Joutsijärvi (Ulvila)

Joutsijärvi on Satakunnassa Ulvilassa, entisen Kullaan kunnan alueella, sijaitseva järvi. Järvi sijaitsee noin neljä kilometriä Kullaan keskuksesta koilliseen. Joutsijärven länsipuolella on sitä huomattavasti pienempi Tuurujärvi, jota erottaa Joutsijärvestä kolme kapeaa ja matalaa salmea. Joutsijärvi ja Tuurujärvi kuuluvat Kullaanjoen valuma-alueeseen, joka on osa laajempaa Kokemäenjoen vesistöä. Kullaanjoki tai Joutsijoki muuttaa matkalla useasti nimeään, ja se laskee Harjunpäänjokena Kokemäenjokeen, joka laskee edelleen Selkämeren Pihlavanlahteen Porin edustalla.

Joutsijärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Satakunta‎
Koordinaatit	61°30′53″N, 22°11′10″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Harjunpäänjoen valuma-alue‎ (35.14)
Laskujoki	Joutsijoki eli Harjunpäänjoki
Järvinumero	35.143.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	44,5 m tai 45 m
Rantaviiva	63,12 km
Pinta-ala	8,4 km²
Tilavuus	0,2253175 km³
Keskisyvyys	2,17 m
Suurin syvyys	6,49 m
Valuma-alue	114,64 km²
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Joutsijärvi on keskikokoinen järvi, joka on Satakunnan suurimpia järviä. Muut merkittävät Kullaanjoen valuma-alueen järvet Joutsijärven ja Tuurujärven lisäksi ovat Palusjärvi ja Pyhäjärvi. Joutsijärvi on järvistä selvästi suurin.

Maantiede

Joutsijärven ja Tuurujärven yhteenlaskettu pinta-ala on 1 039 hehtaaria, mistä huomattavasti isomman Joutsijärven ala on 840 hehtaaria. Järven pituus on 5,5 kilometriä ja leveys 3,4 kilometriä. Joutsijärven keskisyvyys on 2,17 metriä, ja sen suurin syvyys on seitsemän metriä. Järven tilavuus on 0,225 km³. Joutsijärvellä ja Tuurujärvellä on yhteistä rantaviivaa saaret mukaan lukien 67 kilometriä. Joutsijärven osuus rantaviivasta on 63 kilometriä. Ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa.

Joutsijärven ja Tuurujärven yhteenlaskettu valuma-alue on 115,89 km². Valuma-alueesta suurin osa on metsiä ja soita. Metsiä valuma-alueesta on 56 % ja soita 30 %. Yhteensä metsiä ja soita on valuma-alueella 102 km². Valuma-alueella on useita pieniä järviä ja lampia, joita alueella on noin 10,8 km². Peltoalaa valuma-alueesta on 3,4 % eli noin 3,5 km².

Suurimmat järveen laskevat ojat ovat järven kaakkoisosan Ahmauksenlahteen laskeva Ahmauksenoja ja järven koillisosaan laskeva Jylhäjoki, joka on Lavian Saarijärven laskujoki. Ahmauksenojan ja Jylhäjoen yhteenlaskettu osuus Joutsijärven valuma-alueesta on 67 km².

Veden säännöstely

Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisosassa Tammenlahdella, josta saa alkunsa järven laskujoki Joutsijoki. Joutsijärvi ja Tuurujärvi kuuluvat keskeisimpinä järvenä Kullaanjoen vesistöjärjestelyjen piiriin, joka aloitettiin vuonna 1977 Porin kaupungin talousvedensaanin turvaamiseksi. Muut järvet järjestelyissä ovat Palusjärvi ja Pyhäjärvi. Joutsijärven ja Tuurujärven pinnankorkeutta säädellään Tammen padolla, joka sijaitsee Joutsijoen suulla. Pinnankorkeutta säädellään siten, että vuodenajasta riippuen pinnan alaraja on välillä 43,90–44,40 ja yläraja välillä 44,40–44,65 metriä merenpinnasta. Säännöstelyyn kuuluu se, että Joutsijoessa on virtausta myös kuivempina vuodenaikoina.

Porin kaupunki ottaa raakavetensä Joutsijärven viereisestä Tuurujärvestä, joten Joutsijärven veden laadulla on tärkeä merkitys Tuurujärven veden laatuun. Ennen vedenottoa vesi virtasi järvien välisen kolmen kapean salmen kautta Tuurujärvestä Joutsijärveen, mutta veden virtaus on nyt kääntynyt, koska Tuurujärven eteläosan Hämäläistenlahdelta johdetaan vettä vedenottamoon.

Tuurujärvestä kaivettiin aluksi avo-oja järven itäpuolella olevaan Palusjärveen, josta Tuurujärven vettä johdettiin Palusjärven kautta Tyvijärveen, mistä vesi jatkettiin edelleen Harjakankaan tekopohjavesilaitokselle. Vedenoton myötä vesi alkoi virrata Joutsijärvestä Tuurujärveen. Järjestely ei kuitenkaan toiminut halutulla tavalla, jolloin Tuurujärven ja Palusjärven välisen ojan pato tukittiin, eikä juoksutusta Tuurujärvestä ja sen kautta myös Joutsijärvestä Palusjärveen ole enää tehty vuoden 1989 jälkeen. Järvien välinen oja korvattiin Tuurujärvestä rakennetulla 9 km pituisella raakavesiputkella suoraan tekopohjavesilaitokselle. Säännöstelyn ja vedenoton myötä Joutsijärven veden laatu kuuluu velvoitetarkkailun piiriin, joten veden laatua seurataan jatkuvasti. Tuurujärven vesi on kirkaampaa kuin Joutsijärven vesi, ja vedenotosta johtuvan virtaussuunnan vaihtumisen vuoksi Tuurujärveen virtaa Joutsijärvestä ravinteikkaampaa ja humuspitoisempaa vettä.

Hydrologia

Lautta järven ympäri kiertävällä retkeilyreitillä.

Joutsijärvi on ravinnepitoisuutensa perusteella lievästi rehevöitynyt, ruskeavetinen ja vedenlaadultaan humuspitoinen järvi. Humuspitoinen ja samea vesi viittaa valuma-alueilta valuvaan suoveteen ja kiintoainekuormitukseen. Järven suurimmat kuormittajat ovat Ahmauksenojasta ja Jylhäjoesta virtaavat ravinnekuormat. Suurin osa valuma-alueen viljelyksistä sijaitsee Jylhäjoen varrella, kun taas pienempi osa viljelyksistä sijoittuu Ahmauksenojan varteen. Valuma-alueen asutus on haja-asutusaluetta, ja pääosa asutuksesta sijoittuu Joutsijärven koillispuolella olevaan Saarijärven kylään. Loma-asuntoja Joutsi- ja Tuurujärven rannalla on jonkin verran, ja ne sijoittuvat järvien etelä- ja länsirannoille. Valuma-alueella ei ole teollisuutta, mutta karjataloutta on jonkin verran.

Vesiympäristön tilalla on Joutsijärven alueella suuri merkitys, sillä Joutsijärvi on merkittävä retkeilyalue. Järven ympäri kiertää 27 kilometrin retkeilyreitti. Järven vesi on tyydyttävässä kunnossa, eikä sinileväesiintymiä ole ollut merkittävissä määrin. Rehevissä vesissä esiintyvä limalevä on toisinaan virkistyskäyttöä haittaava tekijä.

Kakkurin korsu

Joutsijärven retkeilyreitin varrella on uudelleen rakennettuna talvisodan jälkeen vuonna 1941 rakennettu rintamakarkurien Kakkurin korsuksi mainittu korsu, jossa metsäkaartilaiset piileskelivät sotilaspoliisia jatkosodan alettua. Noin kymmenen rintamakarkurin piilopaikka oli valikoitunut Joutsijärven erämaahan, sillä alue on hyvin syrjäinen. Piilopaikka paljastui tammikuussa vuonna 1944, kun sotilaspoliisi sai talvisen ruoanhankintamatkan myötä vihiä mahdollisesta piilopaikasta. Sotilaspoliisit hiihtivät järven jäälle ja pidättivät rannasta kaksi metsäkaartilaista, jotka he pakottivat kävelemään korsulle. Korsun vartiomies huomasi poliisit, veti hälytysnarusta ja avasi tulen, minkä seurauksena ryhmän kersantti sai osuman rintaansa. Kersantti selvisi hengissä, mutta korsun vartiomies sai välikohtauksessa surmansa. Noin kymmenen korsulaista pääsi pakotunnelia pitkin karkuun. Järvellä kiinni otetut miehet vangittiin ja heidät vapautettiin sodan loputtua. Nykyinen korsu on rakennettu vuonna 1944 poltetun paikalle puoli metriä alkuperäistä korkeammaksi 1990-luvulla ja on retkeilijöiden käytössä. Korsua käyttävät myös radioamatöörit, porilainen Teljän Radioamatöörit ry, amatööriradioaseman tilapäispaikkana.

Kakkurin korsuun liittyviä aineistoja

Kakkurin korsuun liittyviä aineistoja
nimi	aika	tuottaja	toimittaja	viite
Piilossa	2011	Satakunnan Kansan liite Virta	Virta	https://web.archive.org/web/20170908020709/http://www.jantsojokelin.fi/wp-content/uploads/2011/07/korsu1_merged.pdf
Korsu Kullaassa	2014	YouTube	Arvaa03	https://www.youtube.com/watch?v=XLayTsMczOI

Muuta

Joutsijärvi ja Joutsijoki ovat olleet aikoinaan tärkeitä uittoväyliä Kokemäenjoen suulla Porissa oleville höyrysahoille. Uitto joessa on loppunut vuonna 1957. Joutsijoen varrella Joutsijärven lounaispuolella sijaitsevassa Jalomäen umpipihassa on esillä Joutsijärvellä käytössä ollutta uittovälineistöä.

Lähteet

• Ahlman, Santtu: Kullaan vedet - kunnostus ja käyttö (pdf) 2013. Ulvilan kaupunki, ympäristötoimi. ISBN 978-951-98658-4-3 Viitattu 22.8.2015.^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joutsijärvi (Ulvila) Wikimedia Commonsissa

• Reittisatakunta, Retkeilyreitti Porista Tampereelle

Kokemäenjoen vesistö (35)

Kokemäenjoen alue (35.1)