kynttilä

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Old Swedish kyndil (candle, torch) or older Old East Norse kyndill. Cognate to Estonian küünal, Ingrian kyntteli, Votic tšüntteli. Ultimately from Latin candela, from Proto-Indo-European *(s)kand- (to shine, glow). Doublet of kandela.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkyntːilæ/, [ˈk̟yn̪t̪ːilæ]
  • Rhymes: -yntːilæ
  • Hyphenation(key): kynt‧ti‧lä

Noun

[edit]

kynttilä

  1. candle
  2. candlepower (former measurement of brightness of a light source)
    Synonym: normaalikynttilä

Declension

[edit]
Inflection of kynttilä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kynttilä kynttilät
genitive kynttilän kynttilöiden
kynttilöitten
partitive kynttilää kynttilöitä
illative kynttilään kynttilöihin
singular plural
nominative kynttilä kynttilät
accusative nom. kynttilä kynttilät
gen. kynttilän
genitive kynttilän kynttilöiden
kynttilöitten
kynttiläin rare
partitive kynttilää kynttilöitä
inessive kynttilässä kynttilöissä
elative kynttilästä kynttilöistä
illative kynttilään kynttilöihin
adessive kynttilällä kynttilöillä
ablative kynttilältä kynttilöiltä
allative kynttilälle kynttilöille
essive kynttilänä kynttilöinä
translative kynttiläksi kynttilöiksi
abessive kynttilättä kynttilöittä
instructive kynttilöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kynttilä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]