Taylorismi

Taylorismi (engl. Taylorism) eli tieteellinen liikkeenjohto (engl. scientific management) on 1910-luvulla yleistynyt Frederick Winslow Taylorin (1856–1915) kehittämä liikkeenjohto-oppi, joka oli kokonaan uusi, käytännön kokemuksin havaittu tapa tehostaa teollisuustyötä ja organisoida se. Taylorismi perustuu Taylorin teokseen The Principles of Scientific Management (1911), joka käsitteli uutta liikkeenjohdon ajattelua. Teos käännettiin suomeksi jo vuonna 1914 nimellä Tieteellinen liikkeenhoito.

Kuvaus

Taylorin perusajatuksia oli, että työnsuorituksessa oli parempi seurata työntekoa tarkasti ja niiden pohjalta kehittää parempia työtapoja kuin luottaa traditioon ja vanhoihin käytäntöihin. Näistä opeista syntyi työnmittaus ja -kellotus sekä rationalisointityön perusta. Uudempien liikkeenjohdon oppien vertauskohtana on usein ollut klassinen konepajan organisointi funktionaalisiin osastoihin (sorvaamo, jyrsintä, kokoonpano), joka syntyi Taylorin oppien pohjalta. 1970-luvulla funktionaalisia konepajoja organisoitiin tuotepohjaisiksi ja samalla linjalla on jatkanut JOT-filosofia.

Suomessa tieteellisen liikkeenjohdon periaatteita omaksuttiin voimakkaimmin vasta 1940–1960, jolloin ensin toinen maailmansota ja sittemmin sotakorvausten maksu pakotti suomalaiset johtajat keskittymään vähien resurssien maksimaaliseen käyttöön.^[1] Tieteellinen työnjohto kasvatti konttorin ja insinöörien valtaa suhteessa työntekijöihin, joiden työt paloiteltiin pienempiin ja yksinkertaisempiin osiin vähemmän koulutettujen työntekijöiden tehtäviksi. Tämän on katsottu loukanneen työntekijän arvoa.^[2]

Liikkeenjohdon klassisia perusteita

Lähestymistapa

Työtehtäville sovitut standarditavat suorittaa ne
Valitaan työntekijät tehtäviinsä kykyjensä mukaan
Sovittujen työtapojen kouluttaminen
Työnsuunnittelu ja keskeytysten eliminointi
Palkat riippuvaiseksi henkilön tuotoksen määrästä

Vaikutukset

Tieteellinen, mittauksiin perustuva lähestymistapa liikkeenjohtamiseen ja prosessin kehittämiseen
Suorituksen palkitsemisen tärkeys
Aloitti työtapojen ja tehtävien huolellisen tutkimisen
Työntekijöiden valinnan ja koulutuksen tärkeys

Elementit

Työ on määritelty ja oikeudet/vastuut ovat sovitut/julkiset
Työntekijöiden asema on määritetty organisaatiossa ja ylemmän hierarkiatason alaisuudessa
Työntekijöiden valinta perustuu tekniseen osaamiseen, koulutukseen tai kokemukseen
Toimenpiteet ja päätökset kirjoitetaan ylös jatkuvuuden ja muistamisen varmistamiseksi
Yritysjohto eriytyy yrityksen omistamisesta
Johtajat valvovat sääntöjä/menetelmiä saavuttaakseen luotettavaa/ennustavaa käyttäytymistä

Taylorismin taustaa

Aluksi työpajoissa työntekijät työskentelivät kuten kodeissaankin, omaan tahtiinsa. Teollisen vallankumouksen aikana otettiin käyttöön tehdaskuri, jossa työntekijöiden piti kurinalaisesti keskittyä tehtäviinsä. He eivät pitäneet tästä, mutta tämä tuotti paljon korkeammat palkat. Työntekijöiltä puuttui itsekuria, joten heidän kannatti näin värvätä kapitalisti ohjaamaan heidät työskentelemään ahkerammin ja tienaamaan enemmän. Alussa tuottavuuden kasvu ei siis niinkään liittynyt työtapojen koordinointiin uusiin teknologioihin sopiviksi.^[3]

1800-luvun lopulla teollistuminen oli vielä uutta ja tehtaiden työtavat olivat peräisin kyläsepiltä. Teollisen tuotannan kasvu edellytti, että osat olivat vaihtokelpoisia. Tähän päästiin Taylorin opeilla standardisoimalla työtavat ja menetelmät.

Taylorismin historia vie 1800-luvun lopun Yhdysvaltoihin. Tuolloin teollisuudessa ammattimiesten (craftsmen) asema oli vahva. Ammattimiehet tunsivat tuotannon salat monesti paljon paremmin kuin tehtailijat. Näin he saattoivat vaikuttaa sekä omaan palkkaukseensa että työn laatuun ja tuottavuuteen. Samaan aikaan alettiin konepajateollisuudessa valmistamaan yhä monimutkaisempia ja paremmin standardisoituja osia, jolloin vanhalle seppäperinteelle ei jäänyt tilaa. Palkat olivat korkeita ja massatuotannon paine kasvoi. Yhdysvalloissa muuttui myös 1800-luvun lopulla siirtolaisuuden rakenne siten, että teollisuustyöhön tottuneita siirtolaisia Länsi-Euroopasta tuli vähemmän ja enemmän Etelä- ja Itä-Euroopan maatalousalueilta. Tämän valossa on luonnollista, että juuri Yhdysvalloissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota työnjohtoon. Tarve yksinkertaistaa ja ohjata tuotantoa ylhäältä kasvoi. Rationalisointiin pyrittiin uusien liikkeenjohdon oppien avulla. Tunnetuin näistä on taylorismi, joka merkitsi uuden ajan alkua moderneissa tehtaissa. Sen tavoitteena oli tuottavuuden parantaminen ja kustannusten alentaminen, mutta samalla se merkitsi työntekijöiden vallan kaventamista tuotannossa suhteessa työnjohtoon ja omistajiin. Fordismin ajatuksena oli standardoida tuotteet ja työtavat, joten taylorismi oli sille hyvä pari.^[4]

Taylorismissa on ollut ominaista ainakin seuraavat uudistukset:

Työtehtävien osittaminen ja standardointi (tähän on johtanut myös mekanisointi kuten liukuhihna)
Urakkapalkkauksen käyttö (aikapalkasta kappalepalkkaan)
Huomio rekrytointiin (oikea mies oikeaan paikkaan)
Toteutuksen ja suunnittelun erottaminen (insinöörit tuotannon johtoon)
Valvonnan tehostaminen (työnjohdon tehostaminen)

Taylorin opissa työnjaon muutoksilla on suuri merkitys. Järjestelmä osittaa tehtaan työt lukuisiksi yksinkertaisiksi työvaiheiksi, joiden tehokkuutta voidaan optimoida mahdollisimman pitkälle. Samalla vaiheistaminen merkitsee sitä, että yksittäinen työntekijä on korvattavissa aiempaa helpommin. Yksi ammattimies voitiin näin korvata vähemmän ammattitaitoa omaavilla vaihetyöntekijöillä. Työn jakaminen on johtanut erikoistumiseen. Työn organisoinnin suhteen Adam Smith oli jo aikaisemmin esittänyt ajatuksen työn tehokkuuden lisäämisestä jakamalla työ pienempiin osiin. Työtehtävien osittaminen on tukenut myös automaation käyttöönottoa, mikä on alkanut yksinkertaisimpien työvaiheiden, kuten siirtojen mekanisoinnista.

Lähteet

Schön, Lennart: Maailman taloushistoria. Tampere: Osuuskunta Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-380-7

Viitteet

↑ Seeck, Hannele: Johtamisopit Suomessa: taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-066-4
↑ Schön, s. 83.
↑ Gregory Clark: ("Workers effectively hired capitalists to make them work harder.") The Journal of Economic History, 1994, 54. vsk, nro 1, s. 128-163. Cambridge University Press. Artikkelin verkkoversio.
↑ Schön, s. 82.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taylorismi Wikimedia Commonsissa

[seeck-1] Seeck, Hannele: Johtamisopit Suomessa: taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-066-4

[2] Schön, s. 83.

[3] Gregory Clark: ("Workers effectively hired capitalists to make them work harder.") The Journal of Economic History, 1994, 54. vsk, nro 1, s. 128-163. Cambridge University Press. Artikkelin verkkoversio.

[4] Schön, s. 82.

[1]

[2]

[3]

[4]