ihme

See also: Ihme

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *imeh (compare Estonian ime, Votic ime, Karelian imeh) through metathesis, from earlier *imeš (whence also Proto-Samic *ëmës > Northern Sami amas), derived (through a regular change *je > *i initially) from Proto-Uralic *jemä (compare Northern Khanty [script needed] (jim), [script needed] (jem), whence [script needed] (jimǝŋ, “holy, sacred”)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈihmeˣ/, [ˈiçme̞(ʔ)]
• Rhymes: -ihme
• Hyphenation^(key): ih‧me

Noun

ihme

1. marvel, wonder, prodigy (something that causes amazement or awe)

   Maailman seitsemän ihmettä ― seven wonders of the World

2. wonder (something astonishing and seemingly inexplicable)

   Idea oli niin hullu, että on ihme, että kukaan lähti siihen mukaan.

   The idea was so crazy that it is a wonder that anyone went along with it.

3. miracle (event that appears inexplicable by the laws of nature and so is held to be supernatural in origin)

   Synonym: miraakkeli

   miraakkelinäytelmä ― miracle play

   Monet uskonnolliset uskomukset perustuvat ihmeisiin.

   Many religious beliefs are based on miracles.

4. miracle (fortunate outcome that prevails despite overwhelming odds against it)

   Sinun ruokatottumuksillasi ei ole ihme, että lihot. Tarvitaan ihme, jotta laihtuisit.

   With your eating habits it's no wonder that you gain weight. A miracle is needed for you to get thinner.

5. miracle (awesome and exceptional example of something)

   Avaruusmatkailu on insinööritaidon ihme.

   Space travel is a miracle of engineering.

6. in the world, on earth (used for emphasis after an interrogative)

   Synonym: kumma

   mitä ihmettä/ miksi ihmeessä?

   what on Earth/ why on Earth?

   Kuka ihme haluaisi tehdä sen?

   Who in the world would want to do that?

Declension

Inflection of ihme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		ihme	ihmeet
genitive		ihmeen	ihmeiden ihmeitten
partitive		ihmettä	ihmeitä
illative		ihmeeseen	ihmeisiin ihmeihin
		singular	plural
nominative		ihme	ihmeet
accusative	nom.	ihme	ihmeet
	gen.	ihmeen
genitive		ihmeen	ihmeiden ihmeitten
partitive		ihmettä	ihmeitä
inessive		ihmeessä	ihmeissä
elative		ihmeestä	ihmeistä
illative		ihmeeseen	ihmeisiin ihmeihin
adessive		ihmeellä	ihmeillä
ablative		ihmeeltä	ihmeiltä
allative		ihmeelle	ihmeille
essive		ihmeenä	ihmeinä
translative		ihmeeksi	ihmeiksi
abessive		ihmeettä	ihmeittä
instructive		—	ihmein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ihme (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ihmeeni ihmeeni accusative nom. ihmeeni ihmeeni gen. ihmeeni genitive ihmeeni ihmeideni ihmeitteni partitive ihmettäni ihmeitäni inessive ihmeessäni ihmeissäni elative ihmeestäni ihmeistäni illative ihmeeseeni ihmeisiini ihmeihini adessive ihmeelläni ihmeilläni ablative ihmeeltäni ihmeiltäni allative ihmeelleni ihmeilleni essive ihmeenäni ihmeinäni translative ihmeekseni ihmeikseni abessive ihmeettäni ihmeittäni instructive — — comitative — ihmeineni second-person singular possessor singular plural nominative ihmeesi ihmeesi accusative nom. ihmeesi ihmeesi gen. ihmeesi genitive ihmeesi ihmeidesi ihmeittesi partitive ihmettäsi ihmeitäsi inessive ihmeessäsi ihmeissäsi elative ihmeestäsi ihmeistäsi illative ihmeeseesi ihmeisiisi ihmeihisi adessive ihmeelläsi ihmeilläsi ablative ihmeeltäsi ihmeiltäsi allative ihmeellesi ihmeillesi essive ihmeenäsi ihmeinäsi translative ihmeeksesi ihmeiksesi abessive ihmeettäsi ihmeittäsi instructive — — comitative — ihmeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ihmeemme ihmeemme accusative nom. ihmeemme ihmeemme gen. ihmeemme genitive ihmeemme ihmeidemme ihmeittemme partitive ihmettämme ihmeitämme inessive ihmeessämme ihmeissämme elative ihmeestämme ihmeistämme illative ihmeeseemme ihmeisiimme ihmeihimme adessive ihmeellämme ihmeillämme ablative ihmeeltämme ihmeiltämme allative ihmeellemme ihmeillemme essive ihmeenämme ihmeinämme translative ihmeeksemme ihmeiksemme abessive ihmeettämme ihmeittämme instructive — — comitative — ihmeinemme second-person plural possessor singular plural nominative ihmeenne ihmeenne accusative nom. ihmeenne ihmeenne gen. ihmeenne genitive ihmeenne ihmeidenne ihmeittenne partitive ihmettänne ihmeitänne inessive ihmeessänne ihmeissänne elative ihmeestänne ihmeistänne illative ihmeeseenne ihmeisiinne ihmeihinne adessive ihmeellänne ihmeillänne ablative ihmeeltänne ihmeiltänne allative ihmeellenne ihmeillenne essive ihmeenänne ihmeinänne translative ihmeeksenne ihmeiksenne abessive ihmeettänne ihmeittänne instructive — — comitative — ihmeinenne third-person possessor singular plural nominative ihmeensä ihmeensä accusative nom. ihmeensä ihmeensä gen. ihmeensä genitive ihmeensä ihmeidensä ihmeittensä partitive ihmettään ihmettänsä ihmeitään ihmeitänsä inessive ihmeessään ihmeessänsä ihmeissään ihmeissänsä elative ihmeestään ihmeestänsä ihmeistään ihmeistänsä illative ihmeeseensä ihmeisiinsä ihmeihinsä adessive ihmeellään ihmeellänsä ihmeillään ihmeillänsä ablative ihmeeltään ihmeeltänsä ihmeiltään ihmeiltänsä allative ihmeelleen ihmeellensä ihmeilleen ihmeillensä essive ihmeenään ihmeenänsä ihmeinään ihmeinänsä translative ihmeekseen ihmeeksensä ihmeikseen ihmeiksensä abessive ihmeettään ihmeettänsä ihmeittään ihmeittänsä instructive — — comitative — ihmeineen ihmeinensä

Derived terms

• ihmeellinen
• ihmeemmin
• ihmeesti
• ihmeisiinsä
• ihmeissään
• ihmetellä
• ihmettää

 

compounds

• ihmeaine
• ihme-elävä
• ihmeidentekijä
• ihmeitätekevä
• ihmeköynnös
• ihmelapsi
• ihmelääke
• ihmelääkäri
• ihmemaa
• ihmemaailma
• ihmenäytelmä
• ihmeolento
• ihmeparaneminen
• ihmeparannus
• ihmeparantaja
• ihmeparantaminen
• ihmeparantuminen
• ihmepelastus
• ihmepensas
• ihmesatu
• ihmeteko
• ihmetyö
• luonnonihme
• talousihme
• tilaihme

 

idioms

• ei ihme (“no wonder”)
• ei ihmeempiä (“nothing special”)
• ihme kyllä (“amazingly”)
• kuin ihmeen kaupalla (“miraculously”)
• mitä ihmettä? (“what on Earth?”)
• pieni ihme (“small wonder”)
• tehdä ihmeitä (“work wonders”)

 

Adjective

ihme (colloquial, indeclinable)

1. strange, weird (thing)

   Ihme juttu - en ole nähnyt häntä viikkoihin.

   Strange - I have not seen him in weeks.

Further reading

• “ihme”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[3] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• hemi, mehi

German

Pronoun

ihme

1. Obsolete form of ihm.

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *imeh. Cognate with Finnish ihme and Estonian ime.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈihme/, [ˈihm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈihme/, [ˈihme̞]
• Rhymes: -ihm, -ihme
• Hyphenation: ih‧me

Noun

ihme

1. miracle, wonder

Declension

Declension of ihme (type 6/lähe, no gradation)
	singular	plural
nominative	ihme	ihmeet
genitive	ihmeen	ihmein
partitive	ihmettä	ihmeitä
illative	ihmeesse	ihmeisse
inessive	ihmees	ihmeis
elative	ihmeest	ihmeist
allative	ihmeelle	ihmeille
adessive	ihmeel	ihmeil
ablative	ihmeelt	ihmeilt
translative	ihmeeks	ihmeiks
essive	ihmeennä, ihmeen	ihmeinnä, ihmein
exessive1)	ihmeent	ihmeint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Soikkola declension of ihme (type 6/lähe, no gradation)
	singular	plural
nominative	ihme	ihmehet, ihmeet
genitive	ihmehen	ihmehiin
partitive	ihmettä, ihmeht	ihmehiä
illative	ihmehesse	ihmehisse
inessive	ihmehees	ihmehiis
elative	ihmehest	ihmehist
allative	ihmehelle	ihmehille
adessive	ihmeheel	ihmehiil
ablative	ihmehelt	ihmehilt
translative	ihmeheks	ihmehiks
essive	ihmehennä, ihmeheen	ihmehinnä, ihmehiin
exessive1)	ihmehent	ihmehint
1) Obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Derived terms

• ihmekäs
• ihmelliin
• ihmetellä

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88