Míchel
José Miguel González Martín del Campo eli Míchel (s. 23. maaliskuuta 1963 Madrid) on espanjalainen entinen jalkapalloilija ja nykyinen jalkapallovalmentaja. Hän oli pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja ja edusti lähes koko uransa Real Madridia.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | José Miguel González Martín del Campo | ||
| Syntymäaika | 23. maaliskuuta 1963 | ||
| Syntymäpaikka | Madrid, Espanja | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 183 senttimetriä | ||
| Seura | |||
| Seura | avoin | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1976–1981 | Real Madrid | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1981–1984 | Castilla | 108 | (25) |
| 1982–1996 | Real Madrid | 404 | (97) |
| 1996–1997 | Celaya | 34 | (9) |
| Yhteensä | 546 | (131) | |
| Maajoukkue | |||
| 1985–1992 | Espanja | 66 | (21) |
| Valmennusura | |||
| 2005–2006 | Rayo Vallecano | ||
| 2006–2007 | Real Madrid Castilla | ||
| 2009–2011 | Getafe | ||
| 2012–2013 | Sevilla | ||
| 2013–2015 | Olympiakos | ||
| 2015–2016 | Marseille | ||
| 2017–2018 | Málaga | ||
| 2019–2020 | UNAM | ||
| 2021 | Getafe | ||
| 2022–2023 | Olympiakos | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Pelaajaura
muokkaaMíchel syntyi Madridissa Miguel Gonzálezin ja Pepita Martín del Campon kolmantena lapsena. Varhaiset jalkapallo-oppinsa hän sai isältään, joka oli itsekin ollut jalkapalloilija, mutta joutunut lopettamaan uransa loukkaannuttuaan auto-onnettomuudessa. Míchel liittyi Real Madridin junioreihin 13-vuotiaana kieltäydyttyään ensin myös Atléticon ja Rayon tarjouksista. Hänen ensimmäinen joukkueensa Real Madridissa oli Infantil B.[1]
Ensimmäisen ottelunsa Realin edustusjoukkueessa Míchel pelasi 11. huhtikuuta 1982 onnistuen heti maalinteossa rangaistuspotkulla, kun Real voitti Castellónin vieraskentällä maalein 1–2. Paikkansa edustusjoukkueessa hän vakiinnutti kaudella 1984–1985, jolloin hän oli kokoonpanossa 26 ottelussa.[2] Välivuodet hän pelasi Real Madridin reservijoukkueessa Castillassa, ja oli mukana kun Amancio Amaron valmentama joukkue voitti Segunda Divisiónin kaudella 1983–1984. Castillan vuosinaan hän muodosti legendaarisen Quinta del Buitren (suom. korppikotkan viisikko) yhdessä Emilio Butragueñon, Miguel Pardezan, Manolo Sanchísin ja Rafael Martín Vázquezin kanssa, joista tuli myöhemmin Real Madridin kantavia voimia. Real Madridissa Míchel voitti liigamestaruuden viidesti peräkkäin vuosina 1986–1990 ja UEFA Cupin kahdesti vuosina 1985–1986. Míchel lähti Real Madridista vuonna 1996 ja siirtyi meksikolaiseen Celayaan, johon myös Butragueño oli vuotta aikaisemmin siirtynyt. Hän päätti pelaajauransa vuonna 1997.
Ensimmäisen maaottelunsa Míchel pelasi Itävaltaa vastaan 20. marraskuuta 1985. Hän edusti Espanjaa vuosien 1986 ja 1990 MM-kilpailuissa sekä vuoden 1988 EM-kilpailuissa. Vuoden 1990 MM-kilpailuissa hän teki hattutempun alkulohkon ottelussa Etelä-Koreaa vastaan. Yhteensä Míchel pelasi 66 maaottelua ja teki 21 maalia.[3]
Pelillisten taitojensa lisäksi Míchel muistetaan myös muutamasta varsinaisten pelitilanteiden ulkopuolisesta sattumuksesta. Vuonna 1988 hän sai osuman katsomosta heitetystä pullosta. Muutama vuosi myöhemmin kaudella 1991–1992 ottelussa Real Valladolidia vastaan hän häiritsi vastustajan kolumbialaispelaajaa Carlos Valderramaa kulmapotkutilanteessa puristamalla tätä genitaalialueelta useita kertoja. Euroopan jalkapalloliitto katsoi teon epäkunnioittavaksi ja toisen pelaajan yksityisyyttä loukkaavaksi, ja sakotti Mícheliä.[4]
Saavutukset pelaajana
muokkaa- Espanjan pääsarjamestaruus: 6 (1986, 1987, 1988, 1989, 1990, 1995)
- Espanjan cup: 2 (1989, 1993)
- Uefa-cup: 2 (1985, 1986)
- Espanjan liigacup: 1 (1985)
- Espanjan supercup: 4 (1988, 1989, 1990, 1993)
Valmennusura
muokkaaPelaajauransa jälkeen Míchel on toiminut kommentaattorina ja valmentajana. Kaudella 2005–2006 hän valmensi Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Segunda División B:ssä pelannutta Rayo Vallecanoa.
Heinäkuussa 2006 Real Madridin vastavalittu puheenjohtaja Ramón Calderón nimitti Míchelin seuran junioritoimenjohtajaksi. Lisäksi hän valmensi kaudella 2006–2007 seuran reservijoukkuetta Castillaa, joka kuitenkin sijoittui Segunda Divisiónin neljänneksi viimeiseksi ja putosi sarjasta. Míchel oli median taholta toistuvasti ehdolla myös Real Madridin edustusjoukkueen valmentajaksi joukkueen esiinnyttyä heikosti Fabio Capellon alaisuudessa.[5] Míchel erosi junioritoimenjohtajan tehtävästä joulukuussa 2008 ajauduttuaan erimielisyyksiin Calderónin kanssa.[6]
Huhtikuussa 2009 Míchelistä tuli ensimmäistä kertaa pääsarjajoukkueen valmentaja, kun Getafe palkkasi hänet vain viisi kierrosta ennen kauden loppua. Getafe oli ajautunut edellisen valmentajan Víctor Muñozin alaisuudessa putoamiskamppailuun, josta Míchel sai tehtäväksi pelastaa joukkueen. Getafessa pelasi myös hänen poikansa Adrián González.[7]
Míchelin johdolla Getafe onnistui niukasti säilyttämään paikkansa La Ligassa kauden 2008–2009 päätteeksi. Joukkueen pelastui vierasmaalisäännön perusteella ennen Real Betisiä. Kehnosta menestyksestä huolimatta Míchel jatkoi seuran peräsimessä myös kaudella 2009–2010. Tällä kertaa sujui paremmin ja Getafe pysytteli 12 parhaan joukossa läpi kauden. Loistavan loppukirin myöt Míchel piiskasi seuran lopulta peräti kuudenneksi. Sijoitus oikeutti paikkaan Eurooppa-liigaan kaudelle 2010/11 ja oli Getafen seurahistorian paras saavutus liigassa. [8]
Kaudella 2010/11 Getafe eteni Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen, josta se ei enää noussut pudotuspeleihin. Rankan syyskauden jälkeen joukkueen peli alkoi takkuilla ja keväällä seura putosi taistelemaan sarjapaikastaan. Lopulta Míchelin valmentama ja huhtikuussa 2011 dubailaisen Emirates Groupin omistukseen siirtynyt [9] Getafe oli liigassa 16:s ja säilytti sarjapaikkansa pisteen erolla. Kauden jälkeen Míchel ilmoitti jättävänsä seuran. [10]
Joulukuun 2011 lopussa kerrottiin, että Míchel korvaisi erotetun Javier Aguirren Primeran jumbojoukkue Real Zaragozan päävalmentajana. [11] Uudenvuodenaattona 2011 Míchel kuitenkin ilmoitti, ettei ole allekirjoittanut sopimusta seuran kanssa. Hän myönsi käyneensä neuvotteluita, joissa oli ilmennyt liikaa näkemyseroja seuran tulevaisuudesta.[12]
6. helmikuuta 2012 urheilulehti Marca ilmoitti Míchelin tehneen loppukautta koskevan sopimuksen Sevillan kanssa.[13] Hän korvaa päävalmentajan tehtävässä potkut saaneen Marcelino García Toralin. Míchelin johdolla sijoittui kauden päätteeksi liigassa yhdeksänneksi ja hän sai jatkaa tehtävässään. Kausi 2012/13 ei kuitenkaan sujunut seuran odotusten mukaisesti ja Sevilla vajosi keskikastiin. Lopulta Míchel sai tammikuussa 2013 potkut tehtävästään. [14]
Helmikuun alussa 2013 Míchelistä tuli Kreikan Superliigaa johtavan Olympiakosin päävalmentaja. [15] Míchelin johdolla Olympiakos varmisti seurahistoriansa 40. Kreikan liigamestaruuden maaliskuun alussa. [16] Kaudella 2014/15 espanjalainen piiskasi Olympiakosin jälleen mestaruustaisteluun. Niukka putoaminen Mestarien liigan pudotuspeleistä oli pettymys ja seurajohto erotti Míchelin tammikuun alussa 2015. [17]
Elokuussa 2015 Míchelistä tuli Ranskan liigassa heikosti kautensa aloittaneen Olympique Marseillen päävalmentaja.[18] Míchel ei onnistunut kääntämään Marseillen surkeasti alkanutta kautta parempaan suuntaan, vaikka joukkue voittikin espanjalaisen debyyttiottelussa ESTAC Troyes'n 6–0. Joukkue ajautui tasapelikierteeseen ja voitti vain kahdeksan pelaamastaan 32 ottelusta Míchelin alaisuudessa. Eurooppa-liigassa OM putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Athletic Bilbaota vastaan. Seura vajosi liigassa sijalle 15 ja lopulta seurajohto erotti hänet 19. huhtikuuta 2016, päivää ennen Ranskan cupin välieräottelua FC Sochaux'ta vastaan.[19]
Maaliskuun alussa 2017 Míchel palasi valmennustehtäviin kotimaahansa, kun hänestä tuli La Ligassa sijalle 15 valahtaneen Málagan päävalmentaja.[20] Míchel onnistui kääntämään Málagan kurssin ja joukkue voitti hänen johdollaan kuusi liigaottelua ja nousi sarjataulukossa lopulta sijalle 11. Kaudella 2017/18 Málaga kulki jälleen tappiosta tappioon ja onnistui voittamaan ensimmäisen liigaottelunsa vasta lokakuun lopussa, kun Celta de Vigo kaatui 10. kierroksen ottelussa 2–1. Kehnojen tulosten myötä Málaga vajosi liigan jumboksi ja Míchel sai lopulta potkut tehtävistään, kun joukkue oli 12. tammikuuta 2018 hävinnyt 14. liigaottelunsa Getafelle.[21]
Toukokuussa 2019 Míchelistä tuli meksikolaisen UNAMin päävalmentaja.[22] Hän jätti seuran heinäkuussa 2020 palatakseen takaisin Eurooppaan.[23]
Míchel palasi kesäkuussa 2021 Getafen päävalmentajaksi korvaten seuraa viisi vuotta valmentaneen José Bordalásin.[24] Hän sai potkut seurasta lokakuussa 2021 heikkojen tulosten vuoksi.[25]
Syyskuussa 2022 Míchel palasi kreikkalaisseura Olympiakosin päävalmentajaksi.[26] Míchel erosi tehtävästään huhtikuun alussa 2023, kun hän oli menettänyt seuran johdon ja kannattajien luottamuksen.[27]
Saavutukset valmentajana
muokkaa- Kreikan mestaruus (2): 2013, 2014
Lähteet
muokkaa- ↑ Santo y seña del madridismo Real Madrid. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Ficha del jugador LFP. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Jugadores de la selección Fútbol en la Red. Arkistoitu 15.3.2007. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Frases de Míchel Sangrefria.com. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Capello presenta la dimisión como entrenador del Real Madrid y la junta directiva intenta aplazarla para el miércoles Cope. Arkistoitu 21.2.2007. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Michel: ”Como el presidente no cree en mi trabajo, lo mejor es que me marche” Marca. Viitattu 20.2.2007.
- ↑ Michel entrenará al Getafe hasta final de temporada 27.4.2009. Marca. Viitattu 28.4.2009. (espanjaksi)
- ↑ El Getafe, de récord Marca. Viitattu 30.5.2011.
- ↑ CARTA ROYAL EMIRATES GROUP (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Michel quitte le club 30.5.2011. L'Equipe. Arkistoitu 2.6.2011. Viitattu 30.5.2011. (ranskaksi)
- ↑ Saragossa entlässt Aguirre - Michel kommt 30.12.2011. Kicker. Viitattu 31.12.2011. (saksaksi)
- ↑ Michel turns down Zaragoza job 31.12.2011. Goal.com. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Míchel, nuevo entrenador del Sevilla Marca. Viitattu 6.2.2012. (espanjaksi)
- ↑ Del Nido setzt Michel vor die Tür und holt Emery 15.1.2013. Kicker.de. Viitattu 15.1.2013. (saksaksi)
- ↑ Michel, entraîneur de l'Olympiakos 3.2.2013. L'Equipe. Viitattu 4.2.2013. (ranskaksi)
- ↑ L'Olympiakos titré 10.3.2013. L'Equipe. Viitattu 12.3.2013. (ranskaksi)
- ↑ Olympiakos decide to sack manager Michel after less than two years 6.1.2015. ESPN. Viitattu 27.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Officiel : Michel nouvel entraineur de Marseille 19.8.2015. Eurosport.fr. Viitattu 28.8.2015. (ranskaksi)
- ↑ Marseille : Michel démis de ses fonctions 19.4.2016. L'Equipe. Viitattu 20.4.2016. (ranskaksi)
- ↑ Michel takes charge at Malaga CF 7.3.2017. La Liga. Viitattu 18.3.2017. (ranskaksi)
- ↑ El técnico Míchel Gónzalez no continúa al frente del equipo 13.1.2018. malagacf.com. Viitattu 21.1.2018. (espanjaksi)
- ↑ Míchel González: "El primer objetivo de Pumas es competir" 20.5.2019. Marca. Viitattu 3.8.2021. (espanjaksi)
- ↑ Pumas: Míchel renunció a la dirección técnica de la UNAM 23.7.2020. record.mx. Viitattu 3.8.2021. (espanjaksi)
- ↑ Míchel regresa al Getafe en sustitución de Bordalás 27.5.2021. Faro De Vigo. Viitattu 3.8.2021. (espanjaksi)
- ↑ Two LaLiga Santander coaches fired in 24 hours: Paco Lopez then Michel 4.10.2021. Marca. Viitattu 3.10.2022. (englanniksi)
- ↑ El Olympiacos hace oficial el regreso de Michel 21.9.2022. Mundo Deportivo. Viitattu 3.10.2022. (espanjaksi)
- ↑ Μίτσελ από τον Ολυμπιακό -Με Ανιγκό στον πάγκο κόντρα στον ΠΑΟΚ 3.4.2023. Iefimerida. Viitattu 17.4.2023. (kreikaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Míchel Wikimedia Commonsissa
1 Zubizarreta | 2 Tomás | 3 Camacho | 4 Maceda | 5 Víctor | 6 Gordillo | 7 Señor | 8 Goikoetxea | 9 Butragueño | 10 Carrasco | 11 Julio Alberto | 12 Setién | 13 Urruti | 14 Gallego | 15 Chendo | 16 Rincón | 17 Francisco | 18 Calderé | 19 Salinas | 20 Eloy | 21 Míchel | 22 Ablanedo | Valmentaja Muñoz
1 Zubizarreta | 2 Chendo | 3 Jiménez | 4 Andrinúa | 5 Sanchís | 6 Martín Vázquez | 7 Pardeza | 8 Quique | 9 Butragueño | 10 Fernando | 11 Villaroya | 12 Alkorta | 13 Ablanedo | 14 Górriz | 15 Roberto | 16 Bakero | 17 Hierro | 18 Paz | 19 Salinas | 20 Manolo | 21 Míchel | 22 Ochotorena | Valmentaja Suárez