Wikipedia

IBM PC

tietokone
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. marraskuuta 2021 kello 21.13 käyttäjän Ipr1 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 10. marraskuuta 2021, perustui tähän versioon.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: joitakin lähteitä on, mutta merkittävästi lisää tarvitaan malleihin ja teknisiin yksityiskohtiin

Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: edelleen liikaa klooneista tai myöhemmistä malleista

IBM Personal Computer (malli 5150, tunnettu lyhyesti nimellä IBM PC) oli IBM-yhtiön vuonna 1981 julkaisema mikrotietokone ja tuotesarja.[1] IBM ilmoitti IBM PC:stä 12. elokuuta 1981.[2] Aluksi ammattikäyttöön vakiintunut standardi muodostui johtavaksi kotitietokoneeksi 1990-luvun alussa osin siitä syystä, että muut yritykset pystyivät valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia koneita. Useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC -arkkitehtuurin kanssa yhä täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla.[3] IBM PC -yhteensopivista tietokoneista käytetään usein vain nimitystä PC.

IBM PC
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Alkuperäinen IBM PC 5150 -malli varustettuna vihermustamonitorilla (IBM 5151)
Valmistaja IBM
Tuoteperhe IBM PC -sarja
Julkaistu 1981
Valmistus lopetettu 1987
Mukana toimitettu käyttöjärjestelmä PC-DOS/IBM BASIC
Suoritin Intel 8088
Edeltäjä Seuraaja
← IBM Datamaster IBM Personal Computer XT
IBM PCjr
IBM Portable Personal Computer
IBM PC Convertible →

Historia

Taustaa

1970-luvun alussa pieniä, mikroprosessoripohjaisia mikrotietokoneita myytiin rakennussarjoina harrastelijoille. Vuonna 1975 IBM julkaisi IBM 5100 -mallin, joka oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon asti päätynyt henkilökohtainen tietokone ja ensimmäisiä kannettavia tietokoneita.[4]

Historioitsijoiden mukaan henkilökohtaisten tietokoneiden vallankumous alkoi huhtikuussa 1977 West Coast Computer Faire -messuilla, jossa Apple esitteli Apple II:n ja Commodore Commodore PET:n.[5]

"Vuoden 1977 kolmikko" eli Apple II, Commodore PET ja TRS-80 olivat kuluttajille suunnattuja.[5][6] Apple oli kolmikon kallein osoittautuen kuitenkin pitkäikäisimmäksi. TRS-80 oli halvin ja menestyi parhaiten. Tuolloin maailman suurin tietokonevalmistaja IBM seurasi näiden tietokoneiden sekä vuonna 1978 julkaistun Atari 400/800 -mallin menestystä ja päätti lähteä mukaan kilpailuun.[7]

Kehitys

Koodinimellä "Project Chess" käynnistetty kehitystyö sai suurimman prioriteetin IBM:n muihin kehitysprojekteihin nähden. Projektin vetäjä Don Estridge (1937–1985) halusi tuotteen markkinoille mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi valittiin sopivia komponentteja IBM:n ja muiden valmistajien olemassa olevista laitteista. Tietokoneeseen valittiin Intel 8088 -mikroprosessori. IBM:n yritys lisensoida CP/M-käyttöjärjestelmä kariutui ja käyttöjärjestelmäksi tuli QDOS:iin perustuva PC-DOS.[8][2]

Tietokoneen suunnittelijat olivat aiemmin kehittäneet IBM Datamasterin ja IBM PC:n suunnitteluun oli aikaa vain vuosi.[9] Aikaraja tarkoitti että ei ollut aikaa erikoispiireille tai piireille joita ei vielä ollut saatavilla, ei suurta ohjelmistokehitystä ja etu oli tunnetuilla tekniikoilla.[9] Monet Datamasterin suunnitteluelementit käytettiin IBM PC:ssä kuten näppäimistö.[10][11] Datamasterin kehityksessä suunnittelijat perehtyivät Intelin arkkitehtuuriin ja oheispiireihin muistirajoituksien ratkaisemiseksi.[11] Kun prosessoria valittiin IBM PC:lle oli neljä vaikuttavaa tekijää: 1) muistiraja oli ratkaistava 2) prosessorin ja oheislaitteiden oli oltava heti saatavilla 3) ei ollut aikaa opetella uusia ratkaisuja, ja 4) oli oltava käyttöjärjestelmä ja sovellusohjelmia saatavilla prosessorille.[11] Valintakriteerit rajasivat vaihtoehdot kahteen: Intel 8086 ja Intel 8088.[11] Jälkimmäisen ulkoinen dataväylä oli 8-bittinen, mikä tarkoitti rahan säästöä RAM-muistin, ROM:in ja logiikan suhteen.[11] Tietokoneen väyläarkkitehtuuri tuli kahdesta lähteestä: Datamasterin määrittely ja Intel 8088:n vaikutus.[11]

Aiemman Datamasterin BASIC oli peräisin IBM System/34:stä, joka viivästytti Datamasterin julkaisua vuodella.[11] IBM PC:n kehityksessä päätettiin käyttää valmista ja hankkia BASIC Microsoftilta.[11]

IBM:n alkuperäisen suunnitelman mukaan ROM-muistissa sijaitseva BIOS sisältää palvelut laitteiston käyttöön.[12] Kaikki ohjelmistot keskustelevat laitteiston kanssa BIOSin kautta, jota kutsutaan suorittimen keskeytyksien kautta.[13] 8088:ssa on 256 keskeytystä, joista 193 on DOS:in ja BASIC:in käytössä tietokoneessa.[13]

Julkaisu

IBM PC julkistettiin 12. elokuuta 1981[5] ja sen hinta silloin oli 1 565 Yhdysvaltain dollaria.[14] IBM PC:n menestys teki Bill Gatesin MS-DOS-käyttöjärjestelmästä johtavan järjestelmän maailmassa.[15] Vuonna 1984 IBM teki PC-liiketoiminnalla 4 miljardin dollarin liikevaihdon, mikä oli kaksi kertaa enemmän kuin Apple ja enemmän kuin Apple, Commodore, HP ja Sperry yhteensä[16] ja koko IBM:n liikevaihdosta 6 %.[17]

Ensimmäistä IBM PC:tä markkinoitiin aluksi niin koteihin kuin työpaikoille, mutta pian huomattiin, että malli tuntui kotikäyttäjästä kalliilta ja IBM PC -koneet menestyivätkin paremmin toimistoissa. IBM PC:n merkitys oli siinä, että IBM suurena yrityksenä toi uskottavuutta mikrotietokoneiden kehityssuuntaan ja teki niistä myös monien yritysten silmissä varteenotettavia vaihtoehtoja keskuskonepohjaisille ratkaisuille. IBM PC -sarja ja sen kanssa yhteensopivat koneet olivatkin 1980-luvulla suosittuja nimenomaan ammatillisessa käytössä. Toimistotyössä PC tuotti suuria muutoksia, kun konekirjoittajat ja sihteerit korvattiin ATK-tallentajilla ja johtajat joutuivat itse kirjoittamaan omat kirjeensä ja raporttinsa.[18]

Vuonna 1983 julkaistu taulukkolaskentaohjelma Lotus 1-2-3 oli IBM PC:n läpimurtosovellus.[19][20]

Kloonien yleistyminen

IBM julkaisi BIOSin olennaiset osat, mutta sen tekijänoikeus säilyi IBM:llä, joka aikoi estää lisensoimattomien kloonien valmistuksen.[21] IBM esti kloonien valmistajia kopioimasta BIOSia suoraan, jolloin nämä kehittivät oman vaihtoehtoisen toteutuksen.[22] Muut firmat pystyivät valmistamaan laillisia IBM PC -yhteensopivia "kloonikoneita" takaisinmallintamalla BIOSin.[21] Erilaisten laitteiden tuki siirtyi BIOSista laiteajureihin.[12]

Ensimmäinen klooni Compaq Portable julkistettiin vuoden kuluttua ja toimitukset alkoivat vuonna 1983.[23][24] Japanilainen Toshiba toi markkinoille vuonna 1985 ensimmäisen PC-yhteensopivan sarjavalmisteisen Laptop-mallisen kannettavan tietokoneen Toshiba T1100n.[25] Vuonna 1986 Compaqin Deskpro 386 -tietokone vei IBM:ltä teknisen johtoaseman, ollen ensimmäinen 386-prosessorilla varustettu PC.[26] Muutamassa vuodessa muut tietokonearkkitehtuurit ja -käyttöjärjestelmät joutuivat PC-/MS-DOS -koneiden vyöryn alle.[27] Parhaiten selvisi Apple, joka oli julkistanut ensimmäisen kaupallisesti menestyneen graafisella käyttöliittymällä varustetun Macintosh-koneen vuonna 1984[28] ja luonut tämän ympärille hyötyohjelma-kirjaston, joka turvasi sille pienen, mutta pysyvän osuuden 1990-luvun tietokonemarkkinoilla. [lähde? ] Länsimaissa jäljelle jääneistä kilpailijoista Commodore että Atari tekivät 1980-luvun lopussa omien tuotteittensa kanssa rinnan myös PC-klooneja[29] ja molemmat julkaisivat viimeiset omat tietokonemallinsa (Amiga 1200 & 4000, Atari Falcon) vuonna 1992. [lähde? ]

1980-luvulla mikrotietokonemarkkinoilla oli jopa satoja erilaisia keskenään yhteensopimattomia laitteita. IBM PC:t ja muut alustan kanssa yhteensopivat tietokoneet nousivat vallitsevaksi standardiksi. Tämä kehitys johtui osaksi siitä, että IBM ei saanut pidettyä monen eri valmistajan osista kootun laitteensa tekijänoikeuksia itsellään.

IBM teki PC:nsä julkaistuaan jotain sen totutuista toimintatavoista poikkeavaa ja julkaisi laitteen BIOSin assembly-kieliset lähdekoodit. BIOSin lähdekoodien avulla ulkopuoliset kehittäjät pystyivät kehittämään koneen toiminnallisuutta ja tämän on katsottu osaltaan auttaneen IBM PC:n nousua. Tunnetuimpia tältä pohjalta tehtyjä ohjelmia oli ramdisk, joka toteutti RAM-levyn: ohjelma vaihtoi DOS:in BIOS:ille lähettämien levyke-käskyjen osoitteet omiinsa siten, että RAM-muistia pystyi käyttämään levykeaseman tapaan. Tämä nopeutti kovasti ohjelmien kääntämistä, kun välivaiheet voitiin tallentaa RAM-muistiin.[30]

PC:t tulevat koteihin

Kun IBM PC -yhteensopivat koneet alkoivat 1980-luvun lopussa yleistyä yhä suuremmissa määrin koteihin, olivat niiden valtteina tiedon tallennuksessa kätevät kiintolevyt (joita kotikoneissa ei 1980-luvulla yleensä ollut), korkea laskentateho, sekä hyötyohjelmien hyvä saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC -yhteensopivista tietokoneista tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea VGA-grafiikkaa sekä äänikortteja (VGA-näytönohjain ja Adlib-äänikortti olivat tosin saatavilla jo 1987, mutta niiden käyttö ja hyödyntäminen yleistyivät vasta myöhemmin). 1990-luvun alussa PC:stä tuli kuitenkin varsin nopeasti johtava[29] ja vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin lähes ainoa kotona pelaamiseen käytetty tietokone-standardi, eivätkä tämän alan potentiaaliset kilpailijat (lännessä Commodore ja Atari, Japanissa Fujitsu, NEC ja Panasonic) saaneet tuotua markkinoille varteenotettavaa haastajaa. Applen Macintoshit eivät myöskään koskaan muodostuneet suosituiksi pelaamiseen keskittyvien kuluttajien parissa. PC-koneiden voittokulkua johtavaksi kotimikroksi ei estänyt se, että ajanmukaiset PC-koneet olivat noin kaksi kertaa kalliimpia kuin aiempien sukupolvien 8- ja 16-bittiset kotitietokoneet olivat olleet.

IBM luopuu

Vuonna 1987 IBM julkaisi OS/2-käyttöjärjestelmän ja valmisti vielä 1990-luvulla PS/2, PS/1 ja Aptiva -malleja.

IBM myi kannettavien ja henkilökohtaisen tietokoneiden osaston Lenovolle vuonna 2005.[31]

Oheislaitteet

IBM:lle tyypilliseen tapaan tietokonetta myytiin paketoituna kokonaisuutena, joka oli halvempi kuin osat erillään.[13] Keskusyksikön lisäksi tarvittiin näyttö, jota oli saatavilla yksivärisenä tai värillisenä.[13] Näytön lisäksi oli valittava sopiva näytönohjain.[13]

Yksivärillinen vaihtoehto tuki 25 rivin ja 80 sarakkeen tekstitilaa.[13] Yksivärillinen näytönohjain sisälsi neljä kilotavua muistia, joka oli riippumaton tietokoneen keskusmuistista.[13] Värillisessä vaihtoehdossa oli 16 kilotavua näyttömuistia, kaksi tekstitilaa ja kaksi virallista grafiikkatilaa.[13] Alhaisen resoluution grafiikkatilassa oli 160x100 pikseliä, mutta alhaisen resoluution tila ei ollut virallisesti tuettu.[13] Keskitason resoluutiossa 320x200 pikseliä ja se tuki 16 väriä.[13] Korkean resoluution 640x200 tilassa oli käytettävissä musta- ja valkoinen väri.[13]

Tietokoneessa oli liitäntä kasettiasemalle.[13]

Käyttöjärjestelmät

PC-DOS

Pääartikkeli: PC-DOS

PC:n mukana sai PC-DOSin 40 dollarin hinnalla.[2] PC-DOS:in oli Microsoft muokannut Seattle Computer Productsin QDOS:sta ja Microsoft myi sitä myös itse MS-DOS:in nimellä.[2]

CP/M

IBM ilmoitti tietokoneen julkaisun yhteydessä myöhemmin saataville tulevan CP/M-86-käyttöjärjestelmän.[2] CP/M-86 tuli saataville kuusi kuukautta julkaisun jälkeen ja maksoi 240 dollaria.[2]

Muut käyttötavat

Myös ROM-pohjainen BASIC ja UCSD Pascal olivat mahdollisia käyttötapoja.[2]

Microsoftin BASIC tuli koneen mukana ilmaiseksi, kun taas UCSD Pascal maksoi yli 500 dollaria.[2]

Käyttöliittymät

1980-luvulla graafinen käyttöliittymä yleistyi myös henkilökohtaisissa tietokoneissa. IBM PC:lle näitä olivat Digital Researchin GEM sekä Berkeley Softworksin PC-GEOS. Myöhemmin julkaistuun Windowsiin Microsoft lisensoi graafisen käyttöliittymän elementtejä Xeroxilta.[32]

IBM PC -sarjan malleja

IBM PC/XT

Pääartikkeli: IBM PC/XT
 
IBM PC/XT

Vuonna 1983 julkaistiin paranneltu IBM PC -tyyppi (eXtended Technology), joka tarkoitettiin nimenomaan ammattikäyttöön. Koneessa oli vakiona levykeasema ja 10 megatavun kiintolevy, ja muistin saattoi myöhemmissä malleissa laajentaa aina 640 kilotavuun asti. Näytönohjainvaihtoehtona oli CGA:n (Color Graphics Adapter) lisäksi MDA (Monochrome Display Adapter), joka kykeni näyttämään vain yksiväristä tekstiä, mutta käytti siihen silmälle miellyttävämpää erottelutarkkuutta.

CGA:n ja MDA:n kanssa kilpaili myös Hercules-yhtiön HGC-näytönohjain (Hercules Graphics Card), joka tarjosi MDA-yhteensopivan tekstitilan lisäksi myös tarkan yksivärisen grafiikkatilan. Se ei kuitenkaan ollut yhteensopiva CGA:n grafiikkatilojen kanssa, mistä syystä pelkkää CGA:ta tukevien ohjelmistojen kanssa piti käyttää ohjelmallista emulaattoria.

IBM PCjr

Pääartikkeli: IBM PCjr
 
IBM PCjr varustettuna laajennusyksiköllä

IBM havitteli kotitietokonemarkkinoita itselleen vuonna 1983 julkaistulla PCjr:llä. Se sisälsi vakiomallissa pelimoduuliportin, 64 kilotavua muistia sekä hieman parannellut grafiikka- ja ääniominaisuudet. Kone oli kuitenkin edelleen kalliimpi kuin esimerkiksi paremmilla grafiikka- ja ääniominaisuuksilla varustettu Commodore 64 eikä siksi menestynyt.[33]

Tietokonemallin myyntiä yritettiin vauhdittaa myös varta vasten sille tehdyillä peleillä, kuten Sierra-yhtiön uudenlaisella graafisella seikkailupelillä King’s Questilla. Pelit eivät kuitenkaan pelastaneet tietokonetta, vaikka esimerkiksi Sierran seikkailupelisarjasta tuli myöhemmin hyvin suosittu etenkin PC-kloonien yleistyessä kotikäytössä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun aikana.[33]

Tunnettu PCjr-klooni oli Tandy 1000.[33]

IBM PC/AT

Pääartikkeli: IBM PC/AT

AT (lyhenne sanoista Advanced Technology) oli vuonna 1984 julkistettu XT:n seuraaja. Se käytti suorittimenaan Intel 80286:ta ja siihen kuului 20 megatavun kiintolevy. ISA-korttipaikat oli laajennettu 16-bittisiksi. AT:n yhteydessä julkistettiin myös 16-väriseen tarkkuusgrafiikkaan kykenevä EGA-näytönohjain.

AT muistetaan nykyään etenkin kloonikoneissa pitkäaikaiseksi standardiksi muodostuneesta emolevy- ja kotelotyypistä, jota alkoi vähitellen syrjäyttää vasta Intelin vuonna 1995 julkistama ATX.

8088-suorittimesta periytyvä taaksepäinyhteensopivuuden taakka alkoi painaa jo AT-aikoina. 80286-suoritin oli 8088-yhteensopiva mutta tuki myös muistinsuojausta ja 16 megatavun muistiavaruutta siinä missä 8088:n muistiavaruus oli rajoittunut yhteen megatavuun. DOS-käyttöjärjestelmät olivat kuitenkin rakentuneet pitkälti 8088:n muistinkäsittelyn varaan, mistä syystä tavanomaista 640 kilotavun perusmuistia laajemman muistin käyttämiseksi 8088-yhteensopivuustilasta käsin tarvittiin erityisiä teknisiä ratkaisuja.

IBM PS/2

Pääartikkeli: IBM PS/2

Personal System /2 (IBM PS/2) oli vuonna 1987 aloitettu sarja, joka käytti pääasiassa 80286- ja 80386-suorittimia. PS/2-sarjassa tehtyjä uudistuksia olivat muun muassa MCA-väylä, 3,5 tuuman levykeasema, MCGA- ja VGA-näytönohjaimet sekä uudenlaiset näppäimistö- ja hiiriliitännät. PS/2 epäonnistui taloudellisesti muun muassa siksi, että se rikkoi AT:n aikana kloonikoneiden teollisuusstandardeiksi muodostuneita teknologioita.[lähde? ]

IBM PS/1

Pääartikkeli: IBM PS/1

Vuonna 1990 julkistettu PS/1 oli IBM:n yritys kilpailla kotikoneina yleistyvien PC-kloonien kanssa. PS/1:t olivat käytännössä edullisempia ja riisuttuja kotikäyttöön tarkoitettuja PS/2-malleja.

1990-luvun puolivälissä PS/1-sarjan seuraajaksi julkaistiin IBM Aptiva, jota myytiin vielä vuoden 2000 alussa.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ The IBM Personal Computer's 25th Anniversary PC World. Viitattu 30.7.2017.
  2. ↑ a b c d e f g h Jimmy Maher: The complete history of the IBM PC, part two: The DOS empire strikes 31.7.2017. Ars Technica. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Autere, Jussi: PC-tekniikan ABC, osa 2 : IBM PC yhä prosessorin yhteensopivuuden perusta. ((Prosessorin toiminta ja tekniikka)) MikroPC, 1993, nro 5, s. 35–37. (suomeksi)
  4. ↑ IBM 5100 history-computer.com. Viitattu 1.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b c How the IBM PC Won, Then Lost, the Personal Computer Market spectrum.ieee.org. 21.7.2021. Viitattu 13.8.2021. (englanniksi) 
  6. ↑ Computer Platforms tacticalwargamer.com. Viitattu 23.7.2017.
  7. ↑ Chaline, s. 202
  8. ↑ Matthew Broersma: Tales In Tech History: The Compaq ‘Luggable’ And Portable Computers 31.3.2017. Silicon. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b Michal Necasek: The IBM PC, 41 Years Ago os2museum.com. 10.8.2021. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
  10. ↑ David J. Bradley: The Creation of the IBM PC tech-insider.org. syyskuu 1990. Viitattu 31.8.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g h David J. Bradley: The Creation of The IBM PC. Byte, syyskuu 1990, 15. vsk, nro 9, s. 414 – 420. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ a b Peter Norton: Software for One and All. PC Mag, 5. helmikuuta 1985, 4. vsk, nro 3, s. 103–105. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.11.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l Gregg Williams: A Closer Look at the IBM Personal Computer. Byte, tammikuu 1982, 7. vsk, nro 1, s. 36–52. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Announcement press release ibm.com. Viitattu 13.8.2021.
  15. ↑ Chaline, s. 202
  16. ↑ Sol Libes: Bytelines Byte Magazine Volume 10 number 9. Syyskuu 1985. Viitattu 21.8.2016.
  17. ↑ IBM Personal computer at glance Byte Magazine Volume 9 number 9. 1984. Viitattu 21.8.2016.
  18. ↑ Chaline, s. 203
  19. ↑ Steven J. Vaughan-Nichols: Goodbye, Lotus 1-2-3 zdnet.com. 15.5.2013. Viitattu 14.8.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Computing History – Introduction of spreadsheet program 1-2-3 by Lotus The UK Computer Museum. Viitattu 14.8.2011.
  21. ↑ a b The History Of The IBM Personal Computer Compute. Arkistoitu 19.6.2017. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Sanger, David E.: Eagle's Battle for Survival New York Times. Viitattu 12.8.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Chaline, s. 203
  24. ↑ Matthew Broersma: Tales In Tech History: The Compaq ‘Luggable’ And Portable Computers 31.3.2017. Silicon. Viitattu 23.6.2019. (englanniksi)
  25. ↑ Chaline, s. 203
  26. ↑ Chaline, s. 203
  27. ↑ Chaline, s. 203
  28. ↑ Chaline, s. 203
  29. ↑ a b Pulkkinen, Jarmo: Sudenluusta supertietokoneeseen, laskemisen kulttuurihistoriaa, s. 404. Jyväskylä: Art House, 2004. ISBN 951-884-338-0
  30. ↑ Upton, Eben et al. Learning Computer Architecture with Raspberry Pi, Wiley, Indianapolis, s. 256
  31. ↑ Lenovo Completes Acquisition Of IBM’s Personal Computing Division 03.ibm.com. 1.5.2005. Viitattu 14.9.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Tom Hormby: The Apple vs. Microsoft GUI Lawsuit lowendmac.com. (englanniksi)
  33. ↑ a b c The Oldskool Shrine to The IBM PCjr and Tandy 1000 (History and Memories of the IBM PCjr and Tandy 1000) oldskool.org. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta IBM PC.
IBM PC
Mallit
Käyttöjärjestelmät
Katso myös

IBM PC -yhteensopiva tietokone

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=IBM_PC&oldid=20103950”