Eddie Cochran
Ray Edward ”Eddie” Cochran (3. lokakuuta 1938 Albert Lea, Minnesota, Yhdysvallat – 17. huhtikuuta 1960) oli yhdysvaltalainen rockabilly-muusikko ja multi-instrumentalisti.[1] Hänellä oli suuri merkitys 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun populaarimusiikkiin. Elvis Presleyn tiedetään sanoneen, että Cochran oli ainoa, joka olisi voinut viedä häneltä rock and rollin kuninkuuden.[2]
| Eddie Cochran | |
|---|---|
 Liberty publicity card signed by Eddie - 1957 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1938 Albert Lea, Minnesota, Yhdysvallat |
| Kuollut | 17. huhtikuuta 1960 (21 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, kitaristi |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1956–1960 |
| Tyylilajit | rockabilly, rock and roll |
| Soittimet | kitara |
| Levy-yhtiöt | Liberty Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.eddie-cochran.info | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämän ja uran alkuvaiheet
muokkaaCochran syntyi Albert Leassa, Minnesotassa, Yhdysvalloissa vuonna 1938. Hän sai nimekseen Ray Edward Cochran. Cochran kävi koulussa soittotunneilla. Hän kuitenkin innostui soittamaan kitaraa, jolla hän soitti erityisesti kantrimusiikkia, jota hän kuuli radiosta.
Cochran muutti perheineen Bell Gardensiin Kaliforniaan vuonna 1955. Hänen kitaransoittotaitonsa kehittyivät, ja hän perusti yhtyeen kahden kouluystävänsä, jotka kävivät Jr. High Schoolia, kanssa. American Legionin aulassa järjestetyssä esityksessä, jossa esiintyi monia artisteja, hän tapasi Hank Cochranin. He eivät samasta sukunimestä huolimatta olleet sukua toisilleen. Cochranit alkoivat esiintyä yhdessä ja he levyttivät The Cochran Brothers -nimimerkillä. Eddie Cochran toimi lisäksi studiomuusikkona, ja hän alkoi kirjoitella omia kappaleita. Hän teki demon Jerry Capehartin, josta myöhemmin tuli hänen managerinsa, kanssa.
Kitarat
muokkaaKun Cochran soitti Hank Cochranin kanssa, hän soitti Gibsonin puoliakustista kitaraa. Tässä kitarassa oli Gibsonin P-90-mikrofonit, joita on nimitetty koirankorvamikrofoneiksi niiden muodon takia.[2]
Myöhemmin Cochran siirtyi käyttämään Gretschin valmistamaa 6120-kitaramallia, jota hän oli muokannut siten, että oli vaihtanut kaulamikrofonin P-90 -mikrofoniin, asentanut kullatut metalliosat ja läpinäkyvän pleksin. Cochran kertoi että P-90 -mikrofoni on ulostuloltaan voimakkaampi ja soundiltaan tummempi verrattuna alkuperäiseen DeArmondin mikrofoniin.[2]
Lisäksi Cochran käytti akustisia kitaroita.
Soolomenestys
muokkaaVuonna 1956 Boris Petroff pyysi Cochranilta, voisiko hän esiintyä komedisessa musikaalielokuvassa The Girl Can't Help It. Cochran suostui ja lauloi "Twenty Flight Rock" -kappaleen elokuvassa. Vuonna 1957 häneltä ilmestyi ensimmäinen menestyskappale, John D. Loudermilkin kirjoittama "Sittin' in the Balcony". Se oli yksi harvoista hänen nauhoittamistaan kappaleista, joka ei ollut hänen itsensä kirjoittama.
Hänen ehkä tunnetuin kappaleensa oli "Summertime Blues", jonka hän kirjoitti yhdessä Jerry Capehartin kanssa. Kappaleella oli suuri merkitys musiikkiin 1950-luvun lopulla sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti.
Muita Cochranin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "C'mon Everybody", "Somethin' Else", "My Way", "Weekend", "Nervous Breakdown" sekä hänen kuolemansa jälkeen julkaistu "Three Steps to Heaven".
Kuolema
muokkaaLauantaina 16. huhtikuuta 1960 keskiyön aikoihin matkalla Bristolista kohti Lontoon lentokenttää hän joutui kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen Chippenhamissa lähellä Bathia. Onnettomuuden sattuessa hän oli taksissa yhdessä tyttöystävänsä laulunkirjoittaja Sharon Sheeleyn ja laulaja Gene Vincentin kanssa. Auto oli matkalla Chippenhamin läpi Wiltshiressa Englannissa A4-tiellä. Taksi törmäsi lyhtypylvääseen Rowden Hillillä. Onnettomuudessa ei ollut mukana muita autoja. Onnettomuudessa olleet vietiin St. Martin's Hospital -sairaalaan. Cochran kuitenkin kuoli kello 4.10 seuraavana päivänä, kun taas Sheeley, Vincent ja taksikuljettaja selvisivät onnettomuudesta hengissä.
Taksia kuljettanut George Martin joutui vankilaan puoleksi vuodeksi. Lisäksi hänelle annettiin varoitus vaarallisesta ajamisesta, 50 punnan sakot ja sen lisäksi hän menetti ajolupansa 15 vuodeksi.
Postuumit julkaisut ja kunnianosoitukset
muokkaaCochran oli enimmäkseen esiintyjä. Tästä syystä British Label Rockstar Records on julkaissut hänen musiikkiaan postuumisti enemmän kuin sitä julkaistiin hänen eläessään. Eräs näistä julkaisuista on "Three Stars", joka on tribuutti Ritchie Valensille, J.P. "The Big Bopper" Richardsonille ja Cochranin ystävälle Buddy Hollylle, jotka kaikki kuolivat lento-onnettomuudessa USA:n Iowassa vuotta aiemmin. Cochranin ääni väreilee kohdassa, jossa hän laulaa Hollysta.
Vuonna 1987 Cochran hyväksyttiin Rock and Roll Hall of Fameen. Myöhemmin hänet valittiin vuonna 1997 perustettuun Rockabilly Hall of Fameen.
Diskografia
muokkaaAlbumit
muokkaaKokoelma-albumit
muokkaa- 1980 - The Eddie Cochran Legend (Charly Records)
Lähteet
muokkaa- ↑ Denyer; Ralph: ”Eddie Cochran”, Suuri kitarakirja, s. 14. WSOY, 1992. ISBN 9510200727
- ↑ a b c Denyer, Ralph, 1992: Suuri kitarakirja (ISBN 951-0-20072-7)
