Wikipedia

Pelikonsoli

Hakusana ”konsoli” ohjaa tänne. Arkkitehtuurissa konsoli tarkoittaa seinästä ulkonevaa tukirakennelmaa.

Pelikonsoli on viihde-elektroniikan laite, joka on valmistettu videopelien pelaamista varten. Käytännössä se on pelkkään viihdekäyttöön suunniteltu henkilökohtainen tietokone, jonka arkkitehtuuri (laitteisto sekä ohjelmisto) on täysin suljettu ja suojattu ulkopuolisilta. Yleensä laitteen tuottamaa kuvaa katsellaan televisiosta ja toimintoja ohjataan peliohjaimella.

Pelikonsoleita ovat muun muassa PlayStation 4 ja Xbox One. Kädessä pidettäviä käsikonsoleita ovat muun muassa Nintendo 3DS ja PlayStation Vita. Nintendo Switch toimii sekä televisioon kytkettävänä pelikonsolina että mukana kuljetettavana käsikonsolina, jossa on integroituna näyttölaite.

Tyypit

muokkaa
 
Koteihin tarkoitettu PlayStation 5.
 
Kädessä pidettävä Steam Deck.
 
Nintendo Switch "hybridikonsoli" ja sen telakka (oikealla).
 
Sega Mega Drive Mini -konsoli.

Pelikonsolit voidaan jaotella tyyppeihin sen mukaan, pidetäänkö niitä ainoastaan kotona ("kotikonsoli"), ovatko ne mukana kuljetettavia (käsikonsoli) tai yhdistelmä ("hybridikonsoli"). Nintendo Switchin sanotaan olevan ensimmäinen todellinen yhdistelmä.[1] Vuonna 1995 julkaistu Sega Nomad pyrki samaan tavoitteeseen, mutta Nomad oli kuitenkin aikansa tekniikan rajoittama.[2] Käsikonsolina käytettäviin laitteisiin saa toisinaan telakan, jolloin niitä voi käyttää kotikonsolin tavoin television kanssa tai konsolin lataamiseen. Esimerkiksi Steam Deckille[3] ja PlayStation Portable Golle[4] on julkaistu erillinen telakka.

Historiaa

muokkaa

Pelikonsolit jaetaan usein ”sukupolviin” teknologiansa ja aikakautensa perusteella. Seuraavassa on esitetty eräs mahdollinen jaottelu.

Pelikonsolien ensimmäinen sukupolvi alkoi kun ensimmäinen pelikonsoli Magnavox Odyssey julkaistiin vuonna 1972, joka oli muutos koteihin saatavassa viihteessä.[5]

Toisen sukupolven määritteli mikroprosessorin käyttö ja vuonna 1976 julkaistu Fairchild Channel F oli ensimmäisiä. Kolikkopelien suosion myötä konsolit pyrkivät näiden tuomiseen koteihin ja Space Invadersin käännös Atari 2600:lle oli tämän läpimurtosovellus. Vuoden 1983 videopelilama lopetti toisen sukupolven konsolit.[5]

Kolmannen sukupolven 8-bittiset konsolit toivat japanilaisen pelisuunnittelun massoille. Nintendo Entertainment System oli erittäin suosittu konsoli ja määritteli sukupolven. "Nintendon pelaaminen" tuli sanonnaksi.[5]

Neljännen sukupolven 16-bittisten konsolien myötä Sega ja Nintendo taistelivat kuluttajien suosiosta niin sanotussa konsolisodassa. Sega Mega Drive nousi suosituksi ja Nintendon julkaistessa Super Nintendo Entertainment Systemin Sega ja Nintendo nähtiin tasaväkisinä.[5]

Viides sukupolvi muutti pelejä merkittävästi johtuen siirtymästä CD-ROM -tekniikkaan ja 3D-grafiikan korvatessa spriteihin perustuvan 2D-grafiikan. PlayStation oli Sonyn ensimmäinen konsoli ja myi paljon enemmän kuin kilpailijansa. PlayStation vakiintui populaarikulttuurissa etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa useita hittipelejä tehtiin.[5]

Kuudennessa sukupolvessa PlayStation 2 myi huomattavan paljon ja Sega lopetti pelikonsolien valmistuksen. Microsoft toi markkinoille Xboxin, jossa oli mukana sisäänrakennettuna kiintolevy ja joka nähtiin verkkopelaamiseen suunnattuna.[5]

Seitsemännessä sukupolvessa konsoleihin tulivat langattomat peliohjaimet ja pelien digitaalinen lataus. Seitsemännessä sukupolvessa Sony ja Microsoft kilpailivat tehokkailla konsoleilla, jotka hämärsivät rajaa pelikonsolin ja henkilökohtaisen tietokoneen välillä. Samaan aikaan Nintendo toi markkinoille vähemmän tehokkaan Wiin, josta tuli sensaatiomaisen menestyksekäs.[5]

Kahdeksannessa sukupolvessa Microsoft asettui enemmän kodin viihdelaitteeksi ja Sony panosti enemmän pelaajiin. PlayStation 4:n kanssa Sony panosti enemmän selkeään arkkitehtuuriin pelinkehittäjille, selkeämpään viestintään käytettyihin peleihin liittyen, järjestelmän suorituskyky oli tekniikasta kiinnostuneiden suosiossa ja alempi hinta oli suurten joukkojen mieleen.[5]

Sukupolvet eroavat käytetyn tekniikan kuten tallennusvälineen mukaan. Kun CD-ROMin käyttö tuli konsoleihin pelitilanne tallennettiin muistikortille, joiden käyttö väheni kiintolevyjen tultua konsoleihin.[6]

Esteettisesti konsolit heijastavat aikakauttaan ja ideologoita, ja viihde-elektroniikan suunnittelu kuvastaa miten näemme itsemme, miten yhtiöt näkevät kuluttajat ja miten ihmiset haluavat tulla nähdyiksi.[7]

Ensimmäinen sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Ensimmäisen sukupolven pelikonsolit
 
Magnavox Odyssey

Ensimmäisen sukupolven laitteissa (noin 1972–1977) ei ollut vielä käytössä mikroprosessoreita, vaan pelit oli rakennettu suoraan laitteistoon tavanomaista elektroniikkaa käyttäen. Grafiikka oli yleensä karkeaa ja perustui mustavalkoisiin suorakaiteisiin, joskin muutamissa ensimmäisen sukupolven laitteissa oli myös värit.

Toinen sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Toisen sukupolven pelikonsolit
 
Fairchild Channel F

Toinen sukupolvi (noin 1976–1983) toi pelikonsoleihin mikroprosessorit, jotka mahdollistivat ohjelmoitavuuden ja siten pelin vaihtamisen ROM-pelimoduulia vaihtamalla. Tietokonetekniikka mahdollisti myös aiempaa huomattavasti monipuolisemmat pelit ja jopa suosittujen kolikkopelien uudelleensovittamisen kotikonsoleille. Toisen sukupolven laitteissa on yleensä 8-bittinen prosessori, parisataa tavua keskusmuistia sekä värillinen grafiikka. Joissakin pelikonsoleissa oli yli 100 väriä. Tyypillinen piirre joissakin tuon ajan konsoleissa oli numeronäppäimistö ohjaimessa tunnetuimmat esimerkit ovat Atari 5200, Intellivision, Colecovision ja Arcadia 2001.

Kolmas sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Kolmannen sukupolven pelikonsolit

Kolmanteen sukupolveen (noin 1982–1990) sisältyvät kehittyneemmät 8-bittiset konsolit, jotka vastaavat tekniikaltaan suunnilleen 8-bittisiä kotitietokoneita. Näissä laitteissa on tyypillisesti useita kilotavuja keskusmuistia, moniväriset spritet ja taustat sekä useampiääniseen musiikkiin pystyvä äänipiiri.

Neljäs sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Neljännen sukupolven pelikonsolit

Neljännen sukupolven laitteet ("16-bittisen" sukupolven, noin 1988–1995) ovat peliteknisiltä ominaisuuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Amiga 500:n ja Atari ST:n kaltaiset 1980-luvun puolivälissä markkinoille tulleet 16/32-bittiset kotimikrot. Laitteissa on yleensä 16- tai 32-bittinen prosessori, useita satoja värejä ja satoja kilotavuja keskusmuistia, mutta ei vielä RISC-prosessoreja eikä yleensä optisia tallennusvälineitä. CD-levyä käytettiin ensimmäistä kertaa tallennusvälineenä PC Engineen saatavan lisälaitteen myötä, mutta se ei yleistynyt. Ääniominaisuudet kehittyivät selvästi ja Super Nintendossa oli jo suora tuki digitoidun äänen toistolle.

Viides sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Viidennen sukupolven pelikonsolit

Viides sukupolvi (niin sanottu "32-bittinen" sukupolvi, noin 1993–1998) vakiinnutti pelikonsoleihin aiempaa huomattavasti tilavammat tallennusvälineet (CD-ROMin) sekä tehokkaat 32- ja 64-bittiset RISC-prosessorit. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat myös 3D-grafiikan huomiointi laitteistotasolla sekä digitaalinen äänentoisto.

Kuudes sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Kuudennen sukupolven pelikonsolit
 
PlayStation 2 (SCPH-39000)

Kuudes sukupolvi (noin 1999–2006) laajensi pelikonsolien käyttömahdollisuuksia esimerkiksi elokuvien katseluun ja Internet-käyttöön. Laitteissa on yleensä mahdollisuus ethernet-verkon, näppäimistön ja hiiren käyttöön. Kuudennen sukupolven kohdalla tuli myös ensimmäinen kiintolevyn sisältävä konsoli Xbox, jossa oli neljän tai kahdeksan gigatavun kiintolevy.

 
Xbox 360 Premium (2005)

Seitsemäs sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Seitsemännen sukupolven pelikonsolit

Seitsemäs sukupolvi (2006–) toi mukanaan uusia levyformaatteja sekä liiketunnistinteknologiaa. Xbox 360 -pelikonsolin vahvuutena pidetään sen pelaajat yhdistävää Xbox Live -verkkopalvelua. Sony Computer Entertainmentin PlayStation 3 käyttää uutta optista tallennusformaattia, Blu-rayta. Xbox 360 ja PlayStation 3 kykenevät HDTV-tarkkuuteen. Nintendon Wiin erikoisuutena on sen uudentyyppinen liikkeentunnistava peliohjain.

Kahdeksas sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Kahdeksannen sukupolven pelikonsolit

Kahdeksas sukupolvi alkoi vuodesta 2012. Kahdeksannen sukupolven aloitti Nintendo omalla Wii U -konsolillaan joka tuli markkinoille marraskuussa 2012. Se on Nintendon ensimmäinen konsoli, joka käyttää HD-tekniikkaa ja siinä on erikoinen ohjain, joka näyttää käsikonsolin ja tabletin risteytykseltä.[9] Helmikuussa 2013 Sonyn järjestämässä tiedotustilaisuudessa paljastettiin muutamia yksityiskohtia myöhemmin samana vuonna ilmestyvän PlayStation 4 -konsolin ominaisuuksista.[10] Nintendo julkaisi uuden Nintendo Switch konsolinsa maailmanlaajuisesti maaliskuussa 2017.[11]

Sukupolven aikana julkaistiin myös päivitysmallit aiemmin julkaistuille konsoleille: PlayStation Pro (2016) sekä Xbox One X (2017).[12][13]

Yhdeksäs sukupolvi

muokkaa
Pääartikkeli: Yhdeksännen sukupolven pelikonsolit

Sony paljasti huhtikuussa 2019 PlayStation 4:n seuraajan laitetietoja ja konsolin virallisen nimen olevan PlayStation 5.[14][15] PlayStation 5 julkaistiin 19. marraskuuta 2020.[16][15]

Microsoft paljasti Xbox Scarlett -koodinimellä kehitettävän Xbox Series X -konsolin tulevan loppuvuonna 2020,[17][18] ja myöhemmin myös Xbox Series S -konsolin. Ne julkaistiin 10. marraskuuta 2020.

Valve Corporationin julkaisema Steam Deck käyttää vastaavaa tekniikkaa kuin Sonyn ja Microsoftin konsolit, mutta toimii kädessäpidettävänä.[19] Steam Deckissä on kuitenkin eroja akun riittävyyden vuoksi kuten käytettävä muistityyppi, pienempi suoritin ja pienempi kellotaajuus.[19]

Lisäksi markkinoille ovat tulleet pilvipalveluina käytettävät suoratoistoa käyttävät palvelut Google Stadia ja Amazon Luna.[20]

Käsikonsolit

muokkaa
Pääartikkeli: Käsikonsoli

Käsikonsoli tarkoittaa kädessä pidettävää pelikonsolia, jossa näyttö ja ohjaimet ovat samassa laitteessa. Käsikonsolit jaetaan neljään sukupolveen. Käsikonsolien valmistus keskittyy nykyään Nintendolle ja Sonylle, joista esimerkkeinä Nintendo 3DS ja PlayStation Vita.

Myynti ja markkinointi

muokkaa

Pelikonsolit myydään kuluttajille toisinaan tappiolla ajatuksella, että valmistaja kuittaa tappion takaisin myöhemmin muulla oheismyynnillä kuten lisälaitteilla ja itse peleillä. Merkittävänä poikkeuksena tähän on Nintendo, joka ei myy laitteita tappiolla.[21]

Viihdeteollisuudesta tulleet japanilaiset yritykset vaikuttivat merkittävästi liiketoimintamalleihin ja markkinointistrategioihin, joista on tullut alalle standardeja. Laitteistokehityksestä on tullut välttämätöntä sekä infrastruktuuri ohjelmistokehitykselle vaikuttaa edelleen. Liiketoiminnassa ovat vahvasti mukana kulttuuriset ikonit ja maskotit.[22]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Keith Stuart: Is Nintendo's Switch hybrid console the future of gaming? theguardian.com. 12.1.2017. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ John Linneman: DF Retro: Revisiting Sega's Nomad - the original Switch? eurogamer.net. 13.5.2018. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Jeffrey L. Wilson: Valve Steam Deck Dock uk.pcmag.com. 26.10.2022. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Brian Crecente: PSPgo Cradle Review: Dock and Go kotaku.com. 25.11.2009. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h The 8 Generations of Video Game Consoles bbc.co.uk. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Mark Christian: Saved, But Not Forgotten tedium.co. 21.2.2019. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Dia Lacina: The Evolution of Game Console Design—and American Gamers wired.com. 5.11.2020. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Radofin 1392 Tietokonemuseo. Viitattu 25.5.2024.
  9. ↑ Pelaa! Nro 43, Määritä ajankohta!
  10. ↑ PlayStation 4 tech specs revealed: AMD 'Jaguar' CPU, faster Blu-ray, 720p 3D camera | The Verge
  11. ↑ Peckham, Matt: Nintendo Switch: Everything You Need to Know Time. 13.1.2017. Viitattu 13.1.2017.
  12. ↑ Andrew Webster: Sony announces PlayStation 4 Pro with 4K HDR gaming for $399 The Verge. 7.9.2016. Viitattu 17.9.2016.
  13. ↑ First impressions: Xbox One X doesn’t quite bring the “wow!” factor Ars Technica. Viitattu 16.6.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Peter Rubin: Exclusive: What to Expect From Sony's Next-Gen PlayStation 16.4.2019. Wired. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  15. ↑ a b Peter Rubin: Exclusive: A Deeper Look at the PlayStation 5 8.10.2019. Wired. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Will Georgiadis & Tom Bruce: PS5 release date rumours: Sony confirms cross-generational online play 24.5.2019. Expert Reviews. Viitattu 25.5.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Oscar Dayus: Xbox Scarlett: Everything We Know About Its Price, Release Date, And Specs So Far 13.8.2019. GameSpot. Viitattu 18.8.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Xbox Series X release date, specs, design and launch titles for the next Xbox techradar.com. 13.12.2019. Viitattu 14.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ a b Richard Leadbetter: Spec Analysis: Steam Deck - can it really handle triple-A PC gaming? eurogamer.net. 17.7.2021. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Google Stadia survived a year, but its future depends on games like Cyberpunk 2077 theverge.com. 19.11.2020. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Ed Nightingale: Microsoft loses up to $200 on each Xbox console sold eurogamer.net. 1.11.2022. Viitattu 12.8.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Martin Picard: The Foundation of Geemu: A Brief History of Early Japanese video games gamestudies.org. Viitattu 12.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pelikonsoli.
Pelikonsolit
Tyypit
1. sukupolvi
2. sukupolvi
3. sukupolvi
4. sukupolvi
5. sukupolvi
6. sukupolvi
7. sukupolvi
8. sukupolvi
9. sukupolvi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pelikonsoli&oldid=22708096”