Wikipedia

Harri Holkeri

suomalainen poliitikko ja Suomen pääministeri

Harri Hermanni Holkeri (6. tammikuuta 1937 Oripää – 7. elokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen valtioneuvoksen arvonimen saanut poliitikko. Hän toimi Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 1971–1979, Suomen pääministerinä vuosina 1987–1991 (Holkerin hallitus) ja Suomen Pankin johtokunnassa.

Harri Holkeri
Harri Holkeri vuonna 1981.
Harri Holkeri vuonna 1981.
Suomen pääministeri
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991
Presidentti Mauno Koivisto
Edeltäjä Kalevi Sorsa
Seuraaja Esko Aho
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
1971–1979
Edeltäjä Juha Rihtniemi
Seuraaja Ilkka Suominen
Kansanedustaja
23.3.1970–19.9.1978
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt6. tammikuuta 1937
Oripää
Kuollut7. elokuuta 2011 (74 vuotta)
Helsinki
Arvonimivaltioneuvos (1998)
Puoliso Marja-Liisa Lepistö (1960–2011)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1963)
Holkeri YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana.

Kansainvälisissä yhteyksissä Holkeri toimi Yhdistyneiden kansakuntien 55. yleiskokouksen, Millennium Assemblyn, puheenjohtajana 5. syyskuuta 2000 – 11. syyskuuta 2001. Viimeisinä aktiivivuosinaan Holkeri toimi YK:n rauhanneuvottelutehtävissä.

Kokoomusjohtajana Holkerin keskeisiin saavutuksiin kuului puolueen suhteiden normalisoiminen niin presidentti Urho Kekkoseen kuin Neuvostoliittoonkin.[1]

Nuoruus ja opiskelu

muokkaa

Harri Holkeri syntyi Oripäässä, Varsinais-Suomessa, konstaapeli (myöhemmin kamreeri) Antti Edward Holkerin ja Maire Kyllikki Holkerin (o.s. Ahlgren) perheeseen. Perhe muutti Toijalaan, jossa Harri Holkeri vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, valmistuen vuonna 1957 ylioppilaaksi Toijalan yhteiskoulusta. Holkeri toimi myös partiossa, Toijalan Eräveikoissa.[2] Suoritettuaan asepalveluksen 1958 Holkeri aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, josta hän valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 1962 ja maisteriksi vuonna 1963. Holkerin pro gradun aiheena oli kokoomuksen kannatus.[3]

Poliittinen ura

muokkaa

Vuonna 1961 Harri Holkeri toimi Urho Kekkosen kaatamiseen tähdänneen niin sanotun Honka-liiton tiedottajana. Tämä ei estänyt häntä luomasta toimivia suhteita Kekkoseen myöhemmin.[1]

Holkeri toimi opiskeluaikoinaan ja valmistuttuaan Kokoomuksen Nuorten Liiton ja puoluetoimiston virkailijana kuuden vuoden ajan, kunnes vuonna 1965 kokoomuksen vastavalittu puheenjohtaja Juha Rihtniemi kutsui hänet puoluesihteeriksi. Holkeri lupautui tehtävään viideksi vuodeksi. Holkeri lukeutui kokoomuksen uudistusmieliseen siipeen yhdessä puheenjohtaja Rihtniemen kanssa.[3]

Puoluesihteerinä Holkeri teki ulosmarssin Ylen Sirkus Pasila -ohjelmasta, kun siinä oli esitetty kokoomusta pilkkaava laulu.[3] Ohjelman ennakkokatselussa Holkeri oli kuitenkin sallinut sen lähettämisen. Myöhemmin Holkeri sanoi sekä ohjelman hyväksymisen että ulosmarssin olleen suunniteltua huomiontavoittelua.[4]

Kansanedustajaksi Holkeri valittiin vuoden 1970 eduskuntavaaleissa, jossa kokoomus otti suuren vaalivoiton kärsittyään aiemmin tappion vuoden 1966 vaaleissa. Rihtniemen kuoltua tammikuussa 1971 Holkeri valittiin samana vuonna pidetyssä puoluekokouksessa kokoomuksen puoluejohtajaksi, ja oli valituksi tultuaan Euroopan nuorin konservatiivipuolueen johtaja. Puheenjohtajana Holkerin tärkeimpiä tehtäviä oli suhteiden parantaminen presidentti Kekkosen kanssa. Kokoomuksen ja Kekkosen välit olivat tulehtuneet kokoomuksen asetettua vuoden 1968 presidentinvaaliin ehdokkaaksi Matti Virkkusen, joka menestyi yllättävän hyvin saaden 66 valitsijamiestä.[3]

Kokoomus oli 1970-luvulla varsin toraisa puolue. Holkeri piti etäisyyttä niin puolueen radikaaliin nuorisosiipeen kuin vanhoilliseen oikeistoonkin ja onnistuikin säilyttämään puolueen jotenkuten koossa.[1] Kokoomuksen kannatus kasvoi tasaisesti Holkerin puheenjohtajakauden ajan. Viimeisissä Holkerin johdolla käydyissä vuoden 1979 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus ylsi ensimmäistä kertaa yli 20:een prosenttiin ja kokoomus saavutti siihen asti historiallisen toiseksi suurimman puolueen aseman.

Holkeri luopui puheenjohtajuudestaan ja kansanedustajan paikastaan 1978 tullessaan valituksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Holkerin paikalle eduskuntaan nousi Ritva Laurila.[5] Holkeri toimi myös Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1981–1987.

Presidenttiehdokkaana Holkeri oli kahdesti, vuosien 1982 ja 1988 vaaleissa. Kummatkin vaalit päättyivät Mauno Koiviston voittoon. Ensimmäisellä kerralla Holkeri sai toiseksi eniten valitsijamiehiä, jälkimmäisellä kerralla Holkerin ohi kiri oppositiojohtaja Paavo Väyrynen. Holkeri ei itse ollut kummallakaan kerralla kiinnostunut ehdokkuudesta eikä uskonut voittoon. Hän oli pitänyt kokoomuksen mahdollisena presidenttiehdokkaana Päiviö Hetemäkeä. Hetemäki kuitenkin oli kuollut jo vuonna 1980 eikä kokoomuksella ollut asettaa ketään arvostukseltaan Holkerin veroista ehdokasta.[3] Holkeria esitti ehdokkaaksi vuoden 1982 vaaliin ensimmäisenä Kymen läänin maaherra Erkki Huurtamo, joka kuului Urho Kekkosen ystäväpiiriin. Huurtamo piti Holkerin vahvuutena ulkopoliittista luotettavuutta, sillä tämä oli puheenjohtajakaudellaan luotsannut kokoomuksen Paasikiven-Kekkosen linjalle.[6] Presidentin valitsijamiehenä Holkeri oli vuoden 1978 presidentinvaalissa.[5]

Nousu pääministeriksi

muokkaa

Holkeri nousi ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen sen sisällön paljastuttua Koivistolle. Hallitusohjelmassa sovittiin talouspoliittisista uudistuksista, joista käytettiin nimitystä hallittu rakennemuutos. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa elettiin taloudessa nousevien osakekurssien, kulutusjuhlan ja kasinotalouden aikaa. 1990-luvun koittaessa talous alkoi ajautua taantumaan ja idänkauppa hiipui. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa pääoppositiopuolue keskusta sai suuren voiton ja Holkeri jättäytyi uuden Esko Ahon hallituksen ulkopuolelle.

Holkeri on Suomen viimeisin pääministeri, joka ei toiminut pääministerikautensa aikana kansanedustajana.

Pääministerinä ollessaan Holkeri herätti julkista kohua suosittelemalla edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi. Keskusta käytti tätä lausumaa vaalimainonnassa häntä vastaan.[7] Klassiseksi lentäväksi lauseeksi muodostui Holkerin kokoomuksen puoluetilaisuudessa vuonna 1990 lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."[8]

Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin ja työskenteli siellä vuoteen 1997 – aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hän toimi Paasikivi-seuran puheenjohtajana vuosina 1995−2000. Suomen Pankin johtajana toimiessaan Harri Holkeri soitti maailman ensimmäiseksi mainostetun GSM-puhelun 1. heinäkuuta 1991 Radiolinjan järjestämässä avajaistilaisuudessa Helsingissä. Puheluun vastasi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio.[9][10]

Ongelmallinen mediasuhde

muokkaa

Kolumnisti Risto Uimonen on käsitellyt Holkerin ongelmallista mediasuhdetta. Uimosen mukaan Holkeri ei nauttinut poliitikkovuosinaan laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Holkeri johti Kokoomusta presidentti Urho Kekkosen kaudella, jolloin presidentin valtakautta jatkettiin neljä vuotta poikkeuslailla. Poikkeuslaki jakoi Kokoomusta, samoin kuin suhde Kekkoseen ja Neuvostoliittoon. Holkerin väheksyntä mediassa alkoi hänen puheenjohtajakautensa lopulla: Holkeria syytettiin ”kulmikkuudesta”, hampaiden kiristelystä; siitä ettei hän avaudu journalisteille, ja pinnallisuudesta. Holkerin pankinjohtajakaudella häntä kuvailtiin johtajaksi, jonka "täytyi hiihtää myös työaikana, sillä muuten hän ei olisi saanut hiihdettyä vuotuisia hiihtokilometrejään".

Uimosen mukaan Holkerista tuli pääministeri vuonna 1987 presidentti Mauno Koiviston manuaalisen valinnan seurauksena: Holkeri sai pääministerin salkun, jonka piti mennä porvaripuolueiden johtajien (Ilkka Suominen ja RKP:n puheenjohtaja Christoffer Taxell)[11] ja Nokian Kari Kairamon salaisen kassakaappisopimuksen mukaan Paavo Väyryselle. Valitsemalla Holkerin Koivisto sivuutti silloisen Kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen, mistä seurasi sittemmin Kokoomuksen sisäistä polemiikkia. Myös erityisesti Suomen Yhdyspankki vastusti Holkerin talouspolitiikkaa jota leimasi vakaan markan puolustaminen sillä seurauksella, että Holkerin oli vaikea saavuttaa laajaa poliittista arvostusta. Holkerin vähättelyssä kunnostautuivat erityisesti Iltalehti ja Uusi Suomi; syntyi myytti huonosta mediajulkisuudesta.[12] Holkerin kommenteista ”minä juon nyt kahvia” kuvastanee hankalaa suhdetta joukkotiedotusvälineisiin.

Kansainvälinen rauhantekijä

muokkaa

Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri toimi YK:n tehtävissä ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Pitkäperjantain sopimus solmittiin keväällä 1998.

Vuonna 2000 Holkeri toimi YK:n 55. yleiskokoksen puheenjohtajana ja vielä samana vuonna johti järjestön 10. hätäkokousta. Vuonna 2001 hän toimi 25. ja 26. erikoiskokouksen puheenjohtajana. Elokuussa 2003 Holkerista tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa, mutta hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisistä syistä seuraavana keväänä.

»Kun aloitin Kosovossa, tilanne oli se, ettei kumpikaan osapuoli nähnyt syytä pyytää anteeksi eikä antaa anteeksi. (Harri Holkeri)[13]»

Suomen urheiluliikkeen yhdistäjänä

muokkaa

Vuonna 1991 Harri Holkeri nimitettiin valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi. Tässä roolissaan hän oli keskeinen toimija suomalaisen urheilujärjestelmän uudelleenorganisoinnissa. Sen seurauksena vanhat keskusjärjestöt SVUL ja TUL menettivät asemansa ja luotiin uusi keskusjärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu, joka rakenteeltaan oli edeltäjiään kevyempi ja suosi lajiliittojen keskeistä roolia.[14],[15]

Kuolema

muokkaa

Harri Holkeri kuoli Helsingissä 7. elokuuta 2011 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Hän oli kuollessaan 74-vuotias.[16] Valtioneuvosto päätti 11. elokuuta, että Holkerille järjestetään valtiolliset hautajaiset, jotka pidettiin 27. elokuuta 2011 Helsingin tuomiokirkossa.[17]

Kuvanveistäjä Pekka Jylhä suunnitteli Holkerille hautamuistomerkin, joka pystytettiin Hietaniemen hautausmaalle syyskuussa 2012. Veden muisti -teoksessa esitetään joutsen aallokossa ja sitä koristaa Holkerin nimikirjoitus.[18]

Yksityiselämä

muokkaa

Harri Holkeri avioitui Marja-Liisa Lepistön kanssa vuonna 1960. Lepistö oli koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti. Perheeseen syntyivät lapset vuosina 1962 ja 1964.[5]

Holkeri mursi lonkkansa marraskuussa 2008, kun kruununhakalaisesta Alepa-myymälästä pakoon rynnännyt varas kaatoi hänet. Hänet vietiin ensin Töölön ja sitten Peijaksen sairaalaan, jossa hänet leikattiin heti.[19] Holkerin kaatanut varas antautui poliisille myöhemmin tammikuussa 2009. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi marraskuun alussa 2009 varkaan maksamaan Holkerille 8 400 euron korvaukset kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta. Holkeri ilmoitti heti oikeudenkäynnin jälkeen lahjoittavansa korvaussumman Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle ja Kirkon ulkomaanavulle.[20]

Harri Holkeri tunnettiin innokkaana kuntoilijana, jota lähellä oli erityisesti hiihto. Sotilasarvoltaan Holkeri oli reservin majuri (1991).

Tamminiemen pesänjakajat -kirjassa ”Kokoomuksen mannekiiniksi” kutsutun Holkerin irvailtiin hiihtäneen yhden talven aikana niin paljon, että hänen oli täytynyt käyttää suoritukseen myös vapaa-aikaansa, sillä Suomen Pankin työaika ei olisi siihen riittänyt.[21]

Tunnustuksia

muokkaa

Harri Holkerille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi vuonna 1988.[22] Vapaudenristin ritarikunnan 1. luokan Vapaudenristin rintatähtineen hän sai vuonna 2001.[23]

Työstään Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä Holkeri sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire, KBE). Suomessa Holkeri on palkittu vuonna 1998 valtioneuvoksen arvonimellä.[5]

Holkeri valittiin kesäkuussa 2002 kokoomuksen kaikkien aikojen toiseksi kunniapuheenjohtajaksi.[24]

Mauri Sariola -seura myönsi 23. lokakuuta 2009 Harri Holkerille arvonimen Vuoden Susikoski 2010. Valintaperusteluissa korostettiin Holkerin olevan suorasanainen ja isänmaallinen ihminen kuten Mauri Sariolakin.

Ritarikunnat

muokkaa

Holkerin hallitukset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Vesikansa, Jyrki: Ammattipoliitikosta valtiomieheksi. Iltalehti, 8.8.2011, s. 3.
  2. ↑ Säntti, Hanna: Lupa kasvaa johtajaksi Talouselämä. 27.6.2003. Viitattu 12.5.2014.
  3. ↑ a b c d e Vares, Vesa: Holkeri, Harri Hermanni Kokoomusbiografia. 21.1.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 12.5.2014.
  4. ↑ Lindfors, Jukka: Heikki Kinnusen Vapaa maa suututti Holkerin Yle Elävä arkisto. 28.8.2007. Viitattu 20.12.2019.
  5. ↑ a b c d Harri Holkeri Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.2.2013.
  6. ↑ Hannu Savola (toim.): Näin saatiin presidentti: raportti Kekkosen kauden päättymisestä ja vuosikymmenen presidentinvaalista 1982, s. 55–56. Helsinki: Sanoma Oy, 1982. ISBN 951-9134-83-2.
  7. ↑ Holkeri muistetaan myös silakoista ja kahvista mtv.fi. 7.8.2011. MTV Uutiset. Viitattu 12.5.2014.
  8. ↑ Lindfors, Jukka: Harri Holkeri juo kahvia yle.fi. 8.8.2011. Yle Elävä arkisto. Viitattu 12.5.2014.
  9. ↑ Landström, Rita & Lindfors, Jukka: Maailman ensimmäinen GSM-puhelu yle.fi. 22.2.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 12.5.2014.
  10. ↑ HS: 30 vuotta sitten soitetun ”ensimmäisen gsm-puhelun” takana oli kaksi huijausta – toisesta ei tiedetty aiemmin Ilta-Sanomat. 1.7.2021. Viitattu 6.7.2021.
  11. ↑ P.Väyrysen mukaan
  12. ↑ YLE Ykkösaamu 10.8.2011. Uimonen, Risto. Kolumni.
  13. ↑ Tiedote: Suomalaisten kovat paikat – Länsi-Balkan 1992–2008 Kauppalehti. 17.10.2008. Viitattu 12.5.2014.
  14. ↑ Ari Pusa: Maratonin mittainen urakka. (päivitetty 26.7.2014) Helsingin Sanomat, 17.12.1993.
  15. ↑ Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen: Suomalainen urheilujohtaja – itse asiassa kuultuna. (Verkkojulkaisu, päivitetty 26.7.2014) Liikuntatieteellisen seuran Impulssi, 2011, nro 24, s. 42–46. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Harri Holkeri on kuollut mtv3.fi. 7.8.2011. MTV3 Uutiset. Viitattu 7.8.2011.
  17. ↑ Himberg, Petra: Holkerin hautajaiset yle.fi. 5.9.2011. Yle Elävä arkisto. Viitattu 12.5.2014.
  18. ↑ Holkerin muistomerkki on "Veden muisti" Helsingin Sanomat. 19.9.2012. Viitattu 20.9.2012.
  19. ↑ Ukkola, Sanna & Tainola, Rita: Harri Holkeri pääsi sairaalasta jouluksi kotiin Ilta-Sanomat. 20.12.2008. Viitattu 25.12.2008.
  20. ↑ Matilainen, Tuukka: Holkeri lahjoittaa korvaukset hyväntekeväisyyteen Iltalehti. 5.11.2009. Viitattu 12.5.2014.
  21. ↑ Lauantaiseura: Tamminiemen pesänjakajat, s. 95. Tampere; Kustannus-Vaihe Ky, 1981. ISBN 951-99336-6-2.
  22. ↑ Helsingin Sanomat, 6.12.1988.
  23. ↑ ITSENÄISYYSPÄIVÄ | Halosella jälleen tiukka linja merkkijaossa Helsingin Sanomat. 6.12.2001. Viitattu 30.1.2021.
  24. ↑ Harri Holkerista kunniapuheenjohtaja. Turun Sanomat, 10.6.2002, s. 8.
  25. ↑ Hallituksen tiedot ja kokoonpano: 64. Holkeri Valtioneuvosto. Viitattu 12.5.2014.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Holopainen, Kauko: Harri Holkeri, kahden presidentin mies, Kirjayhtymä, 1989
  • Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi. Valtioneuvos Harri Holkeri, Otava, 2001

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harri Holkeri.
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Harri Holkeri.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Kokoomuksen ehdokkaat Suomen presidentinvaaleissa

Valitsijamiesten vaali
1925: Hugo Suolahti | 1931: P. E. Svinhufvud | 1937: P. E. Svinhufvud | 1940: P. E. Svinhufvud | 1950: J. K. Paasikivi | 1956: Sakari Tuomioja | 1968: Matti Virkkunen | 1978: Urho Kekkonen | 1982: Harri Holkeri | 1988: Harri Holkeri
Eduskunnan suorittama vaali
1946: J. K. Paasikivi
Suora kansanvaali
1994: Raimo Ilaskivi | 2000: Riitta Uosukainen | 2006: Sauli Niinistö | 2012: Sauli Niinistö | 2018: Sauli Niinistö | 2024: Alexander Stubb

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harri_Holkeri&oldid=22847825”