Jump to content

maatiainen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Probably maa +‎ -iainen. The -t- is of unknown origin, but likely serves an epenthetic purpose; it could be from maataa, a dialectal verb meaning "to crawl on the ground", which would make maatiainen equivalent to maa +‎ -taa +‎ -iainen. In that case, the dialectal sense "stunted, short" may be the original meaning. First attested in an 1833 dictionary compiled by Abraham Poppius.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmɑːtiɑi̯nen/, [ˈmɑ̝ːt̪iˌɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Hyphenation(key): maa‧ti‧ai‧nen

Noun

[edit]

maatiainen

  1. landrace (any local variety of a domesticated animal or plant species that has adapted over time to its ecological and cultural environment)
    Synonym: maatiaisrotu
  2. (often derogatory) Synonym of maalainen.

Declension

[edit]
Inflection of maatiainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative maatiainen maatiaiset
genitive maatiaisen maatiaisten
maatiaisien
partitive maatiaista maatiaisia
illative maatiaiseen maatiaisiin
singular plural
nominative maatiainen maatiaiset
accusative nom. maatiainen maatiaiset
gen. maatiaisen
genitive maatiaisen maatiaisten
maatiaisien
partitive maatiaista maatiaisia
inessive maatiaisessa maatiaisissa
elative maatiaisesta maatiaisista
illative maatiaiseen maatiaisiin
adessive maatiaisella maatiaisilla
ablative maatiaiselta maatiaisilta
allative maatiaiselle maatiaisille
essive maatiaisena maatiaisina
translative maatiaiseksi maatiaisiksi
abessive maatiaisetta maatiaisitta
instructive maatiaisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of maatiainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]