Carole King
Carole King (oik. Carol Joan Klein, s. 9. helmikuuta 1942 New York) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja pianisti. Hänet tunnetaan 1960-luvun hiteistään, joita hän teki yhteistyössä silloisen aviomiehensä Gerry Goffinin kanssa. Vuodesta 1970 alkaen King on tehnyt soololevyjä, joista tunnetuin on hänen toinen albuminsa Tapestry vuodelta 1971. Hänen tuotteliainta aikaansa oli 1970-luvun alku, mutta laulunkirjoittajana King on ollut merkittävä myös ennen ja jälkeen tuon ajan.
| Carole King | |
|---|---|
 Carole King vuonna 2012 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1942 New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Carole King |
| Aktiivisena |
1961– (lauluntekijä) 1971– (laulaja) |
| Tyylilajit | pop, rock, jazz, blues |
| Soittimet | laulu, piano, kitara |
| Levy-yhtiöt |
A&M Records Rockingale |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä ja ura
muokkaaVarhainen elämä
muokkaaCarole King syntyi juutalaiseen Kleinin perheeseen Brooklynissa 9. helmikuuta 1942. Hän oppi soittamaan pianoa neljän vuoden ikään mennessä. Teini-ikäisenä King kirjoitti jo omia lauluja, nauhoitti demoja, lauloi taustoja ja auttoi levytyssessioiden järjestelyissä. Hän kirjoitti ja julkaisi myös muutaman singlen, jotka eivät kuitenkaan menestyneet.[1]
Musiikkiura
muokkaaOpiskellessaan Queens Collegessa King tapasi Gerry Goffinin, josta tuli hänen aviomiehensä ja lauluntekijäkumppaninsa. Kingin single ”Oh! Neil” (1960) teki vaikutuksen Don Kirshneriin, joka teki Kingin ja Goffinin kanssa sopimuksen Aldon Music Empirelle. Shirelles-lauluyhtye menestyi kaksikon tekemällä kappaleella ”Will You Love Me Tomorrow?”, jota seurasi seitsemän vuoden aikana useita muitakin listahittejä. Kingin oma laulajanura ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, sillä vain ”It Might As Well Rain Until September” (1962) nousi top-40:een.[1]
King ja Goffin erosivat 1967 mutta tekivät senkin jälkeen toisinaan yhteistyötä. King muutti Los Angelesiin ja perusti rock-yhtyeen The City. Yhtyeen ainoa albumi oli Now That Everything’s Been Said.[1]
King julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Writer vuonna 1970, mutta se ei menestynyt. King julkaisi menestysalbuminsa Tapestry vuonna 1971. Albumilla oli niin Kingin aiempia, muille tekemiään kappaleita kuin joitain uusiakin.[2] Tapestry sai neljä Grammya, ja sitä on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Tapestryn jälkeen King on jatkanut albumien tekemistä. Hän sai Oscar-ehdokkuuden kappaleestaan ”Now and Forever” elokuvassa Omaa luokkaansa (1992). King on myös näytellyt Broadwaylla.[1]
King on kirjoittanut yli 400 laulua, joita on levyttänyt yli tuhat artistia.[2]
Yksityiselämä
muokkaaKing meni naimisiin Gerry Goffinin kanssa 1960 tultuaan raskaaksi 17-vuotiaana. Avioliitto kärsi 1960-luvun aikana Goffinin uskottomuudesta, ja pari erosi 1968. King oli naimisissa muusikko Charles Larkeyn kanssa 1970−1976 ja sen jälkeen Rick Eversin kanssa vuodesta 1977 vuoteen 1978, jolloin Evers kuoli huumeisiin. Kingin neljäs aviomies oli Rick Sorenson, josta hän on myös eronnut.[2] Kingillä on kaksi tytärtä Goffinin kanssa sekä tytär ja poika Larkeyn kanssa.[3]
King asuu nykyisin Idahossa ranchillaan ja konsertoi lähinnä ympäristön puolesta.[1] Ympäristöaktivisminsa lisäksi King on kampanjoinut demokraattien John Kerryn ja Hillary Clintonin puolesta.[2]
Tunnustukset
muokkaaKingin albumi Tapestry (1971) voitti neljä Grammya, joista yksi tuli Kingille vuoden parhaana naislaulajana. King nimettiin Songwriters Hall of Fameen 1987, ja 1988 hän ja Gerry Goffin saivat National Academy of Songwritersin elämäntyöpalkinnon. Kaksikko nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen 1990. King sai Songwriters Hall of Famen Mercer Awardin 2002. King ja Goffin saivat Recording Academyn Trustee Awardin 2004.[4] Kingille myönnettiin kongressin kirjaston Gershwin Award vuodelle 2013.[5]
Tuotantoa
muokkaaSooloalbumit
muokkaa- Writer (1970)
- Tapestry (1971)
- Music (1971)
- Rhymes and Reasons (1972)
- Fantasy (1973)
- Wrap Around Joy (1974)
- Really Rosie (1975)
- Thoroughbred (1976)
- Simple Things (1977)
- Welcome Home (1978)
- Touch the Sky (1979)
- Pearls: Songs of Goffin and King (1980)
- One to One (1982)
- Speeding Time (1983)
- City Streets (1989)
- Color of Your Dreams (1993)
- In Concert (1994, live)
- Carnagie Hall Concert: June 18, 1971 (1996, live)
- Love Makes the World (2001)
- The Living Room Tour (2005, live)
- Live at the Troubadour (2010, live)
- A Holiday Carole (2011)
Menestyneitä lauluja muille artisteille
muokkaa- "Will You Love Me Tomorrow?" (Shirelles)
- "Take Good Care Of My Baby" (Bobby Vee)
- "Up On the Roof" (The Drifters)
- "The Loco-Motion" (Little Eva)
- "One Fine Day" (The Chiffons)
- "Go Away Little Girl" (Steve Lawrence)
- "Don’t Bring Me Down" (The Animals)
- "You've Got a Friend" (James Taylor)
- "I’m Into Something Good" (Herman’s Hermits)
- "Pleasant Valley Sunday" (The Monkees)
- "(You Make Me Feel Like) a Natural Woman" (Aretha Franklin)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Carole King biography Songwriters Hall of Fame. Viitattu 21.12.2015.
- ↑ a b c d Carole King Biography Biography.com. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Harmonic Emergence (Arkistoitu – Internet Archive), People, 15.10.2001
- ↑ Carole King - Gershwin Prize Library of Congress. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Librarian of Congress Names Carole King Next Recipient of the Library of Congress Gershwin Prize for Popular Song Library of Congress. 13.12.2012. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Carole King discography Allmusic.com. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Discography: Albums CaroleKing.com. Viitattu 22.12.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa