Arvo Salo
Arvo Jaakko Henrikki Salo (2. toukokuuta 1932 Merikarvia – 9. heinäkuuta 2011 Merikarvia) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja kansanedustaja.[1] Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1966–1970 ja 1979–1983 edustaen Helsingin vaalipiiriä sekä kulttuuriministerinä Sorsan III hallituksessa 1982–1983. Taiteilijaprofessorina hän toimi vuosina 1988–1993.[2] Lisäksi hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä muun muassa Helsingin kaupunginvaltuustossa, Väinö Tannerin Säätiön hallituksen puheenjohtajana ja Työväen Sivistysliiton puheenjohtajana. Salo sai professorin arvonimen 2003. Sotilasarvoltaan hän oli reservin yliluutnantti.
Salo opiskeli Helsingin yliopistossa ja toimi opiskeluaikanaan aktiivisesti Satakuntalaisessa Osakunnassa. Kun Salolta vuonna 2002 haastattelussa kysyttiin, mitä satakuntalaisuus hänelle merkitsee, hän totesi: "Osakunta teki minusta satakuntalaisen".[3]
Salo oli jo ennen osakuntaan liittymistään menestynyt erinomaisesti kirjoituskilpailuissa, joten hän päätyi osakunnan lehden Satakuntalaisen toimituskuntaan ja myöhemmin päätoimittajaksi. Satakuntalaisen jälkeen Salo siirtyi Ylioppilaslehteen päätoimittajaksi vuosina 1959-1961. Haastattelussa hän on kertonut osakuntatoveri Antti-Veikko Perheentuvan houkutelleen hänet liittymään SDP:n jäseneksi. Osakunnan ilmapiiri oli vielä 50-luvulla epäpoliittinen ja vasemmistolaisuus oli käytännössä tuntematonta.[3]
Salo sai Eino Leinon palkinnon 1964 ansioistaan ylioppilasjournalismin saralla. Myöhemmin hän oli toimittajana muun muassa Helsingin Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa. Hän sai Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon 1977.
Kirjailijana Salo tuli tunnetuksi näytelmistään ja runoteoksistaan. Salon kirjoittamista näytelmistä tunnetuin on Lapualaisooppera (1966). Muita ovat muun muassa Mustalaisoperetti (1969), Yks perkele, yks enkeli (1985), Vallan miehet (1986), Ouraooppera (2002) sekä Matilda ja Nikolai Porin Oopperalle 2004. Pakinakokoelmia ovat muun muassa Kirjeitä hyllystäni (1977) ja Valitut huulet (1966). 1960-luvulla Salo kirjoitti myös kisällilauluja, esimerkiksi ”Pesäpallolaulun”.
Vuonna 1967 kapteeni Artturi Vuorimaa nosti Saloa vastaan oikeusjutun. Salo oli lainannut Lapualaisoopperaan muun ohella useita otteita Vuorimaan teoksesta Kolme kuukautta Kosolassa, minkä vuoksi Vuorimaa syytti Saloa tekijänoikeusrikoksesta. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi Vuorimaan kanteen, mutta Vuorimaa valitti hovioikeuteen, joka tuomitsi Salon sakkoihin ja 2 000 markan korvauksiin Vuorimaalle. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, joka vapautti Salon sakkorangaistuksesta ja korvauksista.[4] Salon puolustusasianajajana toimi varatuomari Kullervo Kemppinen.[5]
Salo suomensi 1970-luvulla Suomen Kuvalehteen Koiraskoira -sarjakuvaa (Fred Basset).[6] Varhaiset muistelmansa Salo julkaisi 1986 nimellä Kirjavat päivät. Hänen teostaan Ouraoopperaa on esitetty vielä 2000-luvulla Merikarvialla.[3]
Teokset
muokkaa- Lapualaisooppera. Musiikki Kaj Chydenius. Tammi, 1966 – 2., tekijän korjaama p. Tammi, 1967
- Tilauksia. Tammi, 1966.
- Valitut huulet. Weilin & Göös, 1966. (Mielipiteitä 1).
- Suomi ja Saksan demokraattinen tasavalta. Kannanottoja: Lothar Bolz, Arvo Salo. Aineiston koonnut Suomi–DDR-seura. Hki, 1969.
- Salo, Arvo – Ahlfors, Bo: 60-luku: Silmäilyä, sormeilua. Tammi, 1970.
- Kirjeitä hyllystäni, Tammi, 1977. ISBN 951-30-4225-1
- Haka 40: 1938-1978. Rakennuskunta Haka, 1978.
- Koetut runot: runoja ja kommentteja, Tammi, 1978 ISBN 951-30-4569-2.
- Yks perkele, yks enkeli: Näytelmä kansakunnan kulttuurihistoriasta, suurista pienistä miehistä ja korkeista pimeistä voimista. Tammi, 1985. ISBN 951-30-6323-2.
- Kirjavat päivät: Vaellus eilisessä. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6409-3.
- Vallan miehet: Kansakunnan jylhät kohtalot kevytmielisten miesten ohjauksessa. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13814-2.
- Ystäville, yhteisöille: runotervehdyksiä vuosilta 1982-1992. Toimittanut Tuula Ruoppa. Somero: Amanita: 1992. ISBN 951-95973-3-6.
- Ouraooppera. Arvo Salo oy, 2002. ISBN 952-91-4627-2. – 2. laajennettu p. 2003 ISBN 952-91-6081-X.
Lähteet
muokkaa- ↑ Kalemaa, Kalevi: ”Salo, Arvo (1932–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 621–622. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Arvo Salo Suomen kansanedustajat. 13.7.2011. Eduskunta. Viitattu 25.7.2011.
- ↑ a b c Korkeaoja, Lauri: Arvo Salo : Vaikuttava SatOlainen. Karhunkierros, 2/2002. Satakuntalainen Osakunta.
- ↑ KKO 1971-II-44. Korkeimman oikeuden ratkaisu jutussa Lapualaisooppera 11.5.1971.
- ↑ Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 413–414. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1999.
- ↑ Koiraskoira,Suomen Kuvalehti 36/1977 s. 75
Aiheesta muualla
muokkaa- Arvo Salo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Arvo Salo Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Tietoa Arvo Salosta. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjailija ja poliitikko Arvo Salo. Ylen Elävä arkisto.
- Lapualaisooppera. Ylen Elävä arkisto.
- ”Yks perkele, yks enkeli.” Ylen Elävä arkisto.
- Salo, Arvo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Riikka Ylitalo: Sanamaagikko: Arvo Salon koetut vaiheet. Kouvola: Reuna, 2020. ISBN 978-952-355-065-0.
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)