Finnish

edit

Pronunciation

edit

Etymology 1

edit

yllättää (to surprise) +‎ -ys.

Noun

edit

yllätys

  1. surprise
Declension
edit
Inflection of yllätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative yllätys yllätykset
genitive yllätyksen yllätysten
yllätyksien
partitive yllätystä yllätyksiä
illative yllätykseen yllätyksiin
singular plural
nominative yllätys yllätykset
accusative nom. yllätys yllätykset
gen. yllätyksen
genitive yllätyksen yllätysten
yllätyksien
partitive yllätystä yllätyksiä
inessive yllätyksessä yllätyksissä
elative yllätyksestä yllätyksistä
illative yllätykseen yllätyksiin
adessive yllätyksellä yllätyksillä
ablative yllätykseltä yllätyksiltä
allative yllätykselle yllätyksille
essive yllätyksenä yllätyksinä
translative yllätykseksi yllätyksiksi
abessive yllätyksettä yllätyksittä
instructive yllätyksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yllätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
Derived terms
edit
compounds

Further reading

edit

Etymology 2

edit

Verb

edit

yllätys

  1. (informal) second-person singular present imperative of yllättyä (with enclitic -s)