut
1st plur.		lohkomme	emme lohko	1st plur.	olemme lohkoneet	emme ole lohkoneet
2nd plur.		lohkotte	ette lohko	2nd plur.	olette lohkoneet	ette ole lohkoneet
3rd plur.		lohkovat	eivät lohko	3rd plur.	ovat lohkoneet	eivät ole lohkoneet
passive		lohkotaan	ei lohkota	passive	on lohkottu	ei ole lohkottu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoin	en lohkonut	1st sing.	olin lohkonut	en ollut lohkonut
2nd sing.		lohkoit	et lohkonut	2nd sing.	olit lohkonut	et ollut lohkonut
3rd sing.		lohkoi	ei lohkonut	3rd sing.	oli lohkonut	ei ollut lohkonut
1st plur.		lohkoimme	emme lohkoneet	1st plur.	olimme lohkoneet	emme olleet lohkoneet
2nd plur.		lohkoitte	ette lohkoneet	2nd plur.	olitte lohkoneet	ette olleet lohkoneet
3rd plur.		lohkoivat	eivät lohkoneet	3rd plur.	olivat lohkoneet	eivät olleet lohkoneet
passive		lohkottiin	ei lohkottu	passive	oli lohkottu	ei ollut lohkottu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoisin	en lohkoisi	1st sing.	olisin lohkonut	en olisi lohkonut
2nd sing.		lohkoisit	et lohkoisi	2nd sing.	olisit lohkonut	et olisi lohkonut
3rd sing.		lohkoisi	ei lohkoisi	3rd sing.	olisi lohkonut	ei olisi lohkonut
1st plur.		lohkoisimme	emme lohkoisi	1st plur.	olisimme lohkoneet	emme olisi lohkoneet
2nd plur.		lohkoisitte	ette lohkoisi	2nd plur.	olisitte lohkoneet	ette olisi lohkoneet
3rd plur.		lohkoisivat	eivät lohkoisi	3rd plur.	olisivat lohkoneet	eivät olisi lohkoneet
passive		lohkottaisiin	ei lohkottaisi	passive	olisi lohkottu	ei olisi lohkottu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lohko	älä lohko	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lohkokoon	älköön lohkoko	3rd sing.	olkoon lohkonut	älköön olko lohkonut
1st plur.		lohkokaamme	älkäämme lohkoko	1st plur.	—	—
2nd plur.		lohkokaa	älkää lohkoko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lohkokoot	älkööt lohkoko	3rd plur.	olkoot lohkoneet	älkööt olko lohkoneet
passive		lohkottakoon	älköön lohkottako	passive	olkoon lohkottu	älköön olko lohkottu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkonen	en lohkone	1st sing.	lienen lohkonut	en liene lohkonut
2nd sing.		lohkonet	et lohkone	2nd sing.	lienet lohkonut	et liene lohkonut
3rd sing.		lohkonee	ei lohkone	3rd sing.	lienee lohkonut	ei liene lohkonut
1st plur.		lohkonemme	emme lohkone	1st plur.	lienemme lohkoneet	emme liene lohkoneet
2nd plur.		lohkonette	ette lohkone	2nd plur.	lienette lohkoneet	ette liene lohkoneet
3rd plur.		lohkonevat	eivät lohkone	3rd plur.	lienevät lohkoneet	eivät liene lohkoneet
passive		lohkottaneen	ei lohkottane	passive	lienee lohkottu	ei liene lohkottu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lohkoa		present	lohkova	lohkottava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkoakseni lohkoaksemme 2nd lohkoaksesi lohkoaksenne 3rd lohkoakseen lohkoaksensa		past	lohkonut	lohkottu
2nd	inessive2	lohkoessa	lohkottaessa	agent4	lohkoma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkoessani lohkoessamme 2nd lohkoessasi lohkoessanne 3rd lohkoessaan lohkoessansa		negative	lohkomaton
	instructive	lohkoen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	lohkomassa	—
	elative	lohkomasta	—
	illative	lohkomaan	—
	adessive	lohkomalla	—
	abessive	lohkomatta	—
	instructive	lohkoman	lohkottaman
4th3	verbal noun	lohkominen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkomaisillani lohkomaisillamme 2nd lohkomaisillasi lohkomaisillanne 3rd lohkomaisillaan lohkomaisillansa

Derived terms

• lohkominen
• lohkonta

 

Further reading

• “lohkoa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlohkoɑ/, [ˈlo̞xko̞ɑ̝]
• Rhymes: -ohkoɑ
• Hyphenation^(key): loh‧koa

Noun

lohkoa

1. partitive singular of lohko

Ingrian

Etymology 1

From lohko (“chunk”) +‎ -oa. Akin to Finnish lohkoa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/, [ˈɫo̞xko̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlohkojɑ/, [ˈɫo̞xko̞jɑ]
• Rhymes: -ohkoː, -ohkojɑ
• Hyphenation: loh‧ko‧a

Verb

lohkoa

1. (transitive) to shatter; to break in pieces

Conjugation

Conjugation of lohkoa (type 1/ampua, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohon	en loho	1st singular	oon lohkont, oon lohkonut	en oo lohkont, en oo lohkonut
2nd singular	lohot	et loho	2nd singular	oot lohkont, oot lohkonut	et oo lohkont, et oo lohkonut
3rd singular	lohkoo	ei loho	3rd singular	ono lohkont, ono lohkonut	ei oo lohkont, ei oo lohkonut
1st plural	lohomma	emmä loho	1st plural	oomma lohkoneet	emmä oo lohkoneet
2nd plural	lohotta	että loho	2nd plural	ootta lohkoneet	että oo lohkoneet
3rd plural	lohkoot1), lohkovat2), lohotaa	evät loho, ei lohota	3rd plural	ovat lohkoneet	evät oo lohkoneet, ei oo lohottu
impersonal	lohotaa	ei lohota	impersonal	ono lohottu	ei oo lohottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohoin	en lohkont, en lohkonut	1st singular	olin lohkont, olin lohkonut	en olt lohkont, en olt lohkonut
2nd singular	lohoit	et lohkont, et lohkonut	2nd singular	olit lohkont, olit lohkonut	et olt lohkont, et olt lohkonut
3rd singular	lohkoi	ei lohkont, ei lohkonut	3rd singular	oli lohkont, oli lohkonut	ei olt lohkont, ei olt lohkonut
1st plural	lohoimma	emmä lohkoneet	1st plural	olimma lohkoneet	emmä olleet lohkoneet
2nd plural	lohoitta	että lohkoneet	2nd plural	olitta lohkoneet	että olleet lohkoneet
3rd plural	lohkoit1), lohkoivat2), lohottii	evät lohkoneet, ei lohottu	3rd plural	olivat lohkoneet	evät olleet lohkoneet, ei olt lohottu
impersonal	lohottii	ei lohottu	impersonal	oli lohottu	ei olt lohottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lohkoisin	en lohkois	1st singular	olisin lohkont, olisin lohkonut	en olis lohkont, en olis lohkonut
2nd singular	lohkoisit, lohkoist1)	et lohkois	2nd singular	olisit lohkont, olisit lohkonut	et olis lohkont, et olis lohkonut
3rd singular	lohkois	ei lohkois	3rd singular	olis lohkont, olis lohkonut	ei olis lohkont, ei olis lohkonut
1st plural	lohkoisimma	emmä lohkois	1st plural	olisimma lohkoneet	emmä olis lohkoneet
2nd plural	lohkoisitta	että lohkois	2nd plural	olisitta lohkoneet	että olis lohkoneet
3rd plural	lohkoisiit1), lohkoisivat2), lohottais	evät lohkois, ei lohottais	3rd plural	olisivat lohkoneet	evät olis lohkoneet, ei olis lohottu
impersonal	lohottais	ei lohottais	impersonal	olis lohottu	ei olis lohottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	loho	elä loho	2nd singular	oo lohkont, oo lohkonut	elä oo lohkont, elä oo lohkonut
3rd singular	lohkokoo	elköö lohkoko	3rd singular	olkoo lohkont, olkoo lohkonut	elköö olko lohkont, elköö olko lohkonut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	lohkokaa	elkää lohkoko	2nd plural	olkaa lohkoneet	elkää olko lohkoneet
3rd plural	lohkokoot	elkööt lohkoko, elköö lohottako	3rd plural	olkoot lohkoneet	elkööt olko lohkoneet, elköö olko lohottu
impersonal	lohottakkoo	elköö lohottako	impersonal	olkoo lohottu	elköö olko lohottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	lohkonen	en lohkone
2nd singular	lohkonet	et lohkone
3rd singular	lohkonoo	ei lohkone
1st plural	lohkonemma	emmä lohkone
2nd plural	lohkonetta	että lohkone
3rd plural	lohkonoot	evät lohkone, ei lohottane
impersonal	lohottannoo	ei lohottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		lohkoa	present	lohkova	lohottava
2nd	inessive	lohkojees	past	lohkont, lohkonut	lohottu
	instructive	lohkoen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (lohkokaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	lohkomaa
	inessive	lohkomaas
	elative	lohkomast
	abessive	lohkomata
4th	nominative	lohkomiin
	partitive	lohkomista, lohkomist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/, [ˈɫo̞xko̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlohkoɑ/, [ˈɫo̞xko̞ɑ]
• Rhymes: -ohkoː, -ohkoɑ
• Hyphenation: loh‧ko‧a

Noun

lohkoa

1. partitive singular of lohko

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 272