vanheta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnhetɑˣ/, [ˈʋɑ̝nhe̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnhetɑ
• Hyphenation^(key): van‧he‧ta

Etymology 1

From vanha +‎ -eta.

Verb

vanheta (intransitive)

1. to age
2. to expire

Conjugation

Inflection of vanheta (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhenen	en vanhene	1st sing.	olen vanhennut	en ole vanhennut
2nd sing.		vanhenet	et vanhene	2nd sing.	olet vanhennut	et ole vanhennut
3rd sing.		vanhenee	ei vanhene	3rd sing.	on vanhennut	ei ole vanhennut
1st plur.		vanhenemme	emme vanhene	1st plur.	olemme vanhenneet	emme ole vanhenneet
2nd plur.		vanhenette	ette vanhene	2nd plur.	olette vanhenneet	ette ole vanhenneet
3rd plur.		vanhenevat	eivät vanhene	3rd plur.	ovat vanhenneet	eivät ole vanhenneet
passive		vanhetaan	ei vanheta	passive	on vanhettu	ei ole vanhettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhenin	en vanhennut	1st sing.	olin vanhennut	en ollut vanhennut
2nd sing.		vanhenit	et vanhennut	2nd sing.	olit vanhennut	et ollut vanhennut
3rd sing.		vanheni	ei vanhennut	3rd sing.	oli vanhennut	ei ollut vanhennut
1st plur.		vanhenimme	emme vanhenneet	1st plur.	olimme vanhenneet	emme olleet vanhenneet
2nd plur.		vanhenitte	ette vanhenneet	2nd plur.	olitte vanhenneet	ette olleet vanhenneet
3rd plur.		vanhenivat	eivät vanhenneet	3rd plur.	olivat vanhenneet	eivät olleet vanhenneet
passive		vanhettiin	ei vanhettu	passive	oli vanhettu	ei ollut vanhettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhenisin	en vanhenisi	1st sing.	olisin vanhennut	en olisi vanhennut
2nd sing.		vanhenisit	et vanhenisi	2nd sing.	olisit vanhennut	et olisi vanhennut
3rd sing.		vanhenisi	ei vanhenisi	3rd sing.	olisi vanhennut	ei olisi vanhennut
1st plur.		vanhenisimme	emme vanhenisi	1st plur.	olisimme vanhenneet	emme olisi vanhenneet
2nd plur.		vanhenisitte	ette vanhenisi	2nd plur.	olisitte vanhenneet	ette olisi vanhenneet
3rd plur.		vanhenisivat	eivät vanhenisi	3rd plur.	olisivat vanhenneet	eivät olisi vanhenneet
passive		vanhettaisiin	ei vanhettaisi	passive	olisi vanhettu	ei olisi vanhettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vanhene	älä vanhene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vanhetkoon	älköön vanhetko	3rd sing.	olkoon vanhennut	älköön olko vanhennut
1st plur.		vanhetkaamme	älkäämme vanhetko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vanhetkaa	älkää vanhetko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vanhetkoot	älkööt vanhetko	3rd plur.	olkoot vanhenneet	älkööt olko vanhenneet
passive		vanhettakoon	älköön vanhettako	passive	olkoon vanhettu	älköön olko vanhettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vanhennen	en vanhenne	1st sing.	lienen vanhennut	en liene vanhennut
2nd sing.		vanhennet	et vanhenne	2nd sing.	lienet vanhennut	et liene vanhennut
3rd sing.		vanhennee	ei vanhenne	3rd sing.	lienee vanhennut	ei liene vanhennut
1st plur.		vanhennemme	emme vanhenne	1st plur.	lienemme vanhenneet	emme liene vanhenneet
2nd plur.		vanhennette	ette vanhenne	2nd plur.	lienette vanhenneet	ette liene vanhenneet
3rd plur.		vanhennevat	eivät vanhenne	3rd plur.	lienevät vanhenneet	eivät liene vanhenneet
passive		vanhettaneen	ei vanhettane	passive	lienee vanhettu	ei liene vanhettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vanheta		present	vanheneva	vanhettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhetakseni vanhetaksemme 2nd vanhetaksesi vanhetaksenne 3rd vanhetakseen vanhetaksensa		past	vanhennut	vanhettu
2nd	inessive2	vanhetessa	vanhettaessa	agent4	vanhenema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhetessani vanhetessamme 2nd vanhetessasi vanhetessanne 3rd vanhetessaan vanhetessansa		negative	vanhenematon
	instructive	vanheten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vanhenemassa	—
	elative	vanhenemasta	—
	illative	vanhenemaan	—
	adessive	vanhenemalla	—
	abessive	vanhenematta	—
	instructive	vanheneman	vanhettaman
4th3	verbal noun	vanheneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vanhenemaisillani vanhenemaisillamme 2nd vanhenemaisillasi vanhenemaisillanne 3rd vanhenemaisillaan vanhenemaisillansa

Synonyms

• vanhentua

Antonyms

• nuoreta

Derived terms

• vanheneminen

 

Further reading

• “vanheta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

vanheta

1. inflection of vanhettaa:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• ahventa

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ -eta. Akin to Finnish vanheta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑnetɑ/, [ˈʋɑne̞t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑnhetɑ/, [ˈʋɑnhe̞d̥ɑ]
• Rhymes: -ɑnet, -ɑnhetɑ
• Hyphenation: van‧he‧ta

Verb

vanheta

1. Synonym of vanhoittua

Conjugation

Conjugation of vanheta (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenen	en vanhene	1st singular	oon vanhent, oon vanhennut	en oo vanhent, en oo vanhennut
2nd singular	vanhenet	et vanhene	2nd singular	oot vanhent, oot vanhennut	et oo vanhent, et oo vanhennut
3rd singular	vanhenoo	ei vanhene	3rd singular	ono vanhent, ono vanhennut	ei oo vanhent, ei oo vanhennut
1st plural	vanhenemma	emmä vanhene	1st plural	oomma vanhenneet	emmä oo vanhenneet
2nd plural	vanhenetta	että vanhene	2nd plural	ootta vanhenneet	että oo vanhenneet
3rd plural	vanhenoot1), vanhenevat2), vanhetaa	evät vanhene, ei vanheta	3rd plural	ovat vanhenneet	evät oo vanhenneet, ei oo vanhettu
impersonal	vanhetaa	ei vanheta	impersonal	ono vanhettu	ei oo vanhettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenin	en vanhent, en vanhennut	1st singular	olin vanhent, olin vanhennut	en olt vanhent, en olt vanhennut
2nd singular	vanhenit	et vanhent, et vanhennut	2nd singular	olit vanhent, olit vanhennut	et olt vanhent, et olt vanhennut
3rd singular	vanheni	ei vanhent, ei vanhennut	3rd singular	oli vanhent, oli vanhennut	ei olt vanhent, ei olt vanhennut
1st plural	vanhenimma	emmä vanhenneet	1st plural	olimma vanhenneet	emmä olleet vanhenneet
2nd plural	vanhenitta	että vanhenneet	2nd plural	olitta vanhenneet	että olleet vanhenneet
3rd plural	vanheniit1), vanhenivat2), vanhettii	evät vanhenneet, ei vanhettu	3rd plural	olivat vanhenneet	evät olleet vanhenneet, ei olt vanhettu
impersonal	vanhettii	ei vanhettu	impersonal	oli vanhettu	ei olt vanhettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vanhenisin	en vanhenis	1st singular	olisin vanhent, olisin vanhennut	en olis vanhent, en olis vanhennut
2nd singular	vanhenisit, vanheniist1)	et vanhenis	2nd singular	olisit vanhent, olisit vanhennut	et olis vanhent, et olis vanhennut
3rd singular	vanhenis	ei vanhenis	3rd singular	olis vanhent, olis vanhennut	ei olis vanhent, ei olis vanhennut
1st plural	vanhenisimma	emmä vanhenis	1st plural	olisimma vanhenneet	emmä olis vanhenneet
2nd plural	vanhenisitta	että vanhenis	2nd plural	olisitta vanhenneet	että olis vanhenneet
3rd plural	vanhenisiit1), vanhenisivat2), vanhettais	evät vanhenis, ei vanhettais	3rd plural	olisivat vanhenneet	evät olis vanhenneet, ei olis vanhettu
impersonal	vanhettais	ei vanhettais	impersonal	olis vanhettu	ei olis vanhettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vanhene	elä vanhene	2nd singular	oo vanhent, oo vanhennut	elä oo vanhent, elä oo vanhennut
3rd singular	vanhetkoo	elköö vanhetko	3rd singular	olkoo vanhent, olkoo vanhennut	elköö olko vanhent, elköö olko vanhennut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vanhetkaa	elkää vanhetko	2nd plural	olkaa vanhenneet	elkää olko vanhenneet
3rd plural	vanhetkoot	elkööt vanhetko, elköö vanhettako	3rd plural	olkoot vanhenneet	elkööt olko vanhenneet, elköö olko vanhettu
impersonal	vanhettakkoo	elköö vanhettako	impersonal	olkoo vanhettu	elköö olko vanhettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vanhenen	en vanhene
2nd singular	vanhenet	et vanhene
3rd singular	vanhenoo	ei vanhene
1st plural	vanhenemma	emmä vanhene
2nd plural	vanhenetta	että vanhene
3rd plural	vanhenoot	evät vanhene, ei vanhettane
impersonal	vanhettannoo	ei vanhettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vanheta	present	vanheneva	vanhettava
2nd	inessive	vanhetees	past	vanhent, vanhennut	vanhettu
	instructive	vanheten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vanhetkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vanhenommaa
	inessive	vanhenomas
	elative	vanhenomast
	abessive	vanhenomata
4th	nominative	vanhenomiin
	partitive	vanhenomista, vanhenomist

Derived terms

• vanhenoittaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638