Wikipedia

Leonard Nimoy

yhdysvaltalainen näyttelijä (1931 - 2015)

Leonard Simon Nimoy (26. maaliskuuta 1931 Boston, Massachusetts – 27. helmikuuta 2015 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja, runoilija ja valokuvaaja, joka tunnettiin parhaiten roolistaan Star Trekin Mr. Spockina, jota hän näytteli melkein viidenkymmenen vuoden ajan, aluksi alkuperäisessä Star Trek -sarjassa ja sittemmin muun muassa useissa elokuvissa. Nimoy ohjasi myös osan Star Trek -elokuvista, ja lisäksi hänen ohjaustöihinsä kuuluu menestyskomedia Kolme miestä ja baby. Nimoy ei ollut pelkästään näyttelijä ja ohjaaja, sillä hän julkaisi runokokoelmia, valokuvateoksia ja musiikkialbumeita.

Leonard Nimoy
Leonard Nimoy
Leonard Nimoy
Henkilötiedot
Koko nimi Leonard Simon Nimoy
Syntynyt26. maaliskuuta 1931
Boston, Massachusetts
Kuollut27. helmikuuta 2015 (83 vuotta)
Los Angeles, California
Näyttelijä
Taiteilijanimet Frank Force
Leonard Nemoy
Aktiivisena 1951–2015
Merkittävät roolit Mr. Spock
(Star Trek)
Palkinnot
Aiheesta muualla
www.LeonardNimoyPhotography.com
IMDb
Elonet

Nuoruus

muokkaa

Leonard Nimoy syntyi Bostonissa 1931. Hänen vanhempansa Max ja Dora Nimoy olivat Ukrainasta tulleita ortodoksijuutalaisia maahanmuuttajia. Hänen isänsä työskenteli parturina.[1]

Nimoy aloitti näyttelemisen jo kahdeksanvuotiaana paikallisteatterissa, jossa hän jatkoi high school -vuosiensakin ajan.[1]

Ura näyttelijänä

muokkaa

Ensimmäiset roolit

muokkaa

Nimoy kävi vuonna 1949 kesäkursseilla Boston Collegessa ja muutti sen jälkeen Kaliforniaan. Ensimmäiset pienet roolinsa hän sai vuonna 1951 elokuvista Queen for a Day ja Katinkultaa.[1] Niiden lisäksi Nimoy näytteli myös teatterissa ja televisiossa. Ensimmäisessä pääroolissaan hän oli nuorena nyrkkeilijänä elokuvassa Kid Monk Baroni (1952).[2]

Nimoy palveli vuodet 1953–1955 Yhdysvaltain armeijassa. Hän palveli ajastaan 18 kuukautta Fort McPhersonissa, missä hän muun muassa tuotti armeijan viihdetapahtumia.[1][2] Tuona aikana hän esiintyi myös atlantalaisessa teatterissa Viettelyksen vaunun pääosassa. Nimoy kotiutettiin kersanttina marraskuussa 1955.[1]

Armeija-aikansa jälkeen Nimoy palasi Kaliforniaan, missä hän työskenteli muun muassa baaripoikana, elokuvateatterin paikannäyttäjänä ja taksikuskina sekä opiskeli näyttelemistä Pasadena Playhousessa.[1] Nimoy esiintyi 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa muun muassa televisiosarjoissa Wagon Train, Lännen tie, Perry Mason yllättää, Bonanza ja Hämärän rajamailla.[1][2]

Star Trekin Mr. Spockin avulla uran huipulle

muokkaa

Nimoy nousi uransa huipulle alkuperäisestä Star Trek -televisiosarjasta, jota näytettiin 1966–1969. Siinä hän näytteli puoliksi vulkanuslaista Mr. Spockia.[1] Star Trekin luonut Gene Roddenberry oli nähnyt Nimoyn toisessa koe-esiintymisessä ja ajatteli Spockin roolin tälle.[2] Vaikka NBC lakkautti sarjan huonojen katsojalukujen takia, siitä tuli kulttiklassikko.[1] Nimoy sai sarjasta kolme Emmy-ehdokkuutta.

Star Trekin jälkeen Nimoy jatkoi vakituisena televisiosarjassa Vaarallinen tehtävä.[2] Tämän jälkeen hän palasi yliopistoon ja opiskeli 1970-luvulla valokuvausta Kalifornian yliopistossa ja espanjaa Antiochin yliopistossa, mistä hän valmistui 1978.[1][2]

Nimoy palasi 1970-luvulla muun muassa Star Trekin pariin, kun hän esitti Spockia ääninäyttelijänä Star Trek (Star Trek: The Animated Series, 1973–74) -televisioanimaatiosarjassa, kahdessa Star Trek – uusi sukupolvi (Star Trek: The Next Generation, ST: TNG, TNG, 1987–94) -televisiosarjan jaksossa ja seitsemässä Star Trek -elokuvassa.

1970-luvun lopulla Nimoy juonsi televisiosarjaa In Search of..., joka esitteli paranormaaleja tai selittämättömiä tapahtumia. Uutta Star Trek -televisiosarjaa alkuperäisin näyttelijöin suunniteltiin 1970-luvun lopulla, mutta Nimoy kieltäytyi kunniasta. Hän suostui kuitenkin vuoden 1979 elokuvaan Star Trek: Avaruusmatka (Star Trek: The Motion Picture).lähde? Nimoyn rooleihin kuului myös Nainen nimeltä Golda (A Woman Called Golda, 1982), jossa hän esitti Israelin pääministerin Golda Meirin puolisoa. Siitä hän sai uransa neljännen Emmy-ehdokkuuden.[1]

1980-luvulla ohjaajaksi

muokkaa

Ohjattuaan muutamia televisiosarjojen jaksoja Nimoy ohjasi televisioelokuvan Vincent, joka kertoi taidemaalari Vincent van Goghin elämästä. Nimoy ohjasi myös Star Trek -elokuvat Star Trek III: Spockin paluu (The Search for Spock, 1984) ja seuraavan Star Trek IV: kotiinpaluu (Star Trek IV: The Voyage Home, 1986). Nimoyn ohjauksiin kuuluvat myös kansainvälinen menestyskomedia Kolme miestä ja baby (1987), Intohimon hinta (1988) sekä epäonnistuneet komediat Pilapiirtäjän elämästä (1990) ja Tosivaimo (1994).[2]

Nimoy palasi Mr. Spockin rooliin Star Trek -sarjan uudelleen käynnistäneessä elokuvassa Star Trek (2009). Hän näytteli myös sitä seuranneessa elokuvassa Star Trek Into Darkness (2013), joka jäi hänen viimeiseksi Star Trek -esiintymisekseen.[3] Nimoy oli ainoa alkuperäisen sarjan näyttelijöistä, jotka esiintyivät niissä.[2] Viimeinen Nimoyn televisiorooli oli sarjassa Fringe – rajamailla vuosina 2009–2012.

Ääninäyttelijänä

muokkaa

Nimoy esiintyi silloin tällöin ääninäyttelijänä animaatioissa, kuten Galvatronina The Transformers: The Movie -elokuvassa (1986), Futurama- ja Simpsonit-televisiosarjoissa sekä Disneyn piirroselokuvassa Atlantis – Kadonnut kaupunki (2001), josta hänet huomioitiin Annie-ehdokkuudella parhaasta ääninäyttelemisestä elokuvassa vuonna 2001. Nimoy lainasi myös ääntään vuoden 2005 tietokonepeliin Civilization IV ja oli vuoden 2011 Transformers: Kuun pimeä puoli -elokuvassa Sentinel Primen äänenä.

Vuonna 1996 Nimoy ja Star Trek – uusi sukupolvi (Star Trek: The Next Generation, ST: TNG, TNG, 1987–94) -televisiosarjassa Q:ta esittänyt John de Lancie perustivat Alien Voices -multimediatuotantoyhtiön. Yhtiö on julkaissut kuunnelmasovituksia useista tieteiskirjallisuuden klassikoista, kuten H. G. Wellsin teoksista Näkymätön mies ja Ensimmäiset ihmiset kuussa. Yhtiö on julkaissut myös kaksi Star Trek -universumiin sijoittuvaa humoristis-filosofista väittelyä Spock vs. Q ja Spock vs. Q: The Sequel.[4]

Kirjailijana, muusikkona ja valokuvaajana

muokkaa

Elokuvauransa lisäksi Nimoy oli muutenkin aktiivinen taiteellisesti ja julkaisi kirjoja, runoja ja musiikkia sekä harrasti valokuvausta. Hän kirjoitti kaksi omaelämäkertaa, I Am Not Spock (”En ole Spock”) ja I Am Spock (”Olen Spock”).[1] Hän julkaisi myös runokirjoja, joista viimeinen oli A Lifetime of Love: Poems on the Passages of Life (2002).

Nimoy julkaisi myös useita levytyksiä, mukaan lukien Star Trek -aiheisia ja covereita. Hänen musiikkiansa ei pidetä kovinkaan arvostettuna, mutta hänen faninsa pitävät varsinkin cover-kappaleiden camp-huumorista.[1]

Nimoy oli kuvittanut useita runokirjojansa valokuvillaan, mutta vuonna 2002 hän julkaisi juutalaisaiheisen valokuvakirjan Shekhina. Se herätti keskustelua ortodoksijuutalaisten keskuudessa alastomilla ja puolialastomilla kuvilla.[1]

Yksityiselämä

muokkaa

Nimoy oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli näyttelijä Sandi Zober, jonka kanssa hän sai kaksi lasta, Adamin ja Julien. Hänen toinen vaimonsa oli Susan Bay.[1]

Helmikuussa 2014 Nimoylla diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti huolimatta siitä, että hän oli lopettanut tupakoimisen jo 30 vuotta aikaisemmin.[5] Hän kuoli 27. helmikuuta 2015 83-vuotiaana taudin komplikaatioihin kotonaan Bel Airissa, Los Angelesissa.[6]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Elokuva Rooli Huomioita
1951 Queen for a Day päällikkö
Rhubarb nuori pesäpalloilija kreditoimaton rooli
1952 Kid Monk Baroni Paul "Monk" Baroni
Zombies of the Stratosphere Narab
Francis Goes to West Point jalkapallokadetti #52 kreditoimaton rooli
1953 Old Overland Trail päällikkö Black Hawk
1954 Yön pedot ilmavoimien kersantti
1958 The Brain Eaters professori Cole
1963 The Balcony Roger
1966 Deathwatch Jules LaFranc myös tuottajana
1967 Valley of Mystery Spence Atherton
1971 Catlow Miller elokuvasovitus
Assault on the Wayne komentaja Phil Kettenring
1973 Baffled! Tom Kovack
The Alpha Caper Mitch
1974 Rex Harrison Presents Stories of Love Mick
1975 The Missing Are Deadly tohtori Durov
1978 Ihmispaholaiset tohtori David Kibner
1979 Star Trek: Avaruusmatka Mr. Spock
1980 Seizure: The Story Of Kathy Morris tohtori Richard Connought
1982 Star Trek II: Khanin viha Mr. Spock
A Woman Called Golda Morris Meyerson
1984 Star Trek III: Spockin paluu Mr. Spock
The Sun Also Rises kreivi Mippipopolous
1986 Star Trek IV: kotiinpaluu Mr. Spock myös käsikirjoitus
The Transformers: The Movie Galvatron äänirooli
1989 Star Trek V: The Final Frontier Mr. Spock
1991 Star Trek VI: The Undiscovered Country myös vastaavana tuottajana ja käsikirjoittajana
Never Forget Mel Mermelstein
1993 The Halloween Tree herra Moundshroud äänirooli
1994 Riku kirjamaassa tohtori Henry Jekyll, herra Hyde
1995 Bonanza: Under Attack Frank James televisioelokuva
1997 A Life Apart: Hasidism in America oma itsensä dokumenttielokuva
1998 Brave New World Mustapha Mond
1999 Rashi: A Light After Dark Ages Rashi äänirooli
2000 Sinbad: Beyond the Veil of Mists kuningas Chandra, Akron, Baraka
2001 Atlantis: Kadonnut maailma Atlantiksen kuningas
Mind Meld: Secrets Behind the Voyage of a Lifetime oma itsensä dokumenttielokuva
2009 Land of the Lost Zarn äänirooli
Star Trek Mr. Spock
2011 Transformers: Kuun pimeä puoli Sentinel Prime äänirooli
2012 Zambezia - Lintukodon siipiveikot Sekhuru
2013 Star Trek Into Darkness Mr. Spock

Televisiosarjat

muokkaa
Vuosi Televisiosarja Rooli Huomioita
1953 Aitiopaikka Bullotin kätyri 1 jakso
1954, 1959 Dragnet Karlo Rozwadowski, Julius Carver 2 jaksoa
1955 Luke and the Tenderfoot Ted Sherrill 1 jakso
1956 Navy Log Steve Henderson
1956, 1957 West Point kadetti Tom Kennedy 2 jaksoa
1957, 1958 Highway Patrol Ray, Harry Wells
The Silent Service Sonarman, merimies, Rudy Gervais 3 jaksoa
Broken Arrow Apassi, Nahilzay, Winnoa
1958 Harbor Command Fred Garrison 1 jakso
Cimarron City Gyja
1958-1960 Sea Hunt Indio Ramirez, Hoya, nesteräjähdevaras, vallankumouksellinen oppilas, Jerry Wiley, Johnny Brand, Tyler, Vince 8 jaksoa
1959 Steve Canyon ohjaustornin kersantti 1 jakso
26 miestä Blake Larson, Toke Shaw 2 jaksoa
Mackenzie's Raiders Keltainen Susi, Kansas
The Rough Riders Jeff Baker 1 jakso
Colt .45 Luke Reid
Tombstone Territory Pikkuhaukka
1959, 1960 M Squad Robert Nash, Ben Blacker 2 jaksoa
1959-1962 Wagon Train Emeterio Vasquez, Joaquin Delgado, Cherokee Ned, Bernabe Zamora 4 jaksoa
1960 Lock Up Nino Baselicce 1 jakso
Tate The Comanche
Outlaws Logan
The Rebel Jim Colburn
Bonanza Freddy
1960, 1961 Lainvalvoja apulaissheriffi Johnny Swift 2 jaksoa
1961 Tales of Wells Fargo Coleman 1 jakso
Lännen tie Anko
87. piiri Barrow
Hämärän rajamailla Hansen
1961-1966 Gunsmoke John Walking Fox, Holt, Arnie, Elias Grice 4 jaksoa
1962 Cain's Hundred Ralph Tomek 1 jakso
Laramie Rix Catlin
Lahjomattomat Packy
Stoney Burke Art Paxton
Sam Benedict tarkastaja Joe Shatley
1963 Perry Mason yllättää Pete Chennery
The Fisher Family Werner
General Hospital Bernie
Tohtori Kildare Harry
1963, 1964 Yhdestoista hetki Bert Pelco, etsivä Cardell 2 jaksoa
1963, 1965 Combat! alokas Baum, Neumann
1963-1965 Virginialainen Keith Bentley, Benjamin Frome, Wismer 3 jaksoa
1964 The Lieutenant Gregg Sanders 1 jakso
The Outer Limits Judson Ellis, Konig 2 jaksoa
Napoleon Solo Vladeck 1 jakso
Profiles in Courage Burr Jones
1964, 1965 Kraft Suspense Theatre Cowell, Lawrence Brody 2 jaksoa
1965 Death Valley Days Keltainen Karhu 1 jakso
1966 A Man Called Shenandoah Del Hillman
Daniel Boone Oontah
Salainen agentti 86 Stryker
1966-1969 Star Trek Mr. Spock
1969-1971 Vaarallinen tehtävä Paris, Emil Vautrain, Gemini
1972 Pimeä museo Henry Auden 1 jakso
1973 Columbo tohtori Barry Mayfield
1973-1974 Star Trek: The Animated Series Mr. Spock äänirooli
1983 Marco Polo Achmet 3 jaksoa
T.J. Hooker komisario Paul McGuire 1 jakso
1986 Faerie Tale Theatre paha marokkolainen taikuri
1991 Star Trek: The Next Generation Mr. Spock 2 jaksoa
1993, 1997 Simpsonit oma itsensä äänirooli, 2 jaksoa
1995 Äärirajoilla Thurman Cutler 1 jakso
1997 Raamattu: Daavid Samuel minisarja, tuntemattomat jaksot
Duckman: Private Dick/Family Man oma itsensä äänirooli, 1 jakso
1998 Invasion America kenraali Konrad äänirooli, 4 jaksoa
1999, 2002 Futurama oma itsensä äänirooli, 2 jaksoa
2001 Tohtori Becker professori Emmett Fowler 1 jakso
2009-2012 Fringe tohtori William Bell 11 jaksoa
2012 Rillit huurussa Mr. Spock kreditoimaton äänirooli, 1 jakso

Ääninäyttely videopeleissä

muokkaa
Vuosi Videopeli Rooli
1992 Star Trek: 25th Anniversary Enhanced Mr. Spock
1993 Star Trek: Judgment Rites
1999 Seaman kertoja
2001 Atlantis: The Lost Empire Atlantiksen kuningas Kashekin Nedakh
2005 Civilization IV kertoja
2010 Kingdom Hearts: Birth by Sleep mestari Xehanort
Star Trek Online Mr. Spock
2012 Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance mestari Xehanort
2014 Family Guy: The Quest for Stuff Mr. Spock

Levytykset

muokkaa
  • Leonard Nimoy Presents Mr. Spock's Music from Outer Space (Dot Records 1967)
  • The Two Sides of Leonard Nimoy (Dot Records 1968)
  • The Way I Feel (Dot Records 1968)
  • The Touch of Leonard Nimoy (Dot Records 1969)
  • The New World of Leonard Nimoy (Dot Records 1970)

Ohjaukset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Heffernan, Virginia: Leonard Nimoy, Spock of ‘Star Trek,’ Dies at 83 NYTimes.com. 27.2.2015. The New York Times Company. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Gilbey, Ryan: Leonard Nimoy obituary The Guardian. 27.2.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Nimoy's Final Trek As Spock 26.3.2015. Startrek.com. Viitattu 25.8.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Alien Voices at the Lodestone Catalog Weber Digital Media, Inc.. Arkistoitu 30.5.2008. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  5. ↑ http://www.bbc.co.uk/news/entertainment-arts-26064849
  6. ↑ http://www.nytimes.com/2015/02/27/arts/television/leonard-nimoy-spock-of-star-trek-dies-at-83.html

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leonard Nimoy.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leonard_Nimoy&oldid=21690868”