Öljykriisi

Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa maaöljyn voimakasta hinnannousua, joka on usein yhteydessä saatavuuden vähenemiseen. Öljykriisin vaikutus säteilee myös muuhun talouteen, sillä modernit teollistuneet yhteiskunnat ovat riippuvaisia öljystä ja sillä tuotetusta energiasta. Seurauksena on taloudellinen šokki sekä taloudellinen taantuma, usein myös poliittisia levottomuuksia. Suuri osa maailman öljyvaroista sijaitsee poliittisesti epävakailla alueilla, ja öljyn hinta on melko altis äkilliselle vaihtelulle. Suurimmat maailmanlaajuiset öljykriisit koettiin vuosina 1973–1974 ja 1979–1980. Kummankin alkusyynä olivat Lähi-idän valtioiden väliset sodat ja sisäiset levottomuudet. Pienempiä kriisejä on koettu myös 2000-luvulla.

Öljyn hinnan kehitys vuodesta 1861:

  Nimellishinta

  Reaalihinta

Syyt ja seuraukset

Maaöljyn hinta maailmanmarkkinoilla määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Öljymarkkinoiden erityispiirteitä ovat raakaöljyn suhteellisen vakaa kulutus sekä sen tuotantomäärien nopean noston tai laskemisen vaikeus. Jos tuotanto tai jakelu jostain syystä yllättäen häiriintyy, seurauksena voi olla taloudellinen šokki, jolloin öljyn hinta nousee nopeasti. Suuri osa maailman öljyvaroista sijaitsee poliittisesti epävakailla alueilla, ja šokin syynä voivat olla esimerkiksi geopoliittiset kriisit. Jo pelkkä epävarmuus kysynnästä ja tarjonnasta voi johtaa epävakaisiin hintaoloihin, mikä altistaa uusille šokeille. Pitkäkestoiset öljykriisit johtuvat yleensä aseellisista konflikteista ja poliittisista ristiriidoista. Sääolojen ja onnettomuuksien nostama öljyn hinta yleensä laskee kun tuhot korjataan ja kriisin akuutti syy väistyy.

Öljyn äkillinen hinnannousu säteilee muuhun talouteen, sillä modernit teollistuneet yhteiskunnat ovat riippuvaisia öljystä ja sillä tuotetusta energiasta. Tyypillisiä seurauksia ovat taloudellinen stagnaatio ja poliittinen epävakaus. Öljykartelli OPECilla on varsinkin aiemmin ollut öljyntuotannon säätelyssä keskeinen rooli. Koska öljyn hinta ja saatavuus määräytyvät pitkälti maailmanlaajuisesti, ovat myös öljykriisien vaikutukset globaaleja.

Historiaa

Encyclopædia Britannican mukaan maailmassa on toisen maailmansodan jälkeen koettu kaksi suurta öljykriisiä: ensimmäinen vuonna 1973 ja toinen 1970–1980-lukujen taitteessa. Ennen vuotta 1973 öljykriiseihin ei ollut juurikaan varauduttu edes teoreettisena mahdollisuutena. Vasta öljypulan myötä alettiin vakavasti kiinnittää huomiota siihen, etteivät uusiutumattomat luonnonvarat riitä loputtomasti. Samalla päättyi pitkä talouskasvun aika. Ympäristöliikkeelle öljykriisi merkitsi nousua poliittiseen valtavirtaan.

Ensimmäinen öljykriisi

”Bensavarkaat varokaa!” Isä ja poika varoittavat varastamasta polttoainetta Yhdysvalloissa huhtikuussa 1974.

Vuoden 1973 öljykriisi oli seurausta Syyrian ja Egyptin sekä Israelin välisestä Jom kippur -sodasta sekä dollarin arvon heikkenemisestä, joka oli syönyt OPECin jäsenvaltioiden öljytuloja. Israelin tukijoita painostaakseen arabimaat nostivat öljyn hinnan nelinkertaiseksi ja estivät sen viennin Yhdysvaltoihin, Länsi-Eurooppaan ja Japaniin. Yhdysvallat oli perinteisesti tuottanut lähes kaiken öljynsä itse, mutta 1970-luvulle tultaessa kotimainen tuotanto oli jäänyt kysynnästä jälkeen. Riippuvuus tuontiöljystä syvensi kriisiä.

Seurauksena oli taloudellinen taantuma ja voimakas inflaatio. Öljyn kuluttajahinnat nousivat huomattavasti ja polttoainetta piti jonottaa pitkiä aikoja. Länsimaissa öljykriisiin reagoitiin talousuudistuksilla, joiden tavoitteena oli vähentää riippuvuutta öljystä. Sekä hiilen että uusiutuvien luonnonvarojen käyttö kasvoi, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ajoneuvojen polttoainetehokkuudelle asetettiin lakisääteiset vaatimukset. Öljykriisi loppui kuitenkin vasta Israelin voittoon ja neuvotteluratkaisuun.

Arabimaat luopuivat vientikiellosta 1974, mutta OPEC piti öljyn hinnan edelleen korkeana, ja maailmanlaajuinen talouskasvu jatkui hitaana vuosikymmenen vaihteeseen saakka. Voimakkaimmin se vaikutti köyhiin maihin, joilla ei ollut varaa maksaa aiempaa kalliimmasta öljystä.

Toinen öljykriisi

Toinen öljykriisi alkoi joulukuussa 1978, jolloin tärkeä öljyntuottajamaa Iran ajautui sekasortoon ja öljynvienti ulkomaille lakkasi. Kriisiä pahensi kuluttajien, yritysten ja valtioiden paniikkireaktio. Joulukuussa 1979 öljybarrelin nimellishinta oli 134,61 dollaria, mikä oli koko 1900-luvun korkein luku. Seuraavana vuonna Irak hyökkäsi Iraniin, mikä aiheutti epävakautta koko Persianlahden alueella ja nosti öljyn hintaa jälleen. Talousuudistusten seurauksena öljyn tarve oli länsimaissa ja Japanissa kuitenkin vähentynyt, ja vuoteen mennessä 1983 öljyn hinta vakautui, joskin öljykriisejä edeltänyttä aikaa korkeammalle tasolle.

Loppuvuodesta 1985 öljyn hinta laski huomattavasti, mikä johti kuluttajaluottamuksen palautumiseen. Irakin–Iranin sodan jälkeen öljystä on ollut maailmanmarkkinoilla pikemminkin ylitarjontaa kuin pulaa, vaikka öljyn hinta onkin ajoittain noussut. Läntiset teollisuusmaat ovat myös varautuneet öljyn saatavuuden muutoksiin aiempaa paremmin.

Myöhempiä kriisejä

Persianlahden sota 1990 nosti öljyn hintaa, ja 2000-luvulla öljyn tuotanto on poliittisten kriisien seurauksena häiriintynyt Nigeriassa, Venezuelassa, Irakissa, Iranissa sekä Libyassa. Vuonna 2005 hurrikaanit haittasivat Yhdysvaltain öljyntuotantoa, mikä nosti hintoja nopeasti. Vuonna 2008 öljyn hinta nousi ennätyskorkealle (156,85 $ barrelilta) ennen kuin romahti samana vuonna alkaneen taantuman seurauksena. Voimakkaat hinnan vaihtelut jatkuivat 2010-luvulla.

Vuonna 2020 öljybarrelin hinta romahti Venäjän ja Saudi-Arabian ylituotannon sekä koronaviruspandemian vuoksi ja oli Yhdysvalloissa hetkellisesti jopa negatiivinen (−37,63 $). Käytännössä tämä ei kuitenkaan heijastunut polttoaineen kuluttajahintoihin. Kesään 2021 mennessä hinta oli noussut jo 75 dollariin barrelilta.

Öljyhuippu

Pääartikkeli: Öljyhuippu

M. King Hubbert ennusti 1956, että öljyvarannot alkaisivat huveta vuosituhannen vaihteen tienoilla, jolloin öljyn tuotantomäärät kääntyisivät nopeaan laskuun ja hinnat jyrkkään nousuun. Niin kutsuttu öljyhuippu (engl. peak oil) oli suosittu puheenaihe 2000-luvun alussa, jolloin sen pelättiin johtavan taloudelliseen ja poliittiseen epävakauteen. Toistaiseksi kaikki yritykset ennustaa öljyhuippu ovat kuitenkin epäonnistuneet ja öljyn tuotanto on pitkällä aikavälillä jatkuvasti noussut. 2010-luvun jälkipuoliskolla alettiin öljyn tuotantohuipun sijaan keskustella kysynnän vähenemisestä. Vuonna 2018 tunnettujen öljyvarantojen koko oli arviolta 1,73 biljoonaa barrelia, mikä riittäisi tuolloisen tuotantotason ylläpitämiseen 50 vuoden ajan. Käytännössä öljyä pyritään kuitenkin korvaamaan ilmastoystävällisemmillä energianlähteillä. On mahdollista, ettei öljyhuippu lopulta aiheudu varantojen hupenemisesta ja tuotantokustannuksien noususta vaan ”kysyntähuipusta” (engl. peak oil demand).

Lähteet

Öljyhuippu