Robert Harting
Robert Harting (s. 18. lokakuuta 1984 Cottbus) on saksalainen kiekonheittäjä. Hän on lajin olympiavoittaja (2012), kolminkertainen maailmanmestari (2009, 2011, 2013) ja kaksinkertainen Euroopan mestari (2012, 2014).[1][2]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Robert Harting voitti MM-hopeaa Osakassa. | |||
Maa:  Saksa
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | kiekonheitto | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 2009 | kiekonheitto | |
| Kultaa |
Daegu 2011 | kiekonheitto | |
| Kultaa |
Moskova 2013 | kiekonheitto | |
 Hopeaa |
Osaka 2007 | kiekonheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Helsinki 2012 | kiekonheitto | |
| Kultaa |
Zürich 2014 | kiekonheitto | |
| Hopeaa |
Barcelona 2010 | kiekonheitto | |
Ura
muokkaaHarting voitti hopeaa Debrecenin alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2001[1][2]. Hän voitti alle 23-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden Erfurtissa 2005 tuloksella 64,50[2].
Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 Harting ei selviytynyt loppukilpailuun. Osakan MM-kilpailuissa 2007 hän sai hopeaa tuloksella 66,68. Pekingin olympialaisissa 2008 hän sijoittui neljänneksi. Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän voitti kultamitalin tuloksella 69,43. Vuonna 2010 hän voitti hopeaa Barcelonan EM-kilpailuissa tuloksella 68,47. Daegun MM-kilpailuissa 2011 Harting otti maailmanmestaruuden tuloksella 68,49. Vuonna 2012 Harting voitti kultaa Helsingin EM-kilpailuissa tuloksella 68,30 sekä Lontoon olympialaisissa tuloksella 68,27. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 69,11.[1][2] Harting voitti toisen EM-kultansa Zürichissä 2014 tuloksella 66,07.[3] Rio de Janeirossa 2016 Harting jäi karsintaan. Riossa olympiakultaa voitti hänen veljensä Christoph Harting. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 ja Berliinin EM-kilpailuissa 2018 hän sijoittui kuudenneksi.[2]
Harting on voittanut kiekonheitossa Saksan-mestaruuden vuosina 2007–2014 ja 2016–2017.[4][2] IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän on sijoittunut toiseksi 2009 ja kolmanneksi 2008. Hän voitti maanosien cupin 2010.[1] Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen kiekkokilpailun hän on voittanut 2010, 2011, 2013, 2014 ja 2017.[2]
Hartingin ennätys on Turnovissa 22. toukokuuta 2012 heitetty 70,66 m.[1][2]
Robert Hartingin vaimo Julia Harting on myös kansainvälisen tason kiekonheittäjä[5] ja heillä on kesäkuussa 2019 syntyneet kaksoset, poika ja tyttö.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Robert Harting Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Robert Harting Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi) Viitattu 15.7.2017
- ↑ Tammilehto, Teemu: Saksalaistähti vei mestaruuden ja vedätti kuvaajia Yle Urheilu. 13.8.2014. Viitattu 14.8.2014.
- ↑ Harting Saksan yleisurheiluliiton sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 28.7.2014 (saksaksi)
- ↑ http://www.gala.de/stars/news/robert-harting--leichtathlet-feiert-traumhochzeit-20336296.html
- ↑ 201- ja 192-senttinen urheilijapari sai kaksoset – julkaisivat nyt 1-vuotiskuvan jättivauvoista www.iltalehti.fi. Viitattu 14.6.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Harting Wikimedia Commonsissa
|
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl | 2024: Rojé Stona |
|
1983: Imrich Bugár | 1987: Jürgen Schult | 1991: Lars Riedel | 1993: Lars Riedel | 1995: Lars Riedel | 1997: Lars Riedel | 1999: Anthony Washington | 2001: Lars Riedel | 2003: Virgilijus Alekna | 2005: Virgilijus Alekna | 2007: Gerd Kanter | 2009: Robert Harting | 2011: Robert Harting | 2013: Robert Harting | 2015: Piotr Małachowski | 2017: Andrius Gudžius | 2019: Daniel Ståhl | 2022: Kristjan Čeh | 2023: Daniel Ståhl |