Suomen poliisi

Poliisi (ruots. Polisen) on Suomen sisäministeriön alainen poliisiorganisaatio. Poliisilain (872/2011) mukaan ”poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen”. Suomen perustuslain mukaan kaiken julkisen vallan käytön, mukaan lukien poliisin toiminnan, tulee aina perustua lakiin.

Poliisi Polisen
Suomen poliisin tunnus
Tehtävä	yleinen järjestys ja turvallisuus
Ministeriö	sisäministeriö
Päätoimi­paikka	Helsinki
Ylijohtaja	Seppo Kolehmainen
Työntekijöitä	10 058 (2020) Poliiseja: 7 376
Vuosibudjetti	763,1 milj. € (2020)
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Vuonna 2021 Suomessa oli 7 415 poliisia. Suomessa on suhteessa asukaslukuun vähemmän poliiseja kuin missään muualla Euroopassa. Kriminologian asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei ole tarvetta suurelle määrälle poliiseja, koska suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pyrkii hoitamaan ristiriidat jo ennen kuin poliisia tarvittaisiin, esimerkiksi tarjoamalla sosiaaliturvaa ja maksuttomia peruspalveluita sekä hillitsemällä alueiden ja yhteiskuntaluokkien välistä eriytymistä. Liian vähäinen henkilöstömäärä kuitenkin kuormittaa tutkijoita ja hidastaa rikosten tutkintaa. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen mukaan riittämättömät resurssit johtavat siihen, että poliisin tekemät esitutkinnat viivästyvät, myöhästyvät, keskeytyvät tai jäävät kokonaan toimittamatta tavalla, joka on vastoin lakia.

Suomessa poliisi nauttii poikkeuksellisen laajaa kansalaisten luottamusta.

Organisaatio

Poliisin organisaatio koostuu Poliisihallitukseen sijoitetusta keskushallinnosta sekä sen alaisista yksiköistä:

• Poliisilaitokset
• Keskusrikospoliisi
• Poliisiammattikorkeakoulu

Suojelupoliisi siirtyi Poliisihallituksen alaisuudesta suoraan sisäministeriön alaiseksi valtakunnalliseksi poliisiyksiköksi 1.1.2016 alkaen.

Normaalisti kansalainen on tekemisissä lähinnä paikallispoliisin kanssa. Se huolehtii hälytyspartioinnista, poliisi- ja esitutkinnasta sekä lupa- ja todistusasioista. Yleensä paikallisen poliisilaitoksen päällikön virkanimikkeenä on poliisipäällikkö. Eräillä vanhastaan poliisimestarin nimikkeellä toimineilla virkamiehillä on edelleen oikeus käyttää tätä nimikettä. Helsingin poliisilaitoksella on eräitä pääkaupunkiseudun erityispiirteisiin liittyviä erikoistehtäviä, ja sen poliisipäällikkö käyttää poliisikomentajan arvoa. Helsingin poliisilaitoksen valmiusyksikkö eli niin sanottu Karhu-ryhmä toimii tarvittaessa valtakunnallisesti.

Poliisihallitus suunnittelee, johtaa, kehittää ja valvoo poliisin toimintaa sekä vastaa sen palveluiden saatavuudesta, päättää yksiköiden yhteistyöstä ja vastaa niiden tulosohjauksesta. Poliisin ja Poliisihallituksen toimintaa johtaa, kehittää ja valvoo poliisiylijohtaja. Vuoden 2015 elokuusta lähtien virassa on toiminut Seppo Kolehmainen. Poliisihallituksen alueelliset toimipisteet on sijoitettu aluehallintovirastoihin. Nämä koordinoivat paikallispoliisien toimintaa muiden alueviranomaisten kanssa. Lisäksi ne osallistuvat vakavien rikosten tutkintaan silloin kun paikallispoliisin voimavarat eivät yksinään riitä.

Poliisin valtakunnalliset yksiköt hoitavat erikoistehtäviään. Keskusrikospoliisi (KRP) huolehtii vakavimpien tai useiden aluehallintovirastojen alueella tapahtuneiden rikosten selvittämisestä sekä valtakunnallisesta järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta taistelusta. Myös valtakunnallinen rikostiedustelu kuuluu sen toimialaan. KRP:lla on oikeus ottaa minkä tahansa tutkinnan vastuu itselleen oma-aloitteisesti tai paikallispoliisin pyynnöstä, mikäli se koetaan tarpeelliseksi.

Suojelupoliisi (Supo) on Suomen turvallisuuspalvelu, jonka tehtäviä ovat terrorismin ja ääriliikkeiden torjunta, vastatiedustelu sekä turvallisuusselvityksien laatiminen.

Poliisin valtakunnalliset huoltoyksiköt vastaavat muun muassa kaikkien poliisiautojen varustelusta ja huollosta sekä poliisin laajojen tietojärjestelmien ylläpidosta.

Suomessa poliiseja koulutetaan Tampereella Poliisiammattikorkeakoulussa.

Ahvenanmaalla poliisitoiminnasta vastaa maakunnan oma poliisilaitos, joka on hallinnollisesti Ahvenanmaan maakuntahallituksen alainen. Ahvenanmaalla sattuvissa, poliisitoiminnallisesti erittäin vaativissa tilanteissa Poliisihallitus voi määrätä toiminnan johtovastuun muille poliisiosastoille. Valtion turvallisuuteen liittyvät tehtävät kuuluvat Ahvenanmaalla valtakunnan poliisille, käytännössä Suojelupoliisille. Keskusrikospoliisi on vastaavasti toimivaltainen myös Ahvenanmaalla.

Liikkuva poliisi (LP) oli erikoistunut liikennevalvontaan, kunnes yksikkö lakkautettiin vuonna 2014. Erityisesti sen toimialaan kuuluivat ennen tätä pääteiden ja raskaan liikenteen valvonta. Lisäksi se toimi valtakunnallisena poliisireservinä.

Suomi on Euroopan unionin poliisiviraston Europolin ja kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin jäsen.

Tunnus

Poliisin tunnuskuva on miekan terä, jonka kahvana on kruunupäinen leijonan pää. Tunnuskuvan on piirtänyt taiteilija Antti Salmenlinna vuonna 1936. Miekkaleijona esiintyy myös sotilaspoliisin koulutushaaramerkissä, jossa se on sijoitettu siniseen kilpeen. Miekkaleijona – silloiselta kutsumanimeltään "esivallan miekka" – esiintyi ensimmäisen kerran virallisessa muodossaan Suomen poliisilehden kannessa marraskuussa 1936. Tunnuksesta järjestettiin suunnittelukilpailu, mutta suunnittelutyö annettiin lopulta Antti Salmenlinnalle. Tunnus lisättiin poliisin virkapuvun olkaimiin vuonna 1941 ja sitä alettiin käyttää poliisiautoissa 1950-luvun alkupuolella.

Virat ja virka-asemaa osoittavat merkit

• 
  Nuorempi konstaapeli,
  vartija
• 
  Vanhempi konstaapeli,
  ylivartija
• 
  Ylikonstaapeli
• 
  Komisario
• 
  Ylikomisario
• 
  Poliisitarkastaja,
  poliisilakimies
• 
  Apulais­poliisipäällikkö
• 
  Poliisiylitarkastaja,
  Helsingin apulais­poliisipäällikkö,
  KRP:n ja Supon apulais­päällikkö
• 
  Poliisipäällikkö
• 
  Poliisijohtaja,
  Helsingin poliisi­päällikkö,
  Polamk:n rehtori,
  KRP:n ja Supon päällikkö
• 
  Poliisiylijohtaja

Rikosten selvitystilastot

Vuonna 2013 poliisi sai tietoonsa kaikkiaan 850 000 rikosta. Se selvitti niistä lähes 80 prosenttia. Selvitysprosentti on ollut yli 70:n koko 2000-luvun.

Raiskauksista selvittämättä jää yli puolet, jos tekijää ei tiedetä. Pahoinpitelyistä lähes kaksi kolmasosaa. Vuosina 2014–2018 väkivaltarikoksista selvitettiin koko maassa 68%.

Pimeitä juttuja eli sellaisia juttuja, joissa tekijää ei valmiiksi tiedetä, oli vuonna 2013 hiukan alle 200 000 ja niistä selvisi vain alle viidesosa.

Omaisuusrikoksista suuri osa on pimeitä, ja niistä lähes 90 prosenttia jää selvittämättä. Suurista kaupungeista hurjin tilanne on Helsingissä, jossa kaikista pimeistä rikoksista selviää vain yksi kymmenestä. Omaisuusrikoksissa selvitysprosentti oli Helsingissä vuonna 2013 vain kahdeksan.

Omaisuusrikosten selvitysprosentti oli vuosina 2014–2018 koko maan tasolla 37%

Henkilöstö

Vuonna 2012 Suomessa oli 7 800 poliisia. Väkilukuun suhteutettuna yhtä poliisia kohden asukkaita oli 681. Vuonna 2007 Suomen poliiseista oli 88,3 % oli miehiä ja 11,7 % naisia. Vuonna 2013 miehiä oli 85 % ja naisia 15 %. Koko poliisihallinnon henkilöstöstä miehiä oli 71 % ja naisia 29 %.

Eläimistö

Suomessa on noin 250 poliisikoiraa. Tyypillisesti poliisikoirat ovat belgianpaimenkoiria tai saksanpaimenkoiria. Labradorinnoutajia käytetään erikoistehtävissä, kuten palonsyyn tutkinnassa ja räjähde- tai huumetutkinnassa. Erikoiskoirina toimii myös sileäkarvaisia noutajia, bordercollieita ja parsonrussellinterrierejä. Useimmat koirat koulutetaan johonkin erityistehtävään, joita ovat elektroniikka, eritteet, huumausaineet, palavat nesteet, räjähteet, raha, aseet ja ruumiit. Poliisiammattikorkeakouluun kuuluva poliisikoiralaitos hankkii ja omistaa kaikki Suomen poliisikoirat.

Helsingin poliisilaitoksella toimii Suomen ainoa ratsupoliisi. Ruskeasuolla sijaitsevassa tallissa on kymmenen ratsua ja yhdeksän ratsupoliisina toimivaa konstaapelia.

Kalusto

Pääartikkeli: Poliisiautot Suomessa, Luettelo Suomen poliisin käyttämistä aseista

Suomen poliisilla on käytössään noin 1 500 autoa, 20 vesiskootteria, moottoripyöriä, skoottereita, veneitä, moottorikelkkoja, mönkijöitä, polkupyöriä, Segway-laitteita, sekä poliisitunnuksin ja hälytyslaittein varustettu golfkärry. Miehittämättömiä ilma-aluksia eli drooneja on 260.

Poliisin tietojärjestelmät

Pääartikkeli: Suomen poliisin tietojärjestelmät

Suomen kansalainen, josta on talletettu tietoja poliisin järjestelmään, voi tarkastaa itsestään tallennetut tiedot tietosuojalain (1050/2018) ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) nojalla.

Poliisilla on oikeus katsoa henkilön tietoja poliisin tietojärjestelmästä, mutta vain jos virkatehtävä sitä edellyttää. Kansalaisella on oikeus selvittää, onko hänen tietojaan katseltu laittomasti. Jokaisella on myös oikeus vaatia, että asiavirheet oikaistaan ja oikeudettomasti tallennetut tiedot poistetaan. Tarkastusoikeuden käyttöä koskevat lomakkeet löytyvät poliisin kotisivuilta.

Poliisien taipumuksesta urkkia kansalaisten tietoja järjestelmistä on kritisoitu julkisesti. Esimerkiksi Anneli Auerin tutkinnan salaamisesta huolimatta hänen tietojaan oli urkkinut 74 poliisivirkamiestä. Niin ikään Mika Myllylää koskeva tutkinta oli saanut urkkijoita liikkeelle.

Valtakunnalliset järjestelmät

Suomessa käytössä olevat valtakunnalliset järjestelmät, joissa rekisterinpitäjänä Poliisihallitus:

1. Poliisiasiain tietojärjestelmä, lyhenne PATJA
   • Korvautumassa VITJA-järjestelmällä
2. Hallintoasiain tietojärjestelmä
3. Epäiltyjen tietojärjestelmä
4. Europol-tietojärjestelmä
5. Kansallinen Schengen-tietojärjestelmä
6. Poliisin valtakunnallisessa käytössä olevat tilapäiset tai manuaalisesti ylläpidettävät henkilörekisterit
7. Hätäkeskustietojärjestelmä
   • Poliisin tietojen osalta
8. Ulkomaalaisrekisteri
   • Poliisin tietojen osalta
9. Tietojärjestelmien hallinta- ja valvontajärjestelmät

Muita järjestelmiä ovat muut kuin valtakunnalliset, yhden tai useamman poliisiyksikön käyttöön, luodut tietojärjestelmät. Suojelupoliisilla on lisäksi toiminnallinen tietojärjestelmänsä.

Salaiset tietojärjestelmät

Poliisi ylläpitää myös tiettyjä salaisia rekistereitä, joissa olevia tietoja ei rekisteröitykään saa itse tarkastaa. Näissä tapauksissa kirjauksien lainmukaisuuden voi selvittää rekisteröidyn toimeksiannosta Suomen tietosuojavaltuutetun toimisto.

Tämänkaltaisia rekisteritietoja ovat:

• Epäiltyjen tietojärjestelmä
• Suojelupoliisin toiminnallinen tietojärjestelmä
• Kansallinen Schengen-tietojärjestelmä (Schengenin yleissopimuksen 109 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa)
• Poliisin henkilörekistereihin sisältyvät henkilöä tai tekoa koskevat luokitus-, tarkkailu- tai tekotapatiedot
• Ilmiantorekisteri, jossa havaintotietoja säilytetään poliisiasiain tietojärjestelmässä, PATJAssa, 6 kuukautta

Demografia

Vuonna 2016 Lännen Median poliisikyselyssä kokoomusta kertoi äänestäneensä 25,1 prosenttia kyselyyn vastannaisesta poliiseista. Perussuomalaisia oli äänestänyt 24,4 prosenttia, keskustaa 15,8 prosenttia, sosiaalidemokraatteja 5,0 prosenttia, vihreitä 3,3 prosenttia ja vasemmistoliittoa 0,8 prosenttia. Vastaajista 21,7 prosenttia ei paljastanut, mitä äänesti.

Voimankäyttö

Poliisilain mukaan poliisi voi käyttää ampuma-asetta vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen, eikä lievempää keinoa ole.

Poliisi saa vuosittain noin miljoona hälytystehtävää. Poliisitarkastaja Ari Alasen mukaan näistä noin kymmenessä poliisi käyttää ampuma-asetta, ja näistä kymmenestä ihmistä kohti on ammuttu noin viidessä.

Tilastoissa ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan aseen käytöstä varoittamista, aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Aseen esille ottaminen ja toimintavalmiuteen saattaminen eivät vielä ole ampuma-aseen käyttöä.

Vuosina 2000–2021 poliisin voimankäytön seurauksena kuoli yhteensä 10 ihmistä.

Valtuudet

Rikostutkintojen yhteydessä poliisi tutkii ihmisten matkapuhelinten, tietokoneiden ja muiden laitteiden sisältöjä laite-etsinnöissä, jolloin viranomaiset näkevät rikoksesta epäiltyjen yksityiset viestit, kuvat, videot, selaushistorian ja muun sisällön. Laite-etsinnän edellytyksistä päätettiin Suomessa vuonna 2011. Lain mukaan poliisi voi suorittaa laite-etsinnän lähes kaikkien rikosten tutkintojen yhteydessä. Kymmenessä vuodessa laite-etsintöjen määrä on yli kaksinkertaistunut ja vuonna 2023 poliisi, Rajavartiolaitos tai Tulli tekivät keskimäärin 25 laite-etsintää päivässä, yhteensä noin 9 400 etsintää vuodessa.

Lokakuussa 2024 EU-tuomioistuin antoi ratkaisun, jonka mukaan Suomen nykyinen käytäntö on unionin oikeuden vastainen. Ratkaisun mukaan poliisin on haettava matkapuhelimen sisällön tutkimista varten lupa tuomioistuimelta tai muulta riippumattomalta hallintoelimeltä. Tuomioistuimen ratkaisu saattaa muuttaa Suomen viranomaisten käytäntöjä laite-etsinnöissä.

Poliisin rikokset ja virheet

Poliisin tekemiä rikoksia tutkii Suomessa vain Valtakunnansyyttäjänvirasto.

Lievempiä asioita, joissa kansalainen tai laillisuusvalvoja epäilee ”vain” virheellistä menettelyä asiassa, voidaan asia käsitellä niin sanotulla hallinnollisella menettelyllä.

Hallinnollinen menettely tarkoittaa, että kansalaisen kantelun tuloksena tai laillisuusvalvonnan omasta huomiosta selvitetään, onko tapahtunut virheellinen menettely. Hallinnollinen menettely voi tapahtua poliisin organisaation sisällä tai ylemmän laillisuusvalvojan toimesta riippuen siitä, onko kantelu tehty poliisille vai ylemmälle laillisuusvalvojalle.

Epäillyistä poliisin rikoksista tutkintapyyntö on tehtävä rikosilmoituksella poliisille, josta se siirretään Valtakunnansyyttäjänvirastoon tai suoraan Valtakunnansyyttäjänvirastolle.

Valtakunnansyyttäjän mukaan Suomessa olisi tarve päätoimiselle poliisirikosasioiden käsittely-yksikölle, joka toimisi valtakunnallisesti ja itsenäisesti. Hänen mukaansa muissa Pohjoismaissa on erillisyksiköt poliisirikosten tutkinnalle. Vain Suomessa on käytössä "karvalakki-malli", jossa poliisirikosasioita muut poliisit tutkivat Valtakunnansyyttäjän alaisuudessa pääsääntöisesti oman toimen ohessa.

Valtakunnansyyttäjän mukaan poliisirikosten käsittelyajat ovat hyvin pitkiä ja syövät kansalaisten luottamusta järjestelmään.

Yleisyys

2010-luvulla poliisin tekemiksi epäiltyjä rikoksia on ollut noin 700–900 kappaletta vuodessa. Vuonna 2013 poliisimiehen tai -naisen tekemiksi epäiltyjä rikoksia kirjattiin Valtakunnansyyttäjänvirastossa 898 rikosilmoitusta. Määrä on kasvanut koko vuosikymmenen alun. Ei ole tarkkaa tilastotietoa esimerkiksi siitä, miten paljon ja mistä rikoksista poliiseja on syytteessä tai lopulta tuomitaan.

Samana vuonna 2013 eduskunnan oikeusasiamies ratkaisi 895 kantelua poliisiviranomaisista, joista 131 johti toimenpiteisiin.

Tyypilliset poliisirikokset

Suomessa poliisin rikoksista ja virheistä nousee esiin erityisesti kaksi aihetta: väkivalta ja rehellisyys. Rehellisyydellä tarkoitetaan suomalaisen poliisirikollisuuden informaatioulottuvuutta, joka liittyy erityisesti suoritetun poliisi- tai esitutkinnan epärehellisyyksiin. Poliisiin kohdistuva arvostelu tässä ulottuvuudessa on erityisen laaja-alaista.

Tarkastelun ulkopuolelle jää myös piilorikollisuutta, josta ei kannella tai saada yleensä käynnistettyä rikostutkintaa. Lahjustapaukset ovat vaikeasti tutkittavaa piilorikollisuutta, johon tutkijat ovatkin päässeet käsiksi vain jo olemassa olevien skandaalien kautta. Myös salaisten pakkokeinojen osalta käytön kyseenalaistaminen on usein mahdotonta, sillä laki sallii senkin mahdollisuuden, ettei pakkokeinojen kohde saa siitä koskaan tietää.

Rasismi ja seksismi ovat olleet esillä, kun Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) on nähnyt viitteitä siitä, että Suomen poliisi ei reagoi aina asianmukaisesti vähemmistöryhmien rasismista ja syrjinnästä tekemiin ilmoituksiin ja että tällaisia ilmoituksia ei oteta tutkittavaksi tai että niitä ei tutkita riittävän uutterasti. Ongelmana on, että joidenkin arvioiden mukaan vain 5-10% rasistisista rikoksista tulee ilmoitetuiksi, koska luottamus viranomaisten puolueettomaan ja tehokkaaseen toimintaan voi olla saatujen kokemuksien takia vähäistä. Naiset joutuvat syrjinnän kohteeksi monilla eri tavoilla. Toisaalta naisia tuomitaan varsin harvoin rikoksista ja onkin esitetty, että poliisi tahtoo suhtautua naisiin perinteisin ja vanhoillisin mielikuvin. Naiset saattavat monesti päästä rikosepäilyjen ulkopuolelle, koska nainen ei rikoksentekijänä mukaudu rikoksentutkijan käsitykseen rikoksentekijästä. Toisaalta on viitteitä naisten joutumisesta syrjinnän kohteiksi myös rikoksen uhreina ja poliisina työskentelevät naispoliisit joutuvat syrjinnän kohteiksi myös poliisiorganisaatiossa. On merkkejä naispoliisien hitaammasta urakehityksestä miehiin verrattuna ja todisteita seksuaalisesta ahdistelusta. Tutkimuksen aineistossa oli tapauksia, joissa nainen oli poliisirikoksen oletettu uhri. Nämä olivat tapauksia, joissa kyse oli miespoliisin epäillystä naispoliisien raiskauksista tai sen yrityksestä. Kiinniotettuina naisiin oli kohdistunut asiatonta riisuttamista, asiattomia kuulustelukeinoja, pahoinpitelyjä ja asiattomia säilöönottamisia.

Esimerkkitapauksia

Kesällä 2017 Long Play julkaisi Suomen Poliisin salaisesta Facebook-ryhmästä vuotaneita keskusteluja, joissa poliisit muun muassa haukkuivat avoimesti vähemmistöjä ja etnisiä ryhmiä, naureskelivat turvapaikanhakijan itsemurhayritykselle ja Helsingin Asema-aukion pahoinpitelyn uhrille. Ryhmän rasistiset kirjoitukset eivät kuitenkaan johtaneet rikostutkintaan.

Kesäkuussa 2017 tuomittiin vaasalainen vanhempi konstaapeli pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta virka-aikana. Konstaapeli oli lyönyt uhria yli 20 kertaa pään alueelle kolmen muun poliisin pitäessä uhria kiinni. Uhri sai korvauksia 600€.

Usein poliisit saavat jatkaa virassaan, vaikka syyllistyisivät toistuvasti väkivaltaan. Esimerkiksi vuoden 2020 marraskuussa 39-vuotias vanhempi konstaapeli jäi kiinni murtokeikalta. Hän oli tunkeutunut hallirakennukseen kulmahiomakoneen avulla ja kerännyt hallista työkaluja luultavimmin anastamistarkoituksessa, kun poliisipartio otti hänet kiinni. Hänet on asetettu epäilyksen alaiseksi tai tuomittu myös huumausainerikoksesta, aserikoksista, useista laittomista uhkauksista, ex-puolisonsa pahoinpitelystä ja useista hänelle määrätyn lähestymiskiellon rikkomisista. Miehen virkasuhde purettiin vasta murtokeikan jälkeen.

Poliisirikosten tyypit

Viitanen (2007) löysi tutkimuksissaan 497 poliisirikostapauksen joukosta seuraavanlaisia poliisirikoksia.

Informaatio (Rehellisyys)	Väkivalta	Taloudellisen edun tavoittelu	Vapaus	Muu menettely	Huolenpito	Liikenne	Omaisuuden vahingoittaminen
Tiedon jalostaminen eli virheellinen informaation käsittely Sisällöltään virheellisen informaation hankkiminen Kieltäytyminen vastaanottamasta informaatiota Informaation virheellinen hankkimistapa Sisällöltään virheellisen informaation luovuttaminen Kieltäytyminen luovuttamasta informaatiota Virheellinen informaation luovuttamistapa	Kovakouraisuus Lyöminen ja potkiminen Voimankäyttövälineiden epäasiallinen käyttö Kidutus Henkinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta Epäselvästi ilmaistu väkivalta	Petokset ja luottamuksen hyväksikäyttö Lahjusväitteet Perinteinen etuuksien tavoittelu Poliisin vastuulla olevan omaisuuden katoaminen Toisen edun ajaminen	Lähtökohtaisesti perusteeton vapauden menettäminen Välillinen, epäasiallinen, vaikuttaminen vapauteen Laillisen vapaudenmenetyksen pitkittäminen Vapaudenriiston erikoisuudet	Taloudellisen edun tavoitteluun liittyvät Kotirauha Poliisin passiivisuus tai muu käytös Epäselvät väitteet	Lääkitys ja hoito Vastuu elämästä Muu epäinhimillisyys Vastuu eläimistä Vastuu omaisuudesta	Liikenneonnettomuudet Liikenneonnettomuuksien erikoisuudet Liikenneturvallisuus yleisesti	Esineet Eläimet

Lievemmät virheet

Lievemmät asiat, joissa ei epäillä rikosta, käsitellään hallinnollisella menettelyllä. Mikäli laillisuusvalvonnan havainto tai kansalaisen kantelu antaa aihetta toiminnan tarkempaan selvittämiseen, asiaa ryhdytään tutkimaan hallinnollisella menettelyllä.

Virkatoimien vastaiset menettelyt eivät välttämättä ole rikosoikeudellisesti rangaistavia, jolloin kyse on yleensä virheellisestä menettelystä, joka on kokonaisuutena tarkastellen vähäinen, eikä poliisin virheelliseen menettelyyn sisälly tahallista toimintaa.

Poliisin velvoitteet kertoa asioista rehellisesti vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä vain virheellinen menettely vai rikosepäily tai vaara joutua epäillyksi virkarikoksesta. 

Poliisi ei saisi valehdella tai jättää asioita kertomatta, kun hänen toimintaansa selvitetään virheellisestä menettelystä. Vaara joutua moitearvostelun kohteeksi ei riitä vaikenemisen, valehtelun tai asioiden valikoivan kertomisen perusteeksi. Poliisin on virkavastuulla pysyttävä totuudessa ja kerrottava kaikki olennainen asiaan liittyvä. Hallintomenettelyssä poliisilla on virkamieslain mukainen lojaliteettivelvoite työnantajalleen. 

Rikokset

Mikäli poliisimiehen osalta arvioitavaksi tulee ”on syytä epäillä rikosta” -kynnys, asian käsittely siirtyy esitutkintalain mukaisesti tutkintamenettelyn piiriin ja esitutkintaa johtaa toisen poliisin sijaan Valtakunnansyyttäjänviraston syyttäjä.

Kun poliisia epäillään rikoksesta, on kiistanalaisempaa, onko poliisilla itsekriminointisuoja kuten muillakin rikoksesta epäillyillä. Poliisilla on virkaan liittyviä eettisiä velvoitteita, jotka eivät poistu edes silloin, kun poliisi on vaarassa joutua virkasyytteeseen. Itsekriminointisuoja koskeekin vain rikosoikeudellista vastuuta, ei muita velvoitteita. Jos poliisilla on todellinen virkasyytteen vaara, hän voi vaieta rikosprosessissa itselleen epäedullisista seikoista kuten muutkin rikoksesta syytetyt.

Käräjäoikeuden mukaan poikkeuksellisen vakavia ja vahingollisia Suomen Poliisin tekemiä rikoksia olivat entisen huumeyksikön päällikön Jari Aarnion huumerikokset.

Rajatapaukset

Poliisin itsekriminointisuojan toteutuminen voi olla ongelmallista siinä tilanteessa, että hallinnollinen selvittely johtaakin rikostutkinnan käynnistymiseen. Sisäministeriön vuonna 2011 julkaistun ohjeen mukaan oikeusasiamies tai oikeuskansleri (ylempi laillisuusvalvonta) ei saisikaan käyttää heille suotuja laillisuusvalvonnan keinoja siten että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt vahvistuisivat. Tällä suojellaan rikoksesta epäillyn poliisin oikeuksia. Myös oikeusasiamiehen mukaan on laillisuusvalvonnan kannalta perusteltua, että räikeämmissä tapauksissa tehdään rikosilmoitus ja asia siirtyy syyttäjän harkittavaksi.

Asiasta on Poliisin sisällä tapahtuvassa hallinnollisessa menettelyssä annettu Poliisihallituksen ohje. Jos joudutaan hallinnollisessa menettelyssä tekemään arviointia siitä, voisiko kyseessä olla poliisin tekemä rikos, on tapaus siirrettävä Valtakunnansyyttäjänvirastoon arvioitavaksi.

Poliisin toiminnasta kanteleminen

Suomessa kantelut viranomaisen virheelliseksi epäillystä toiminnasta tehdään oikeuskanslerille tai eduskunnan oikeusasiamiehelle kirjallisesti. Kantelu on yleensä julkinen, ja sen käsittely on maksutonta. Esimerkiksi vankeutta, muuta vapauden menetystä, rikosasiaa, turvapaikkaa, oleskelulupaa, viisumin hakua tai muuta vastaavaa henkilökohtaista asiaa käsiteltäessä asiakirjat ja tiedot kuitenkin salataan julkisuudelta.

Hallintokantelun voi tehdä myös ylemmälle poliisiviranomaiselle. Poliisipäälliköt ja poliisin valtakunnallisten yksiköiden päälliköt käsittelevät lähtökohtaisesti alaisiinsa kohdistuneet kantelut. Poliisihallitus käsittelee ja ratkaisee pääsääntöisesti kanteluita, jotka koskevat Poliisihallituksen virkamiehiä tai poliisiyksiköiden päälliköitä.

Kuvia

• 
  Helsinkiläinen poliisi vuonna 1906.
• 
  Virkapukuinen poliisi 1930-luvulla.
• 
  Konstaapeli V. Laitinen tarkistaa Arttur Lindemanin ajokortin, 1928.
• 
  Liikennepoliisi Ateneumin edustalla vuonna 1960.
• 
  Virkapukuinen järjestyspoliisi Senaatintorilla, 1976.
• 
  Poliisiauto Volvo P1800.
• 
  Poliisiauto Saab 900.
• 
  Esimmäinen Volkswagen Transporter -poliisiauto (maija).
• 
  Suomalainen poliisiauto vuonna 2006.
• 
  Suomalainen poliisimoottoripyörä.
• 
  Suomalainen poliisivene.
• 
  Kaksi ratsupoliisia ratsastaa soittokunnan edellä.
• 
  Poliisiauto Ford Mondeo vuonna 2019.
• 
  Panssaroitu Mercedes-Benz-poliisiauto.
• 
  Suomalainen poliisiauto vuonna 2022.

Kirjallisuutta

• Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu: Poliisilaki. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1515-9
• Julia Jansson, Markus Kari, Ilja Kokkonen ja Aura Kostiainen: Muodollisesti pätevä?: poliisikoulutus itsenäisessä Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulu, 2018. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Poliisin kotisivut