Leipzig

Leipzig (saks.  [ˈlaɪ̯pts͡ɪç] ^(ohje)) on kaupunki Saksassa. Se on Saksin osavaltion suurin kaupunki. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 502 979 asukasta. Joulukuun 2018 lopussa nopeasti kasvavassa kaupungissa oli jo 587 857 asukasta. Leipzig sijaitsee Pleiße-, Weiße Elster- ja Parthe-jokien yhtymäkohdassa.

Leipzig
Leipzig ilmasta nähtynä.
lippu	vaakuna
Leipzig
Koordinaatit: 51°20′0″N, 12°23′0″E
Valtio	Saksa
Osavaltio	Saksi
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	297,36 km²
Korkeus	118 m
Väkiluku (2018)	587,857
– Väestötiheys	1 974 as./km²
leipzig.de
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Leipzigin Augustusplatz ja Gewandhaus-konserttitalo

Leipzigin rautatieasema on Euroopan suurin

Ei ole varmaa tietoa, milloin Leipzig perustettiin, mutta varhaisin maininta siitä on eräässä asiakirjassa vuodelta 1015. Leipzigin saatua kaupunki- ja torikauppaoikeudet vuonna 1165 kaupungista kehittyi nopeasti kaupankäynnin keskus Saksan laajetessa itään päin. Väkiluku ylitti 100 000 noin vuonna 1870, jolloin Leipzigista tuli suurkaupunki. Kaupunki on Leipzigin hallintopiirin keskus. Noin 573 000 asukkaan Leipzig on Saksin osavaltion suurin kaupunki ja entisen Itä-Saksan alueen toiseksi suurin (Berliinin jälkeen).

Leipzigin asema yhtenä merkittävimmistä Keski-Euroopan messupaikkakunnista ja yhtenä maailman vanhimmista messujen järjestäjistä juontaa historiassa vuodesta 1190 asti. Frankfurt am Mainin rinnalla Leipzig on historiallinen kirjapainotaidon ja kirjakaupan keskus. Sen lisäksi Leipzigissa sijaitsee yksi Saksan vanhimmista yliopistoista ja vanhimmat kauppa- ja musiikkikorkeakoulut. Kaupunki on myös merkittävä liikennekeskus ja muodostaa yhden uusien osavaltioiden vahvimmista talousalueista.

Maantiede

Maantieteellinen asema

Leipzig sijaitsee Leipzigin alankoalueen keskellä, joka on osa Pohjois-Saksan alankoa. Idässä alue rajautuu pohjoiseen Elben alueeseen, kaakossa ja etelässä Keski-Saksin mäkiseutuun. Thüringenissä ja Saksi-Anhaltissa alanko ulottuu Saalejoen laakson yli Saale-Unstrutin alueelle.

Leipzigia lähimpiä suurkaupunkeja ovat Halle (Saale) (noin 30 km luoteeseen), Chemnitz (noin 80 km etelään), Dresden (noin 100 km kaakkoon), Erfurt (noin 100 km lounaaseen), Magdeburg (noin 100 km luoteeseen) ja Berliini (noin 145 km pohjoiseen). Leipzig on lähes kolmen naapuriosavaltion pääkaupungin eli Dresdenin, Magdeburgin ja Erfurtin välisessä keskipisteessä.

Kaupungin läpi virtaa Weiße Elster -joki, johon siellä yhdistyvät Pleiße- ja Parthejoet. Kaupungin alueella Weiße Elsteristä haarautuu toinen uoma Luppe. Leipzigin jokiliikenneyhteytenä toimii kuitenkin ennen kaikkea Pleiße, koska se virtaa aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Leipzigin korkeimpia maastonkohtia ovat Monarchenhügel (159 m) ja keinotekoinen täyttömäki Fockeberg (153 m). Aivan kaupungin rajan ulkopuolella sijaitsee Galgenberg (163 m).

Luonto ja ympäristö

Pleiße-jokea eteläisessä tulvarämemetsässä.

Leipzigin eläintarhaa.

Jokien varsilla kaupungin keskustaan asti levittäytyy Leipzigin ns. tulvarämemetsäalue, joka on Euroopan suurin tämäntyyppinen kaupunkialueella sijaitseva yhtenäinen metsäalue. Leipzig ympäristöineen on merkittävä ruskohiiliesiintymien alue, ja jo 1930-luvulla aloitettiin tämän raaka-aineen teollinen kaivaminen avolouhosmenetelmällä. Kaivostoiminta, joka DDR-aikana laajeni entisestään (ruskohiili oli pääasiallinen energianlähde), tuhosi osan tulvarämemetsistä Leipzigin eteläpuolella. Lukuisien tulvapatojen rakentaminen, luonnollisten jokiuomien siirtäminen ja ruskohiilen louhintaan liittyvät pohjavedenpinnan pudottamiset häiritsivät erittäin erikoistunutta ekosysteemiä, joka oli toiminut luonnollisena tulvientasausjärjestelmänä.

Ruskohiiliteollisuuden jätevesien aiheuttaman saastumisen vuoksi 1950-luvulla Leipzigin eteläosissa täytettiin tai suljettiin maanpinnan alle kanaaliputkiin osa jo keskiajalla mm. vesimyllyjä varten kaivetuista Pleißen- ja Elsterjokien keinotekoisista sivuhaaroista (myllykanavista), jolloin Leipzig menetti osan jokikaupunkiluonteestaan. Myrkyllisten jätevesien johtaminen jokiin johti jokien biologiseen kuolemaan. 1990-luvulta lähtien jokien virtausta on vähitellen jatkuvasti vapautettu.

Vesistöjen saastumisen lisäksi ruskohiilen käyttö vanhentuneiden, osittain toista maailmansotaa edeltäneeltä ajalta peräisin olleiden, teollisuuslaitosten ja voimaloiden polttoaineena sekä talojen lämmittäminen uuneilla aiheuttivat voimakasta ilmansaastumista. Rikki- ja fenolipitoinen ilma ja siitä aiheutuneet happosateet vaurioittivat rakennuskantaa, ennen kaikkea hiekkakivestä rakennettua. 1970- ja 1980-luvuilla Leipzig oli yksi Euroopan pahiten ympäristömyrkkyjen kuormittamista suurkaupungeista.

DDR:n lakattua olemasta vanhojen teollisuuslaitosten toiminnan lopettaminen sekä voimaloiden ja talojen lämmitysjärjestelmien varsin nopeasti tehty modernisointi johtivat huomattavaan vesien ja ilman laadun paranemiseen ja silminnähtävään eläin- ja kasvikunnan tervehtymiseen. Lukuisten kaupunkipuistojensa (esim. Clara-Zetkin-Park ja Rosental), asuinalueiden monien uusien puistoistutusten ja perinteisten siirtolapuutarhojen ansiosta Leipzig lukeutuu nykyisin Saksan vihreimpiin kaupunkeihin. Sen pinta-alasta noin 50 % on viheralueita ja 7 % metsiä.

1990-luvun alussa lopetettiin ruskohiilen kaivaminen ja aloitettiin kasviston uudelleenistuttaminen avolouhosalueille ja ympäristön luonnontilan palauttaminen. Osa avolouhoksista on täytetty vedellä, ja niistä on muodostunut vedenlaadultaan hyviä järviä. Muita avolouhoksia on tulva-altaina. Cospudener-järvi on lähinnä Leipzigin keskustaa ja toimii avoimena virkistysalueena. Tätä pinta-alaltaan merkittävän suurta virkistysaluetta markkinoidaan matkailijoille ”Leipzigin uutena järvialueena”. Leipzigin alueen luonnon ja maiseman kehittämiseksi ja sen elinkelpoiseksi tekemiseksi yhdessä ympäröivien kuntien kanssa Leipzig on ollut vuodesta 1996 ”Leipzigin vihreän renkaan” jäsen.

Kaupunginosat ja lähialueet

Hallintopiirirajat 2005

Leipzig koostuu kymmenestä piirikunnasta, joissa on yhteensä 63 kaupunginosaa (katso Leipzigin poliittinen aluejako ja Leipzigin historiallisesti muodostuneet kaupunginosat).

Seuraavat kunnat ympäröivät Leipzigia:

	Delitzsch	Jesewitz
Schkeuditz	Rackwitz	Taucha
		Borsdorf	Brandis
Markranstädt	Markkleeberg	Naunhof
Kitzen	Zwenkau	Großpösna

Ilmasto

Leipzigin ilmastodiagrammi

Leipzig sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä. Vuotuinen keskilämpötila on 8,4 °C ja keskimääräinen sademäärä 556,8 mm (vuosien 1972–2001 ajalta laskettuina). Keskimääräinen pakkasen kesto on 79 päivää.

Leipzig on Harz-vuoriston sadesuojapuolella (se puoli, jolle vuoristo rajaa sadepilviä pääsemästä). Suurin osa sateesta tulee kesällä, kesäkuusta elokuuhun, ja sademäärän maksimi on heinäkuussa, 72 mm. Helmikuussa sataa vähiten, 27 mm, ja muina talvikuukausina noin 30 mm. Harz-vuoriston sateelta suojaavan vaikutuksen voimakkuus vaihtelee kaupungin alueellakin: kuivinta on Leipzigin pohjoisosissa, sateisinta kaupungin eteläosissa, ja vuotuinen ero näiden välillä on noin 100 mm.

Lämpimin päivä on ollut 9. elokuuta 1992, jolloin lämpötila kohosi lukemaan 38,8 °C, ja kylmin päivä 14. tammikuuta 1987, −24,1 °C.

Leipzigin mukaan nimettyjä paikkoja muualla maailmassa

Kanadassa Saskatchewanin provinssissa on pikkukaupunki nimeltä Leipzig.

USA:ssa on useampia Leipzigin mukaan nimettyjä paikkoja. Kahdella paikkakunnalla, toinen Delawaressa (203 asukasta v. 2000) ja toinen Ohiossa (2 236 asukasta v. 2000), on nimenä englannin kieleen mukailtu Leipsic. Näiden lisäksi Pohjois-Dakotassa on sinne muuttaneiden Venäjän saksalaisten vuonna 1901 perustama New Leipzig, jossa nykyisin on runsaat 300 asukasta.

Historia

Vuoden 900 tienoilla slaavit perustivat asutuksen Parthejoen molemmille rannoille, kuten Herbert Küasin arkeologiset kaivaukset nykyisen Matteuksenkirkon piha-alueella ovat osoittaneet. Leipzig mainitaan ensimmäisen kerran, kun Thietmar von Merseburg kertoo kronikassaan ”Libzin kaupungista” (urbs Libzi). Kaupungin perustamisvuodeksi lasketaan 1165, jolloin Meißenin maakreivi Otto myönsi Via Regian ja Via Imperiin risteämiskohdassa olevalle alueelle kaupunki- ja torikauppaoikeudet. Kaupungin perustamisen myötä aloitettiin molempien suurten kirkkojen – Tuomaskirkon ja Nikolainkirkon – rakentaminen.

Leipzig kuului Meißenin maakreivikuntaan, joka liitettiin vuonna 1439 kirkon omaisuuden maallistamisen yhteydessä Saksin vaaliruhtinaskuntaan. Vaaliruhtinaskunta kuitenkin jaettiin Saksin ja Erbenin maakreivien, veljesten Albrecht ja Ernst kesken niin sanotussa Leipzigin jaossa vuonna 1485. Siitä lähtien Leipzig kuului Saksin herttuakuntaan, jonka pääkaupungiksi nimettiin siihen asti Leipzigiin ja Meißeniin verrattuna merkityksetön Dresden. Leipzig oli kuitenkin tiheästi pidettyjen maapäivien kokouspaikkana. Vuonna 1499 tehdyn hallinnonuudistuksen jälkeen Leipzig oli Leipzigin piirikunnan ns. tuomiokunta-alue, yksi kahdeksasta vaaliruhtinaskunnassa.

Vuonna 1409 perustettiin Leipzigin yliopisto nimellä Alma Mater Lipsiensis, ja se kuuluu siten Saksan vanhimpiin yliopistoihin. Vuonna 1519 Martti Luther, Andreas Karlstadt ja Philipp Melanchthon kohtasivat katolisen teologin Johannes Eckin yliopiston kutsusta pidetyssä väittelytilaisuudessa, joka on jäänyt historiaan Leipzigin väittelyn nimellä.

Vuonna 1539 Luther ja Justus Jonas ajoivat uskonpuhdistuksen lopullisesti läpi Leipzigissa. Leipzig joutui myös vuosina 1546 ja 1547 niin sanottuun Schmalkaldenin sotaan, jossa Leipzigin ja Saksin osalta oli kyse ennen kaikkea protestanttisuuden saamisesta tasavertaiseksi katolisuuden kanssa. Sodan myötä vaaliruhtinas vaihtoi puolta Albrectin sukulinjan puolelle, jonka herttuakunnassa Leipzig sijaitsi. Näinä vuosina Leipzigille oli tunnusomaista erityisesti tasainen elinolosuhteiden paraneminen. Yhä merkittävämpänä kauppa- ja messukaupunkina Leipzig nautti myös porvariston vaurastumisesta. Jo 1500-luvulla saatiin aikaan juomavesiverkosto. Vuonna 1650 alkoi ilmestyä kuudesti viikossa sanomalehti Einkommende Zeitungen, joka oli maailman ensimmäinen päivälehti.

Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti syvän haavan kaupungin kukoistavaan kehitykseen, ja väkiluku putosi 18 000:sta 12 000:een. Vuosien 1631 ja 1642 välillä kaupunki piiritettiin viisi kertaa, ja vuosina 1642–1650 se oli ruotsalaisten miehittämänä. 17. syyskuuta 1631 keisarilliset joukot, johtajanaan marsalkka Johann Tilly, kokivat yhden kolmikymmenvuotisen sodan suurimmista tappioistaan Leipzigin alueella Breitenfeldin taistelussa ruotsalaisia vastaan. Breitenfeld on nykyään Leipzigiin kuuluva entinen ritarisukutila, ja siellä on Ruotsin armeijan johtajan, kuningas Kustaa II Aadolfin muistomerkki. Vuosi taistelun jälkeen, 16.11.1632, Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa, noin 10 km nykyisestä Leipzigin kaupunginrajasta lounaaseen.

Vuonna 1701 otettiin Leipzigissa käyttöön katuvalaistus. Noin 700 amsterdamilaisen esikuvan mukaan valmistettua, öljyllä toimivaa lyhtyä sytytettiin ensi kertaa jouluaattoiltana 1701. Kaupunki palkkasi erityisiä lyhtyvahteja, joiden tehtävänä oli huolehtia lyhtyjen sytyttämisestä ja sammuttamisesta määritellyn valaistussuunnitelman mukaisesti. Leipzig sai tämän myötä lisänimen Pikku-Pariisi, mistä lähtien kaupunki sai vertailukohdakseen tuon suuren maailman metropolin. Seitsenvuotisen sodan aikana Leipzig oli vuosina 1756–1763 Preussin miehittämänä.

Leipzigin ja sen ympäristön kartta vuodelta 1876.

Uusi oopperatalo Augustusplatzilla noin v. 1900.

Vuonna 1813 käytiin niin sanottu Leipzigin kansojen taistelu osana vapaussotaa. Itävallan keisarikunnan, Preussin, Venäjän ja Ruotsin liittoutuneet joukot aiheuttivat tässä taistelussa Napoleonin ja tämän liittolaisten joukoille (niiden mukana Saksin kuningaskunta) ratkaisevan tappion, joka lopulta johti Napoleonin karkottamiseen Elban saarelle.

Vuonna 1839 avattiin Saksan ensimmäinen kaukoliikenteen rautatie, Leipzigin–Dresdenin rata. Leipzigista kehittyi vähitellen Keski-Saksan tärkein liikenteen solmukohta, mikä näkyi myös siten, että vuosina 1902–1915 Euroopan suurimpana päärautatieasemana ollut Milanon Stazione Centrale joutui luovuttamaan tittelin Leipzigin asemalle.

Teollistumisen ja useiden ympäristökuntien Leipzigiin liittämisen myötä kaupungin väkiluku nousi 1800-luvun lopulla vauhdilla. Vuonna 1871 asukkaiden määrä nousi yli 100 000:een ja Leipzigista tuli suurkaupunki. Vuonna 1900 perustettiin Leipzigissa Saksan jalkapalloliitto. Vuonna 1903 VfB Leipzig voitti ensimmäisen Saksan mestaruuden jalkapallossa.

Vuonna 1871 perustetun Saksan valtakunnan ylin siviili- ja rikostuomioistuin, Valtakunnanoikeus, perustettiin 1. lokakuuta 1879 Leipzigiin. Se vastasi nykyistä Liittotuomioistuinta. Ns. Leipzigin oikeudenkäynnissä pyrittiin selvittämään ensimmäisen maailmansodan sotarikoksia ja rankaisemaan niihin syyllistyneitä. Vuonna 1933 tapahtuneen vallanvaihdoksen myötä kansallissosialistit siirsivät tuomioistuimen Hitlerin hallinnon alaiseksi. Joulukuussa 1933 Valtakunnanoikeudessa syytettiin Berliinin valtiopäivätalon palosta Marinus van der Lubbea. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Leipzigissa tammikuussa 1934. Muiden syytettyjen vapauttavat tuomiot johtivat ns. Kansantuomioistuimen (Volksgerichtshof) perustamiseen, johon keskitettiin arkaluontoisten maanpetosasioiden oikeudenkäyttö. Sodan loppuun mennessä rangaistuskäytäntöä Valtakunnanoikeudessa kiristettiin, ja monien rikosten rangaistukset muutettiin kuolemanrangaistuksiksi. Tuomioistuin lakkautettiin 1945.

Toisen maailmansodan aikana vuosina 1943–1945 kaupunkia pommitettiin ilmasta useasti, mikä aiheutti kaupungin keskustassa laajoja tuhoja: jopa 60 % rakennuskannasta vaurioitui tai tuhoutui, ja ihmisuhreja tuli noin 6 000. 18. huhtikuuta 1945 USA:n 3. armeijakunnan joukot saavuttivat kaupungin. Lontoon vuoden 1944 1. miehitysaluepöytäkirjan ja Jaltan konferenssin päätösten mukaan puna-armeija otti kaupungin hallintaansa 2.7.1945 ja se siirtyi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliittolainen sotilashallinto muodosti Kaupunginneuvoston ja Kaupunginvaltuutettujen kokouksen, joiden yhdistämisellä DDR:n perustamisen yhteydessä muodostui Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue (SED).

Toisen maailmansodan jälkeen, Leipzigin kuuluessa nyt Neuvostoliiton miehitysalueeseen ja DDR:ään, kaupungin merkitys koko saksalaisen kielialueen talouselämälle väheni huomattavasti, mikä ilmeni myös jatkuvana kaupungin väkiluvun pienenemisenä. DDR-aikana Leipzig oli Leipzigin piirikunnan pääkaupunkina ja DDR:n toiseksi suurin kaupunki väkiluvultaan. Useimmat kombinaatit ja keskeisimmät teollisuuslaitokset perustettiin suurkaupunkeihin Berliiniin, Leipzigiin ja Dresdeniin, minkä ansiosta Leipzigin merkitys DDR:n taloudelle säilyi merkittävänä vuoteen 1990 asti.

Vuonna 1989 Leipzigin Nikolainkirkolta alkaneet ns. maanantaimielenosoitukset johtivat DDR:n valtion lakkauttamiseen. Koska DDR:n viranomaiset olisivat voineet käyttää valtiovaltaa vastaan kohdistuvaa väkivallankäyttöä ja hävityksen aiheuttamista hyväksi propagandassaan, maanantaimielenosoitukset järjestettiin Leipzigissa iskulauseensa ”Ei väkivaltaa” mukaisesti rauhallisina. Vuonna 1990 Leipzigista ja muutamista Leipzigin piirikunnan osista tuli Saksin vapaavaltio. Leipzig on siitä lähtien ollut Leipzigin hallintopiirin pääkaupunkina.

12. huhtikuuta 1996 avattiin uusi messukeskus, josta tuli Euroopan modernein näyttely- ja kongressikeskus. Nykyisin Leipzigin asema messu-, tiedonvälitys- ja yliopistokaupunkina on jälleen kasvamassa, vaikka merkitys on pienempi kuin ennen toista maailmansotaa. Kaupungin haaveet kesäolympialaisista 2012 kariutuivat kilpailussa.

Uskonnot

Tuomaskirkko

Leipzigin väestö kuului uskonpuhdistukseen asti Merseburgin hiippakunnan alaisuuteen. Merseburg oli jo vuodesta 968 ollut hallituspaikkana arkkidiakonaatille, joka oli Merseburgin arkkihiippakunnan tuomiorovastin hallinnassa. 1200-luvulla Leipzigiin perustettiin neljä luostaria: Pyhän Paavalin luostari (dominikaanit), Pyhän Tuomaksen luostari (augustinolaiset kaniikit), Pyhän Hengen luostari (fransiskaanit) ja Pyhän Yrjön luostari (sisterssiläiset ja benediktiinit).

Ensimmäiset luterilaiset saarnat pidettiin jo vuonna 1522, ja vuonna 1539 suoritettiin uskonpuhdistus. Nykyisin kaikki kaupungin seurakunnat kuuluvat Leipzigin evankelis-luterilaiseen tuomiokuntaan, joka kattaa myös kaupungin ympäristön seurakunnat.

Vuodesta 1697 Leipzigissa on pidetty jälleen myös katolisia jumalanpalveluksia. Vuonna 1921 perustettiin uudelleen Meißenin hiippakunta (nykyisin Dresdenin-Meißenin hiippakunta), jonka tuomiorovastin hallituspaikkana on Leipzig. Kaupungin katolinen pääkirkko on Pyhän Kolminaisuuden rovastinkirkko (St. Trinitatis).

Synagoga Keilstraßella

Venäläinen kirkko

Ensimmäinen maininta juutalaisuudesta Leipzigissa on Heinrich Erlauchtilaisen asiakirjoissa vuodelta 1248. 1300-luvulla tapahtui ensimmäistä kertaa juutalaisvainoja, ja kului useita vuosisatoja, joiden aikana juutalaisilta oli kielletty Leipzigiin asumaan asettuminen. Vasta vuodesta 1710 lähtien he saivat jälleen muuttaa Leipzigiin. Vuoden 1800 jälkeen he perustivat ensimmäistä kertaa juutalaisen seurakunnan. Toisaalta kaupunkiin asettui asumaan paljon ortodoksijuutalaisia Itä-Euroopasta, toisaalta vuonna 1820 rakennettiin reformijuutalaisten synagoga, joka tosin oli käytössä vain Leipzigin messujen aikaan. Kansallissosialismin aikaan asti juutalaiset porvarit olivat kaupungille leimaa-antavia yrittäjinä, tiedemiehinä, taiteilijoina ja lahjoittajina. Vuonna 1912 rabbi Ephraim Carlebach perusti Saksin ensimmäisen juutalaisen koulun, joka oli toiminnassa vuoteen 1942. Vuonna 1929 Leipzigin juutalainen seurakunta oli yli 14 000 jäsenellään Saksin suurin juutalaisseurakunta ja yksi koko Saksan suurimmista. Vuodesta 1933 alkoi systemaattinen juutalaisuuden kitkeminen kaupungista, joka päättyi lähes kaikkien kaupungin juutalaisten pakkosiirtämiseen ja murhaamiseen. Sodan jälkeen juutalaisessa seurakunnassa oli jäljellä vain 24 jäsentä. Jäsenmäärä ei kasvanut merkittävästi ennen 1990-luvun alkua. Vuonna 2004 Leipzigin juutalaisseurakunnan jäsenmäärä oli erityisesti venäjänjuutalaisten muuton ansiosta jälleen yli 1 000 henkeä. Nykyisellä Gottschedstraßella, jonka varrella sijaitsi aiemmin Leipzigin suurin, kristalliyönä poltettu synagoga, on vuodesta 2001 alkaen ollut Leipzigin juutalaisen karkottamisen ja murhaamisen muistoksi tehty muistopaikka ja vuonna 1966 pystytetty muistomerkki.

Leipzigissa on noin 5 000 islaminuskoista. Suurin moskeija on nimeltään Ar-Rahman. Sen lisäksi kaupungissa on yksi turkkilainen ja yksi šiialainen moskeija, joiden merkitys on kuitenkin melko vähäinen.

Nimen historiaa

Leipzig-nimi on peräisin sorbinkielisestä sanasta Lipsk, joka tarkoittaa ”lehmusseutua”. Latinankielinen muoto on Lipsia. Nykyisessä sorbin kielessä muoto Lipsk on edelleen kaupungin virallinen nimi. Tšekkiläinen muoto on Lipsko.

Vuosi	600-800-luvuilla	1015	1165	1220	1232	1402	1459	1494	1507
Kaupungin nimen muutokset vuosien saatossa	Lipsk	Libzi	Lipz	Liptzick	Lipzic	Leiptzgk	Leipczigk	Lips	Leipzig

Goethe ikuisti opiskelukaupungilleen Leipzigille lisänimen Pikku-Pariisi teoksessaan Faust. Siinä eräs opiskelija sanoo: ”Mein Leipzig lob’ ich mir! Es ist ein klein Paris und bildet seine Leute.” (vapaa suom. ”Tätä Leipzigiani minä kiitän! Se on pieni Pariisi ja sivistää ihmisensä.”). Tämä kuvaus vakiintui puhekieleen suurkaupungiksi pyrkivässä edistyksellisessä 1800-luvun Leipzigissa.

Muuta

Leipzigissa ovat vaikuttaneet useat länsimaisen taidemusiikin suurimmat säveltäjät:

• Johann Sebastian Bach asui Leipzigissa vuodesta 1723 kuolemaansa saakka ja loi suuren osan mestariteoksistaan Thomasschulen kanttorina.
• Felix Mendelssohn Bartholdy oli maineikkaan Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestari vuodesta 1835 kuolemaansa asti. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Leipzigin konservatorio.
• Robert Schumann asui suuren osan elämästään Leipzigissa ja toimi jonkin aikaa myös edellä mainitun konservatorion professorina.
• Kaupungin pormestarina toimii Burkhard Jung.
• Rammsteinin laulaja Till Lindemann syntyi Leipzigissa 4. tammikuuta 1963.
• Tokio Hotelin laulaja Bill Kaulitz syntyi Leipzigissa 1. syyskuuta 1989.
• Tokio Hotelin kitaristi Tom Kaulitz syntyi Leipzigissa 1. syyskuuta 1989.

Aiheesta muualla

• Kaupungin viralliset verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi, englanniksi)

Saksin piirikunnat ja kaupunkipiirit

• Bautzen
• Chemnitz
• Dresden
• Erzgebirgskreis
• Görlitz
• Leipzig
• Leipzig
• Meißen
• Mittelsachsen
• Nordsachsen
• Sächsische Schweiz-Osterzgebirge
• Vogtlandkreis
• Zwickau