villata

Ingrian

Etymology

From villa (“wool”) +‎ -ta. Akin to Votic villõtõ.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋilːɑtɑ/, [ˈʋiɫːət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋilːɑtɑ/, [ˈʋiɫːɑd̥ɑ]
• Rhymes: -ilːɑt, -ilːɑtɑ
• Hyphenation: vil‧la‧ta

Verb

villata

1. (transitive, usually atelic) to pull (by the hair or tail)

   Durakat pojat miun klaassaas ain villajaat tyttölöjä.

   Stupid boys in my class are always pulling the hair of girls.

Conjugation

Conjugation of villata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	villaan	en villaa	1st singular	oon villant, oon villannut	en oo villant, en oo villannut
2nd singular	villaat	et villaa	2nd singular	oot villant, oot villannut	et oo villant, et oo villannut
3rd singular	villajaa	ei villaa	3rd singular	ono villant, ono villannut	ei oo villant, ei oo villannut
1st plural	villaamma	emmä villaa	1st plural	oomma villanneet	emmä oo villanneet
2nd plural	villaatta	että villaa	2nd plural	ootta villanneet	että oo villanneet
3rd plural	villajaat1), villaavat2), villataa	evät villaa, ei villata	3rd plural	ovat villanneet	evät oo villanneet, ei oo villattu
impersonal	villataa	ei villata	impersonal	ono villattu	ei oo villattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	villaisin	en villant, en villannut	1st singular	olin villant, olin villannut	en olt villant, en olt villannut
2nd singular	villaisit, villaist1)	et villant, et villannut	2nd singular	olit villant, olit villannut	et olt villant, et olt villannut
3rd singular	villais	ei villant, ei villannut	3rd singular	oli villant, oli villannut	ei olt villant, ei olt villannut
1st plural	villaisimma	emmä villanneet	1st plural	olimma villanneet	emmä olleet villanneet
2nd plural	villaisitta	että villanneet	2nd plural	olitta villanneet	että olleet villanneet
3rd plural	villaisiit1), villaisivat2), villattii	evät villanneet, ei villattu	3rd plural	olivat villanneet	evät olleet villanneet, ei olt villattu
impersonal	villattii	ei villattu	impersonal	oli villattu	ei olt villattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	villajaisin	en villajais	1st singular	olisin villant, olisin villannut	en olis villant, en olis villannut
2nd singular	villajaisit, villajaist1)	et villajais	2nd singular	olisit villant, olisit villannut	et olis villant, et olis villannut
3rd singular	villajais	ei villajais	3rd singular	olis villant, olis villannut	ei olis villant, ei olis villannut
1st plural	villajaisimma	emmä villajais	1st plural	olisimma villanneet	emmä olis villanneet
2nd plural	villajaisitta	että villajais	2nd plural	olisitta villanneet	että olis villanneet
3rd plural	villajaisiit1), villajaisivat2), villattais	evät villajais, ei villattais	3rd plural	olisivat villanneet	evät olis villanneet, ei olis villattu
impersonal	villattais	ei villattais	impersonal	olis villattu	ei olis villattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	villaa	elä villaa	2nd singular	oo villant, oo villannut	elä oo villant, elä oo villannut
3rd singular	villatkoo	elköö villatko	3rd singular	olkoo villant, olkoo villannut	elköö olko villant, elköö olko villannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	villatkaa	elkää villatko	2nd plural	olkaa villanneet	elkää olko villanneet
3rd plural	villatkoot	elkööt villatko, elköö villattako	3rd plural	olkoot villanneet	elkööt olko villanneet, elköö olko villattu
impersonal	villattakkoo	elköö villattako	impersonal	olkoo villattu	elköö olko villattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	villannen	en villanne
2nd singular	villannet	et villanne
3rd singular	villannoo	ei villanne
1st plural	villannemma	emmä villanne
2nd plural	villannetta	että villanne
3rd plural	villannoot	evät villanne, ei villattane
impersonal	villattannoo	ei villattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		villata	present	villaava	villattava
2nd	inessive	villatees	past	villant, villannut	villattu
	instructive	villaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (villatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	villaamaa
	inessive	villaamaas
	elative	villaamast
	abessive	villaamata
4th	nominative	villaamiin
	partitive	villaamista, villaamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667

Italian

Noun

villata f (plural villate)

1. village

Anagrams

• talliva