Japaninpunamänty
Japaninpunamänty (Pinus densiflora) on mäntykasvien heimon mäntyjen sukuun kuuluva havupuulaji.[4][5] Se on itäisessä Aasiassa kasvava ainavihanta puu. Lajin piirteisiin kuuluvat usein tasalatvainen latvus, pareittain kasvavat neulaset ja pian avauduttuaan karisevat kävyt. Japaninpunamänty on taloudellisesti tärkeä puulaji koillisessa Aasiassa; sen puuta on käytetty niin rakentamisessa kuin paperinvalmistuksessakin. Puun neulasia ja siitepölyä puolestaan on käytetty perinnelääkintään, ruoanlaittoon ja aromaterapiaan.[3]
| Japaninpunamänty | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Männyt Pinus |
| Alasuku: | Pinus |
| Sektio: | Pinus |
| Alasektio: | Pinus[2] |
| Laji: | densiflora |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nimet
muokkaaJapaninpunamännyn tieteellisen nimen lajimääre densiflora tarkoittaa ”tiheäkukkaista”.[6] Puun kotiseudulla siitä käytetään japanin kielessä nimeä アカマツ (akamatsu), kiinan kielessä nimeä 赤松 (chi song) ja korean kielessä nimeä 소나무 (sonamu).[3][7][8]
Kuvaus
muokkaaJapaninpunamänty on ainavihanta puu. Se tulee tavallisesti noin 30–35 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 1–1,5 metriä leveäksi.[3][7] Rannikkoalueilla puu jää usein tätä pienemmäksi ja kasvaa enintään noin 20 metriä korkeaksi.[3]
Japaninpunamänty eroaa lähisukuisista pareittaisneulasisista männyistä suorien jäykkien neulastensa, varhain karisevien käpyjensä ja käpysuomujen kärkien matan pinnan puolesta.[9]
Varsi
muokkaaPuun runko on tavallisesti suora ja pylväsmäinen.[3][7] Puun latvus on usein sateenvarjomainen tai tasalatvainen rungon ollessa korkealle oksaton.[3][7] Nuorella puulla ja vanhemman puun yläosassa ohut ja oranssinpunainen rungon kuori hilseilee paperimaisen ohuina liuskoina.[3] Suuremman puun rungon alaosan kuori on paksua harmaanruskeaa tai punaruskeaa kaarnaa, joka halkeilee epäsäännöllisinä levyinä.[3] Rungosta haarautuvat oksat ovat siirottavia, ja pienemmät oksanhaarat kohenevia.[3] Versot ovat kaljuja ja aluksi väritykseltään kellertäviä, mutta myöhemmin harmahtavia.[3] Aluksi sileää versorankaa peittävät myöhemmin puutuneiden lehtikantojen muodostamat kohoumat.[3] Hieman pihkaiset silmut ovat pitkänpyöreän munanmuotoisia, ja niitä peittävät tumman punaruskeat silmusuomut.[3][7]
Neulaset
muokkaaNeulasiksi kutsutut neulasmaiset lehdet kasvavat pareittain kääpiöversoissa.[3] Kaksilehtisen kääpiöverson tyveä suojaa lyhyt kalvomainen alalehti.[3] Neulanen on yleisimmin 6–12 senttimetriä pitkä ja noin yhden millimetrin leveä.[3] Poikkileikkaukseltaan puoliympyrämäinen neulanen on jäykkä ja suora, mutta usein hieman kiertynyt.[3][7] Neulanen on kärjestään terävän pitkäsuippuinen ja laidoiltaan kevyesti hienosahainen.[3] Neulasessa on kaksi johtojännettä ja kolmesta yhdeksään pihkatiehyttä.[7] Neulasen pinta saattaa olla sinertävähärmäinen.[3] Ilmarakoja on neulasen kaikilla pinnoilla.[3]
Kukinnot
muokkaaLaji on yksikotinen, mikä tarkoittaa samaan puuhun kehittyvän sekä hede- että emikukintoja.[10] Hedekukinnot eli hedekävyt kasvavat pienissä ryppäissä kierteisesti nuorten pitkäversojen tyvellä.[3] Kierteisesti rankaan asettuneista hedelehdistä muodostuva hedekäpy on 1,5–2,5 senttimetriä pitkä, muodoltaan lyhyen lieriömäinen ja väritykseltään keltainen.[3][10]
Emikukinnot eli kävyt kasvavat tavallisesti yksittäin.[3] Lyhytperäiset kävyt voivat olla pystyjä tai taakäänteisiä.[3] Käpy on tavallisesti kolmesta kuuteen senttimetriä pitkä, symmetrinen ja muodoltaan käpysuomujen ollessa kiinni kartiomaisen munanmuotoinen sekä suomujen avauduttua leveän munanmuotoinen.[3] Kierteisesti rankaan asettuneet käpysuomut ovat puutuneita, ohuita, jäykkiä ja muodoltaan pitkänpyöreitä.[3][10] Kypsyvän kävyn ulkopinnan muodostava käpysuomun kärki on muodoltaan vinoneliömäinen tai yläreunastaan pyöristynyt, ja sen pinta voi olla tasainen tai hieman koholla.[3] Käpysuomun kärjen napa saattaa olla hieman koholla tai sisäänpainunut.[3] Käpy kypsyy toisena vuonna hedelmöityksen jälkeen ja karisee pian käpysuomujen avauduttua.[3][7]
Siivelliset siemenet ovat vastapuikean munanmuotoisia tai luumunmuotoisia sekä hieman litistyneitä. Siemen on neljästä seitsemään millimetriä pitkä.[3] Väritykseltään siemen on mattapintaisen ruskehtava.[3] Siemenen lenninsiipi on tavallisesti 12–20 millimetriä pitkä ja viidestä seitsemään millimetriä leveä.[3]
-
Rungon kuori on puun yläosissa oranssinpunaista. -
Neulaset kasvavat kääpiöversoissa pareittain. -
Hedekävyt kasvavat pieninä ryppäinä. -
Kävyn kypsyminen kestää kaksi kasvukautta.
Luokittelu
muokkaaJapaninpunamänty on mäntykasvien heimon (Pinaceae) mäntyjen sukuun (Pinus) kuuluva havupuulaji. Mäntyjen suvun sisällä laji on luokiteltu nimialasukuun Pinus, sen sektioon Pinus ja tämän alasektioon Pinus.[2]
Jotkin kasvitieteilijät luokittelevat lajiin kuuluvaksi useita muunnoksia,[7] kuten Kiinan Heilongjiangissa ja Venäjällä kasvava Pinus densiflora var. ussuriensis[11] ja Kiinan Liaoningissa kasvava Pinus densiflora var. zhangwuensis.[12] Toiset kasvitieteilijät katsovat nämä lajin muodoiksi tai synonyymeiksi.[3][11]
Japaninpunamänty risteytyy luonnossa lähisukuisen japaninmustamännyn (Pinus thunbergii) kanssa. Lajiristeymän nimi on Pinus ×densithunbergii.[3]
Levinneisyys
muokkaa
Japaninpunamänty kasvaa luonnossa Aasian koillisosissa. Sitä esiintyy luonnonvaraisena Etelä-Koreassa, Pohjois-Koreassa, Japanin Honshūn, Kyūshūn ja Shikokun saarilla, Kiinan Anhuin, Heilongjiangin, Henanin, Jiangsun, Jilinin, Liaoningin ja Shandongin maakunnissa sekä Venäjän kaukoidässä Primorjen aluepiirissä.[1][3]
Elinympäristö ja ekologia
muokkaaJapaninpunamänty on lauhkean ilmaston puu.[1] Sitä esiintyy lähes merenpinnan tasosta rannikolta vuoristoihin noin 2 300 metrin korkeuteen.[1][3] Puu menestyy monentyyppisillä happamilla mailla, ja sen kasvupaikat ovat usein kivikkoisia, hiekkaisia tai turpeisia.[1]
Japaninpunamänty muodostaa usein yksilajisia metsiköitä.[1][3] Lehtimetsävaltaisilla alueilla se kasvaa tyypillisesti ainoastaan karuilla paikoilla, kuten kallioilla tai nummien ja järvien laidoilla.[1]
Japaninpunamänty on ekologisessa sukkessiossa pioneerilaji, joka valtaa nopeasti häiriöiden, erityisesti metsäpalojen, raivaamia alueita.[1][13] Puu itse ei yleensä selviä elossa metsäpalosta.[13]
Japaninpunamänty on yksi yleisimpiä havupuita Japanissa ja Korean niemimaalla.[1][3] Laji on kuitenkin ollut palynologisten fossiilisten siitepölykerrostumien tutkimusten perusteella huomattavasti nykyistä harvinaisempi aiemmin ennen ihmisen vaikutusta.[13] Puu on yleistynyt noin 2 500 vuotta sitten sen jälkeen kun maanviljely alueella yleistyi, ja sen myötä yleistyivät myös palot ja muut metsän häiriöt.[13]
Merkitys ihmiselle
muokkaaJapaninpunamänty on tärkeä talouspuu koillisessa Aasiassa.[1][3] Puun eri osia on myös perinteisesti käytetty puurakentamisessa, lääkinnässä ja ravinnoksi.[1]
Kulttuurillinen merkitys
muokkaaHistoriallisina aikoina japaninpunamänty on ollut yksi tärkeimmistä japanilaisessa puurakentamisessa käytetyistä lajeista.[13] Useimpien japanilaisten 1300–1800-luvuilta säilyneiden Muromachi- ja Edo-kausien rakennusten runkorakenteet on tehty japaninpunamännyn tai japaninmustamännyn puusta, vaikka rakennusten muita osia on usein valmistettu japaninsypressin (Chamaecyparis obtusa) puusta.[13]
Japaninpunamänty on perinteisesti ollut tärkeä puulaji Koreassa, ja se mainitaan Etelä-Korean kansallislaulun sanoissa.[14] Puun siitepölyä on käytetty sekä lääkintään että ravinnoksi.[1][3] Puun neulasia ja niistä tehtyjä uutteita on käytetty perinnelääkinnässä ja aromaterapiassa.[1][3]
Taloudellinen merkitys
muokkaaSen puuta on käytetty niin puurakentamisessa ja rautateiden ratapölkkyinä kuin myös paperiteollisuudessa, missä puuta nykyisin käytetään eniten.[1][3] Japaninpunamäntyä on käytetty laajalti talousmetsien istutuksessa erityisesti Japanissa.[1][3] Sitä on käytetty myös puiden jalostuksessa ja risteytetty usean muun mäntylajin kanssa.[1]
Japaninpunamänty on yleinen koristepuu.[1] Se on perinteinen puu Japanin puutarhoissa, erityisesti pyhäkköjen ja palatsien suurissa puutarhoissa.[1] Japaninpunamännystä tunnetaan kymmeniä koristekäyttöön valikoituja viljelylajikkeita, ja lajia käytetään yleisesti myös bonsaipuiden kasvatukseen.[1] Puuta on kasvatettu Euroopassa suhteellisen vähän, mikä saattaa johtua osittain siitä, että Euroopassa luonnonvaraisena kasvava lähisukuinen metsämänty (Pinus sylvestris) on sekä ulkoisesti että puuaineksen ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen.[1][3]
-
Siitepölyä korealaisessa myyntipakkauksessa. -
Puun neulasista valmistettua juomaa. -
Lajike Pinus densiflora ’Umbraculifera Compacta’.
Lähteet
muokkaa- Farjon, Aljos: A Handbook of the World's Conifers: Revised and Updated Edition, s. 626–627, 631–632, 683–685. Leiden: Brill, 2017. ISBN 9789004324428 (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Farjon, A.: Pinus densiflora IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 627
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 683–685
- ↑ Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 109. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Junikka, Leo; Kurtto, Arto: Finto: Kassu: Pinus densiflora Siebold & Zucc. Finto: Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.12.2020.
- ↑ Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas, s. 88. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6
- ↑ a b c d e f g h i Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Pinus densiflora / Japanese red pine American Conifer Society. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 631–632
- ↑ a b c Farjon: A Handbook of the World's Conifers, 2017, s. 626
- ↑ a b Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora var. ussuriensis Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Fu, Liguo; Li, Nan; Elias, Thomas S. ja Mill, Robert R.: Pinus densiflora var. zhangwuensis Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Earle, Cristopher J.: Pinus densiflora The Gymnosperm Database. 30.1.2020. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Jhoo, Dong-Chan: Korea's native plants to find new names The Korea Times. 11.8.2015. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)