meritee

See also: méritée

Ingrian

Etymology

From meri (“sea”) +‎ tee (“way”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmeriˌteː/, [ˈme̞riˌteː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmeriˌteː/, [ˈme̞riˌte̝ː]
• Rhymes: -eː
• Hyphenation: me‧ri‧tee

Noun

meritee

1. coastal road

Declension

Declension of meritee (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	meritee	meriteet
genitive	meriteen	meriteijen
partitive	meriteetä	meriteitä
illative	meriteehe	meriteihe
inessive	meritees	meriteis
elative	meriteest	meriteist
allative	meriteelle	meriteille
adessive	meriteel	meriteil
ablative	meriteelt	meriteilt
translative	meriteeks	meriteiks
essive	meriteennä, meriteen	meriteinnä, meritein
exessive1)	meriteent	meriteint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• rantatee

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 306