gruntti

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Russian грунт (grunt).

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

gruntti

  1. soil, ground
  2. piece of land; plot

Declension

[edit]
Declension of gruntti (type 5/vahti, tt-t gradation)
singular plural
nominative gruntti gruntit
genitive gruntin grunttiin, grunttiloin
partitive grunttia grunttija, grunttiloja
illative grunttii grunttii, grunttiloihe
inessive gruntiis grunttiis, grunttilois
elative gruntist grunttiist, grunttiloist
allative gruntille grunttiille, grunttiloille
adessive gruntiil grunttiil, grunttiloil
ablative gruntilt grunttiilt, grunttiloilt
translative gruntiks grunttiiks, grunttiloiks
essive grunttinna, grunttiin grunttiinna, grunttiloinna, grunttiin, grunttiloin
exessive1) grunttint grunttiint, grunttiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 208
  • Arvo Laanest (1978) Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia[1], Tallinn, page 26