Kenttämyyrä
Kenttämyyrä eli lännenkenttämyyrä[3] (Microtus arvalis) on pienikokoinen, Euroopassa ja Aasiassa elävä myyrälaji.
| Kenttämyyrä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
| Heimo: | Myyrät Cricetidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset myyrät Arvicolinae |
| Suku: | Peltomyyrät Microtus |
| Laji: | arvalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Microtus arvalis |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Kenttämyyrän levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys
muokkaaSuomessa kenttämyyrä esiintyy vain pienellä alueella Kaakkois-Suomessa, mutta suuressa osassa Eurooppaa se on hyvin yleinen. Suurelta osin se kuitenkin puuttuu Välimeren alueelta ja Britteinsaarilta.
Tuntomerkit
muokkaaKenttämyyrä on pituudeltaan 8–10,5 cm ja sen massa on 20–25 g.[4] Kenttämyyrä eroaa peltomyyrästä vain pienten yksityiskohtien osalta. Se on peltomyyrää hieman vaaleampi ja lyhytkarvaisempi. Korvan sisäpinta on lähes karvaton, mutta korvalehden reuna on tiheän, tasapaksuisen karvan peitossa. Ks. myös idänkenttämyyrä.
Ravinto
muokkaaKenttämyyrä on kasvinsyöjä, joka suosii peltokasveja. Se valitsee ravintonsa tarkoin nenänsä avulla. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä ja talvella puiden kuoria.
Lisääntyminen
muokkaaLisääntymiskausi alkaa välittömästi lumen sulettua. Kenttämyyrän ensimmäiset poikueet syntyvät Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Kantoaika vain 20 vuorokautta, kesän aikana 6–7 poikuetta ja 35–40 jälkeläistä.
Esiintyminen
muokkaaKenttämyyrä kaivaa maanalaisia käytäviä paljon, joten se menestyy laidunmailla hyvin. Koiraan elinpiiri voi olla jopa 1 500 m² ja naaraan noin neljäsosan siitä. Kenttämyyrä karttaa kosteita ruohostomaita eikä esiinny korkeakasvuisessa heinikossa. Kuivilla niityillä kenttämyyrä valitsee lyhytkasvuisen heinikon. Se voi asustaa myös sarakkeina peltomyyräpopulaatioiden keskellä.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G. & Palomo, L.J.: Microtus arvalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 576. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 448. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 316. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6