Wikipedia

Arto Satonen

suomalainen poliitikko

Arto Olavi Satonen (s. 20. lokakuuta 1966 Vammala) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko. Satonen on toiminut kansanedustajana vuoden 2003 eduskuntavaaleista alkaen ja Orpon hallituksen työministerinä 20. kesäkuuta 2023 lähtien.[1]

Arto Satonen
Satonen syyskuussa 2023.
Satonen syyskuussa 2023.
Suomen työministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Edeltäjä Tuula Haatainen
Kansanedustaja
19.3.2003–
Ryhmä/puolue Kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt20. lokakuuta 1966 (ikä 58)
Vammala
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Suomen maavoimat
Palvelusvuodet 1986–1987
Sotilasarvo Alikersantti
Joukkoyksikkö Porin prikaati
Aiheesta muualla
Kotisivu

Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2014–2016. Hän on myös toiminut eduskunnan toisena varapuhemiehenä vuosina 2016–2018, useiden eduskunnan valiokuntien puheenjohtajana ja Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 2019–2023.[2]

Tausta

muokkaa

Satonen kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985 ja valmistui ylioppilasmerkonomiksi Etelä-Satakunnan kauppaoppilaitoksesta vuonna 1989. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi hän valmistui Lapin yliopistosta vuonna 1997.[3] Satosen pro gradu -tutkielma käsitteli thatcherismia ja sen vaikutusta Ahon hallituksen politiikkaan.[4] Hänellä on myös täydentäviä opintoja Cambridgen yliopistosta, jossa hänen pääaineensa oli Britannian talous ja politiikka.

Satonen käsittelee thatcherismia hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppina pamfletissaan ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: 16 murrettua myyttiä”, jossa hyvinvointivaltion käsitteestä on luovuttu.[5] Raportissaan ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen: Kansanedustaja Arto Satosen raportti” Satonen yhdistää turvapaikkapolitiikkaa ja maahanmuuttoa.[6]

Satonen toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän talouspoliittisena sihteerinä vuonna 1997, jolloin valtiovarainministeri Sauli Niinistön johdolla valmisteltiin Suomen liittymistä Euroopan unionin talous- ja rahaliitto EMU:hun ja yhteisvaluutta euroon.[7]

Eduskunnan lisäksi Satonen on työskennellyt opettajana TAMK:n liiketaloudellisessa yksikössä ja opettanut myös HAMK:n Valkeakosken, PirAMK:n Ikaalisten ja SAMK:n Huittisten yksiköissä vuosina 1999–2003.[3] Vuonna 1998 hän toimi myös vierailevana tutkijana Waikaton yliopistossa Uudessa-Seelannissa sekä vierailevana luennoitsijana Unkarissa, Virossa ja Latviassa vuonna 2000. Lisäksi Satonen on suorittanut ammatillista koulutusta ja toiminut useita vuosia yrittäjänä kaupan ja kiinteistöjen alalla.

Satonen suoritti varusmiespalveluksensa Porin prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa ja huoltokomppaniassa vuosina 1986–1987 ja on sotilasarvoltaan reservin alikersantti, ja hän on osallistunut maanpuolustuskursseille.[8][9]

Poliittinen ura

muokkaa

Satonen on ollut Vammalan/Sastamalan kaupunginvaltuutettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 lähtien. Hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2004. Viimeksi hän tuli valituksi Sastamalan kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa 2021 vaalikaudelle 2021–2025.[10] Lisäksi hän on toiminut kansanedustajakautensa aikana kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana vuosina 2005–2014.[11]

Vuonna 2008 Satonen nimettiin Pirkanmaan Kokoomuksen virallisesti asettamaksi varapuheenjohtajaehdokkaaksi kokoomuksen Tampereella 13.–15. kesäkuuta pidettyyn puoluekokoukseen, jossa hän jäi äänestyksen jälkeen 19 äänen päähän varapuheenjohtajaksi valinnasta.[12][13]

Kansanedustajana

muokkaa

Satonen oli ensi kertaa ehdolla kansanedustajaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ja sai 2 130 ääntä, mutta jäi toiseksi varakansanedustajaksi.[14] Hän oli ehdolla Satakunnan vaalipiiristä, koska hänen kotikuntansa Vammala (nykyisin Sastamala) kuului vielä tuolloin Satakuntaan.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan 4 024 äänellä Pirkanmaan vaalipiirissä.[15] Vaalikaudella Satonen toimi perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä ja jäsenenä sekä sivistysvaliokunnan varajäsenenä.[2]

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin jatkokaudelle 6 678 äänellä.[16] Vaalikauden aikana hän toimi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, lakivaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, suuren valiokunnan varajäsenenä sekä valtiovarainvaliokunnan varajäsenenä.[2] Vuonna 2009 Satonen oli päävastuussa kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoraportin ”Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen” valmistelusta ja julkaisusta.[17][18] Satosen vuonna 2007 erään diakonin yhteydenoton jälkeen tekemä lakialoite johti vuonna 2011 hyväksyttyyn työsopimuslain muutokseen,[19] joka paransi hallituksen esityksen mukaan ”työntekijöiden mahdollisuuksia jäädä väliaikaisesti pois työstä perheenjäsenen hoitamiseksi” (omaishoito) ja se turvasi työntekijälle ”eräin edellytyksin mahdollisuuden palata työhön” sovitun poissaoloajan aikana tai sen jälkeen[20].

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kolmannelle kaudelle 7 021 äänellä.[21] Vaalikaudella hän toimi liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajana, jäsenenä ja varajäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä. Lisäksi Satonen valittiin Yleisradion hallintoneuvoston jäseksi maaliskuusta 2013 alkaen.[2] Satonen valittiin 13. marraskuuta 2012 kokoomuksen eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi Petteri Orpon tilalle, kun Orpo nimitettiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi,[22] ja 23. kesäkuuta 2014 eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi[2].

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin neljännelle kaudelle eduskuntaan 5 339 äänellä. Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä ja varajäsenenä, perustuslakivaliokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä.[2]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin viidennelle kaudelle eduskuntaan 5 126 äänellä.[23] Vaalikaudella hän toimi suuren valiokunnan jäsenenä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä, ulkoasiainvaliokunnan varajäsenenä, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä sekä perustuslakivaliokunnan varajäsenenä.[2]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Satonen valittiin kuudennelle kaudelle eduskuntaan 6 029 äänellä.

Työministerinä

muokkaa
 
Satonen ja Sari Tanus hallitusneuvottelujen kansainvälisen rekrytoinnin jaostossa 5.6.2023.

Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen Satonen oli mukana hallitusneuvotteluissa johtamassa sosiaaliturvaa, työlainsäädäntöä ja kansainvälistä rekrytointia käsittelevää Hyvinvointi syntyy työstä -neuvottelupöytää, ja hänet nimitettiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen työministeriksi 20.6.2023. Työministerinä Satonen on ajanut hallituksen työmarkkinauudistuksia ja puolustanut niitä julkisuudessa etenkin ammattiyhdistysliikkeen kritiikiltä.[24]

Lokakuussa 2023 Satosen ja ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen valtiosihteerinä toiminut Timo Jaatinen nimitettiin työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäälliköksi. Nimitystä pidettiin oppositiossa poliittisena virkanimityksenä.[25]

Satonen on julkisuudessa perustellut hallituksen suunitelmaa rajoittaa poliittisten lakkojen kesto enintään vuorokaudeksi väittämällä, että Ruotsissa poliittiset lakot on käytännössä rajattu 2–3 tuntiin. Väitteen on kuitenkin kiistänyt esimerkiksi emeritusprofessori Niklas Bruun, jonka mukaan Ruotsissa on katsottu, etteivät poliittiset lakot voi kestää kovin pitkään, mutta ei ole mitään ennakkopäätöstä, jossa niiden kesto olisi rajattu pariin tuntiin.[26] Helmikuussa 2024 työmarkkinoita käsitelleessä välikysymyskeskustelussa Satonen perusteli väitettään Ruotsin sovittelutoimiston päälakimiehen Per Ewaldssonin Kauppalehdessä vasta julkaistulla haastattelulla, jossa tämä totesi, että poliittinen lakko-oikeus on Ruotsissa rajoitettu käytännössä muutamaan tuntiin. Myöhemmin Ewaldsson kuitenkin totesi Helsingin Sanomille, ettei Ruotsissa ole oikeuskäytäntöä, josta voitaisiin päätellä jokin tietty aikaraja poliittisille lakoille.[27] Maaliskuun alussa SDP:n eduskuntaryhmä esitti epäluottamuslausetta Satoselle asian vuoksi. Satonen lupasi pyytää väitettään anteeksi, jos eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuulee Ewaldssonia ja tämän Kauppalaehdessä antama tieto osoittautuu vääräksi.[28] Luottamusäänestyksessä Satonen sai eduskunnan luottamuksen äänin 92–56.[29]

Luottamustehtäviä

muokkaa

Satonen oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen vuosina 2005–2009. Vuodesta 2009 hän on ollut sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja.[3] Hän on ollut myös Veikkauksen hallintoneuvoston jäsen.

Satonen on Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivät -kulttuuritapahtuman järjestävän yhdistyksen varapuheenjohtaja (2002–).

Aiemmin Satonen on toiminut Suomen olympiakomitean valtuuskunnan jäsenenä (2004–2007), Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtajana (2004–2007) ja Finnfundin hallintoneuvoston jäsenenä (2004–2011). Lisäksi Satonen on toiminut Suomen Lentopalloliiton puheenjohtajana (2012–2014)

Julkaisutoiminta

muokkaa

Vuonna 2014 Satonen julkaisi omakustannekirjan Hyvinvointi yhteiskunnanpelastusoppi – 16 murrettua myyttiä. Kirjassa Satonen käy läpi 16 poliittisessa keskustelussa usein toistuvaa väitettä, joita useat poliitikot pitävät esillä ja monet suomalaiset kannattavat.

Vuonna 2021 Satoselta ilmestyi omakustannekirja Alueiden kosto ja voidaanko se välttää? Tässä pamfletissa paneudutaan eriytyvään aluekehitykseen, millä on ollut useissa maissa isoja poliittisia seurauksia. Pamfletissa käsitellään sitä, mikä yhdistää Brexitiä, Ranskan keltaliivejä ja Donald Trumpin valintaa Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

Teokset

muokkaa

Yksityiselämä

muokkaa

Satonen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Vammalassa, ja hänen isänsä oli K-kauppias Toivo Satonen[30].

Shakissa hän saavutti 1990-luvulla kansallisen mestarin arvon[31]. Pelaajauransa ohella Satonen toimi kaksi kautta silloisen Suomen keskusshakkiliiton puheenjohtajana 2004–2007.[32]

Hän sijoittui syksyllä 2010 kolmanneksi shakin avoimissa Suomen mestaruuskilpailuissa ja oli mukana voittamassa Vammalan Shakkikerhon ensimmäistä nopean shakin joukkueiden Suomen mestaruutta vuonna 2012.[33]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Arto Satonen Eduskunta. Viitattu 6.3.2024.
  3. ↑ a b c Arto Satonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Lapin yliopiston kirjasto luc.finna.fi.
  5. ↑ Satonen, Arto: Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: 16 murrettua myyttiä. Määritä julkaisija!
  6. ↑ Satonen, Arto: Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen: Kansanedustaja Arto Satosen raportti. Määritä julkaisija!
  7. ↑ Arto Satosen ansioluettelo, satonen.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Arto Satonen, eduskunta.fi
  9. ↑ Äijälä, Satu: Tällaiset ovat Petteri Orpon hallituksen ministerien sotilasarvot 11.7.2023. Ilta-Sanomat.
  10. ↑ Kuntavaalit 2017 - Sastamala - Valitut Kuntavaalit 2017/Oikeusministeriö. Viitattu 16.7.2019.
  11. ↑ CV Omat kotisivut. Viitattu 16.7.2019.
  12. ↑ Satonen Pirkanmaan Kokoomuksen varapuheenjohtajaehdokkaaksi, sopuli.fi
  13. ↑ Arto Satonen nousi Kokoomuksen ryhmäjohtajistoon, Satosen äänimäärä varapuheenjohtajaäänestyksessä Tampereen puoluekokouksessa 2008, verkkouutiset.fi[vanhentunut linkki]
  14. ↑ Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 1999, tilastokeskus.fi
  15. ↑ Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 2003, tilastokeskus.fi
  16. ↑ -namespace:0E2007/s/valitut/hamepohjvpval.htm Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 2007, vaalit.fi
  17. ↑ Realismia turvapaikkapolitiikkaan, resursseja kotoutumiseen (pdf) Kokoomuksen eduskuntaryhmä. Viitattu 31.7.2014.
  18. ↑ Kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoraportti julkistettiin, 2009, kokoomus.fi
  19. ↑ Diakonin avunpyyntö jalostui lähes valmiiksi laiksi, Turun Sanomat (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työsopimuslain muuttamisesta 263/2010, finlex.fi
  21. ↑ -namespace:0E2011/s/valitut/hamepohjvpval.htm Arto Satosen äänimäärä eduskuntavaaleissa 2011, vaalit.fi
  22. ↑ Satosesta Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, aamulehti.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 29.4.2019.
  24. ↑ Työministeri Satosen johdolla työmarkkinoita laitetaan uusiksi seuraavan kahden vuoden aikana: ”Toivon, että työrauha säilyy” Yle Uutiset. 19.8.2023. Viitattu 5.3.2024.
  25. ↑ Poliitikoilta happamia reaktioita Orpon hallituksen virkanimityksiin: ”Tunkkaista kabinettisuhmurointia” Ilta-Sanomat. 26.10.2023. Viitattu 5.3.2024.
  26. ↑ Ministeri Satosen mukaan poliittiset lakot on Ruotsissa rajattu 2–3 tuntiin – Väite on ”aivan virheellinen”, sanoo oikeustieteilijä Helsingin Sanomat. 19.2.2024. Viitattu 6.3.2024.
  27. ↑ Ruotsalaisvirkamies: Oikeuskäytännössä ei ole 2–3 tunnin aikarajaa poliittisille lakoille Helsingin Sanomat. 20.2.2024. Viitattu 6.3.2024.
  28. ↑ Sdp esitti epäluottamuslausetta työministerille – Orpo: Satosella on täysi tukeni Helsingin Sanomat. 5.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
  29. ↑ Työministeri Satonen sai eduskunnan luottamuksen äänin 92–56, näin kansanedustajasi äänesti Yle Uutiset. 7.3.2024. Viitattu 7.3.2024.
  30. ↑ Arto Satonen eduskuntamatrikkelissa
  31. ↑ Arto Satonen (Vahvuuslukuhistoria) SSL. Viitattu 22.4.2022.
  32. ↑ Arto Satonen: CV Satonen.fi. Viitattu 22.4.2022.
  33. ↑ Vammalan shakkikerho voitti Suomen mestaruuden, 2012, Tyrvään Sanomat (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Satonen.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arto_Satonen&oldid=22670065”