Wikipedia

Tonga

saaristovaltio Tyynellämerellä
Tämä artikkeli käsittelee kuningaskuntaa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Tongan kuningaskunta (tongaksi Puleʻanga Fakatuʻi ʻo Tonga, engl. Kingdom of Tonga) eli Tonga on saaristovaltio eteläisellä Tyynellämerellä. Se sijaitsee Samoan eteläpuolella ja Fidžin itäpuolella. Valtioon kuuluu 176 saarta, joista 40 on pysyvästi asutettuja.[5] Valtiolla on maapinta-alaa yhteensä 748 km², rantaviivaa 419 kilometriä ja asukkaita 103 252 (2011). Tonga on Tyynenmeren ainoa monarkia ja maailmanlaajuisesti poikkeava nykymonarkia, sillä kuninkaallisilla on konkreettista päätäntävaltaa. Kuningas George Tupou V ilmoitti vuonna 2008 siirtävänsä kuninkaan valtaoikeuksia pääministerille.[6] Tonga on myös ainoa Tyynen valtameren valtio, joka on onnistunut välttämään muodollisen kolonisaation, sillä se ei missään vaiheessa menettänyt alkuperäistä hallintoaan.[7][1] Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Tonga sijoittuu keskitasolle.

Tongan kuningaskunta
Puleʻanga Fakatuʻi ʻo Tonga
Kingdom of Tonga
Tongan lippu Tongan vaakuna
lippu vaakuna

Tongan sijainti
Tongan sijainti

Valtiomuoto osittainen perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Tupou VI
Siaosi Sovaleni
Pääkaupunki Nukuʻalofa
Pinta-ala
– yhteensä 747 km² [1] (sijalla 171)
– josta sisävesiä 4 %
Väkiluku (2011) 103 252 [2] (sijalla 178)
– väestötiheys 153 as. / km²
– väestönkasvu 0,2 % [2] (2011)
Viralliset kielet tongan kieli, englannin kieli[3]
Valuutta paʻanga (TOP)
BKT (2010)
– yhteensä 751 milj. USD [1]  (sijalla 207)
– per asukas 6 100 USD
HDI (2019) 0,725 [4] (sijalla 104)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20,4 % [1]
– teollisuus 17,9 % [1]
– palvelut 61,7 % [1]
Aikavyöhyke UTC+13
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– perustettu
– Britannian protektoraatista
900-luvulla
4. kesäkuuta 1970
Lyhenne TO
Kansainvälinen
suuntanumero		 +676
Tunnuslause Ko e ʻOtua mo Tonga ko hoku tofiʻa (Jumala ja Tonga ovat perintöni)
Kansallislaulu ”Ko e fasi 'oe tu'i 'o e 'Otu Tonga”

Etnisesti Tonga on hyvin homogeeninen eli koko väestö on käytännössä tongalaisia. Vain alle kaksi prosenttia väestöstä on eurooppalaisia, kiinalaisia tai muita Tyynen valtameren alueen etnisiä ryhmiä.[8]

Etymologia

muokkaa

Tonga tarkoittaa tongan kielellä etelää tai eteläistä, mikä kuvastaa saarien sijaintia suhteessa Samoaan. Tongasta on käytetty myös nimeä Ystävyydensaaret (engl. Friendly Islands, tongaksi ʻOtu Felenite).[9] Nimi on peräisin löytöretkeilijä James Cookilta, joka kolmannella retkellään vuonna 1777 vietti huhti–heinäkuun Tongassa ja ystävystyi Haʻapain päällikkö Finaun kanssa. Cookiin vetosi myös saarelaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, minkä vuoksi hän halusi ystävyyden näkyvän saaren nimessäkin.[10] Oikeammin Cook tarkoitti termillä lähinnä Tongaan kuuluvan Ha’apain saariryhmän Lifuka-saarta.[11] Vaikka saarelaiset hankkivatkin Cookin ja miehistön tarvitsemia tarvikkeita, ystävällisyys ei ole koko totuus, sillä heimopäälliköt olivat suunnitelleet Cookin ja hänen miehistönsä surmaamista. Cook ennätti kuitenkin lähteä ennen suunnitelman täytäntöönpanoa.[10]

Maantiede

muokkaa
 
Tongan kartta
Pääartikkeli: Tongan maantiede

Saaristo

muokkaa

Tongaan kuuluu noin 170 saarta, joista 36 on asutettuja.[12] Saaret ovat levittäytyneet eteläisellä Tyynellämerellä 360 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, ja saarten yhteenlaskettu pinta-ala on 747 neliökilometriä.[13] Tongan saaret voi jakaa kahteen pohjois–eteläsuuntaiseen ketjuun. Läntiset ovat alkuperältään vulkaanisia ja itäiset korallisaaria.[14] Läntisellä Kaon saarella on valtion korkein kohta, 1 033 metriä.[15]

Läntisistä saarista monet ovat nousseet selvästi merenpinnan yläpuolelle vulkaanisen toiminnan seurauksena. Neljä saarista on myös edelleen toimivia tulivuoria, ja Fonuafo‘ou on syntynyt ja hävinnyt useasti tulivuorenpurkausten ja eroosion seurauksena. Itäisillä saarilla on muun muassa Tongan suurin saari 260 neliökilometrin laajuinen Tongatapu, joka on myös tiheimmin asuttu saari.[15] Maantieteellisesti Tonga on jaettu viiteen alueeseen, jotka ovat etelästä pohjoiseen lueteltuna ʻEua, Tongatapu, Haʻapai, Vavaʻu ja Niua. Lähteissä saatetaan käyttää erilaista jaotusta, sillä Niuan saaria ei välttämättä tulkita saariryhmäksi ja ʻEua jätetään myös mainitsematta. Niua sijaitsee muista saariryhmistä erillään, ja siihen kuuluva Niuafoʻou on sijainniltaan Tongan syrjäisin saari. Niua sijaitsee itse asiassa lähempänä Samoaa kuin Tongan pääsaarta Tongatapua. Tongan eteläisin alue on Teleki Tonga (ennen Minervan koralliriutta).[16][17][18]

Tonga sijaitsee Indo-Australian ja Tyynenmeren mannerlaatan reunakohdassa Tyynenmeren tulirenkaassa. Tyynenmeren laatta alityöntyy siellä Indo-Austrian laatan alle, minkä seurauksena on syntynyt Tongan hauta ja alueella on paljon vulkaanista toimintaa.[19] Tongan hauta on Mariaanien haudan jälkeen toiseksi syvin syvänmeren hauta. Sen syvin kohta 10 823 metriä merenpinnan alapuolella.[20] Hunga Tongan tulivuorenpurkaus 2022 oli alueen voimakkain purkaus yli 30 vuoteen.[21]

Luonto

muokkaa
 
Vavaʻun saariryhmään kuuluva saari Nuku.

Tonga tunnetaan hyvin saarilla elävistä lepakoista, kuten tyynenmerenlenkoista (Pteropus tonganus). Lepakot ovat pyhiä tongalaisille, ja lain mukaan kaikki Tongan lepakot ovat maan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta, eivätkä kuningasperheen ulkopuoliset henkilät saa esim. metsästää näitä.[22][23][24] Saarella elää myös vihreä fidžinleguaanilaji. Värikkäiden papukaijojen, kuten samoanlurikin, lisäksi Tongassa elää tonganviheltäjä, niuafounisojalka ja turkoosikalastaja. Uhanalaisen niuafounisojalan populaatiokoko on onnistuttu kaksinkertaistamaan onnistuneen suojelun ansiosta. Tongan vesissä elää noin 150 trooppisia kalalajia. Ryhävalaat saapuvat Tongan aluevesille kesä–marraskuun väliselle ajalle lisääntymään.[25][17]

Tongan kansalliskukka on punainen, mangostaneihin kuuluva Garcinia pseudoguttifera. Tongalla kasvaa kolmea eri kookospalmupuulajia ja paperimulperipuuta. Koskematonta metsää on vielä Vavaʻu- ja Haʻapaisaarilla.

Suurimpia ympäristöongelmia ovat eroosio, koralliriuttojen tuhoutuminen ja maan, ilman ja vesien saastuminen toimivan jätteidenkäsittelyjärjestelmän puutteen vuoksi. Metsien kaskeaminen maatalouden käyttöön on kasvattanut selvästi eroosiota. Paikalliset ovat aiemmin tottuneet polttamaan syntyneen jätteen, mutta länsimaisten tarvikkeiden ja kulutuskulttuurin myötä roskaamisesta ja saasteista on tullut merkittävä ongelma.[26]

Ilmasto

muokkaa

Tongassa vallitsee subtrooppinen ilmasto, lämmin kausi kestää joulukuusta toukokuuhun, jolloin on myös syklonikausi. Voimakkaita sykloneja syntyy muutaman vuoden välein ja ne voivat aiheuttaa mittavia tuhoja. Eri saarten ilmasto poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon. Esimerkiksi ʻEuan saarilla lämpötila on muuhun Tongaan verrattuna selvästi alhaisempi ja Haʻapaisaariin kuuluvassa Niuafoʻoussa sataa vuoden aikana keskimäärin noin metrin verran enemmän vettä. Ilmankosteus on noin 77 prosenttia (vuoden keskiarvo), mutta etelämmäs mentäessä kosteus pienenee.[27]

Tongan (Nukuʻalofa) ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 28 29 28 27 26 25 25 24 25 25 27 27 ka. 26,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 22 22 22 21 20 18 17 18 17 19 20 20 ka. 19,7
Vrk:n keskilämpötila (°C) 25 25 25 24 23 21 21 21 21 22 23 23 ka. 22,8
Sademäärä (mm) 130 190 210 120 130 100 100 130 110 90 100 120 Σ 1 530
Sadepäivät (d) 11 13 14 12 12 10 10 12 10 10 10 10 Σ 134
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
28
22
29
22
28
22
27
21
26
20
25
18
25
17
24
18
25
17
25
19
27
20
27
20
S
a
d
a
n
t
a 		130
190
210
120
130
100
100
130
110
90
100
120


Lähde: Nukuʻalofa, Tonga Weatherbase. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Tongan historia

Ennen eurooppalaisia

muokkaa
 
Haʻamonga ʻa Maui

Tongaan kuuluville saarille asettui pysyvää asutusta noin 1000-luvulla eaa.[27] Ensimmäiset asuttajat olivat Kaakkois-Aasiasta liikkeelle lähtenyt Lapita-kulttuurina tunnettu kansa. Tonga on vanhin polynesialainen lapita-keramiikan löytöalue. Vanhimmat löydöt ovat 2750–2800 vuoden ikäisiä (800–750 eaa.). Lapita-kulttuuri asutti Tongan lisäksi Fidžin ja Samoan yli 1000 vuotta ennen kuin jatkoi itään löytäen Marquesassaaret, Tahitin ja sittemmin muut polynesialaiset saaret.[28]

Tongasta tuli kuningaskunta viimeistään 900-luvulla. Perinteen mukaan ensimmäinen kuningas eli tuʻi tonga oli ʻAhoʻeitu, joka oli auringonjumala Tangaloa ʻEitumātupuʻan ja ʻIlaheva Vaʻepopua -nimisen kauniin kuolevaisen naisen lapsi.[28] Tongaan muodostui maaorjuuteen perustuva yhteiskunta. Kuningas ja päälliköt käyttivät maallista ja uskonnollista valtaa. Päällikköjen ja vapaan väestön välistä suhdetta kuvastaa moimoi-niminen rituaali, jossa vapaat uhrasivat kummastakin kädestä (tai vain toisesta) sormen, jos päällikkö sattui sairastumaan.[29] Vapaata väestöä ala-arvoisempina olivat vielä orjat, popula, jotka olivat useimmiten sotavankeja. Kuninkuus perityi isältä vanhimmalle pojalle tai poikkeustapauksissa veljeltä veljelle.

Tonga oli voimakas sotilasmahti Tyynen valtameren alueella, ja laajimmillaan sen vaikutusalue ulottui Fidžiin, Samoaan, Tokelauhun ja Niueen.[28] Tongan yhdennentoista kuninkaan Tuʻitatuin rakennuttama 12 tonnia painava kolmikivinen Haʻamonga ʻa Maui -kivitemppeli on muistona muinaisen Tongan kuningaskunnan laajenemisen huippukaudesta.[30]

Kahden kuninkaan salamurhat sävyttivät sisällissodan kanssa Tongan 1400-lukua. Kauʻulufonua I aloitti veljensä kanssa uuden dynastian, jonka hallintopaikka sijaitsi aluksi Samoalla. Sisällissotaa käytiin 1600-luvullakin, jolloin Tongan kuningas (arvonimi tuʻi tonga) jakoi valtansa tuʻi Haʻatakalauan ja tuʻi Kanokupolun kanssa, mitä on verrattu myös eurooppalaiseen vallanjakoon. Kauʻulufonua III oli ensimmäinen hallitsija, joka tapasi eurooppalaisia alueillaan.

Eurooppalaisvaikutuksen aika

muokkaa
 
Isaack Gilsemansin piirros, joka kuvaa Abel Tasmanin saapumista Tongalle.
 
Tongan parlamentin avajaisseremonia vuonna 1900. Etualalla kuningas George Tupou II.
 
Marraskuussa 2006 Nuku'alofassa syttyi levottomuuksia, kun Tongan parlamentti epäonnistui demokratian edistämisessä.

Ensimmäisinä eurooppalaisena Tongan edustalla kävivät 1616 hollantilaiset Willem Schouten ja Jacob Le Maire. Eurooppalaiset lähteet kertovat heidän löytäneen Niuatoputapun saaren, jonne britti Samuel Wallis ankkuroitui vuonna 1767. Seuraava eurooppalainen purjehti Tongalle vuonna 1643. Hän oli hollantilainen Abel Tasman, joka löysi nykyisen Tongan pääsaaren Tongatapun.

Tonga sai vahvat eurooppalaiset yhteydet, kun James Cook kävi saarilla ensin vuonna 1773 ja toistamiseen vuonna 1777. Hän kutsui saaria Ystävällisyydensaariksi, koska oli saanut asukkailta lämpimän vastaanoton ja saanut heiltä tarvikkeita.[27] Mainetta saanut Bountyn kapina sattui Haʻapain saarten edustalla vuonna 1789. Myös ranskalaiset ja espanjalaiset kävivät Tongalla, mutta heidän vaikutuksensa jäi mitättömiksi. Espanjalainen Don Francisco Antonio Mourelle väitti Vavaʻun saariryhmän kuuluvan Espanjalle, ja Alessandro Malaspina lähetettiin tutkimaan espanjalaisten mahdollisuutta perustaa Tyynelle valtamerelle siirtomaita, mutta tämä epäonnistui. Näin Tongasta tuli ainoa eteläisen Tyynen valtameren valtio, joka piti alkuperäisen hallintorakenteen, eikä joutunut siirtomaaksi. Ensimmäiset Tongaan pysyvästi muuttaneet eurooppalaiset olivat kuusi vuonna 1796 Otter-laivasta karannutta sotilaskarkuria. Tongan historia kirjoitettiin ylös vasta eurooppalaisten saavuttua 1800-luvulla. Sitä ennen historia oli siirtynyt sukupolvelta toiselle suullisesti.

Ensimmäiset lähetyssaarnaajat (London Missionary Society) saapuivat vuonna 1797, mutta heistä kolme tuli pian tapetuksi ja kuusi eli kolme vuotta piilossa, kunnes heidät pelastettiin Australiaan. Kymmenhenkisestä ryhmästä ainoastaan George Vason jäi Tongaan ja omaksui kulttuurin perinteitä.

Englantilaisten ja tongalaisten yhteydenpito kävi yhä vaarallisemmaksi, kun saapuneiden eurooppalaisten laivoja alettiin tuhota ja miehistöä surmata. Näin kävi kun Port-au-Princen miehistö nousi maihin Lifukassa 29. marraskuuta 1806. Miehistöstä säästettiin vain hyttipoika William Mariner, joka pääsi päällikkö Finaun hoteisiin ja kirjoitti kokemuksistaan paljon luetun kirjan An Account of the Natives of the Tonga Islands.

Metodistisaarnaajat aloittivat Tongan käännyttämisen vuonna 1826.[11] Papit vastustivat kristinuskoa, mutta päälliköt sen sijaan kiinnostuivat uudesta uskonnosta. Vaikutusvaltaisimpiin päälliköihin kuului Taufa’ahau, josta oli tuleva uuden Tupou-dynastian ensimmäinen hallitsija. Hänet kastettiin vuonna 1831 kuningas Yrjö IV:n (englanniksi George IV) mukaan Georgeksi (tongaksi Siaosi). Kääntymisen myötä muutkin päälliköt ja heidän hallitsemansa alueet kääntyivät kristinuskoon, joko suoraan tai lailla pakotettuina, ja Georgen sedän kuoltua hän yhdisti Tongan ja teki itsestään valtion kuninkaan.[31]

Tongan lakien laatimisessa George Tupou haki apua Australiasta ja uudet lait tulivat säädetyiksi vuonna 1862. Taustalla hääräsivät myös lähetyssaarnaajat, joista vaikutusvaltaisin lienee ollut kuninkaan avustaja, metodistisaarnaaja Shirley Baker. Baker vaikutti Tongan maalakeihin, jotka mahdollistivat ulkomaalaisten maanhankinnan edullisin ehdoin, ja yhdessä kuninkaan kanssa he suunnittelivat maan symbolit (lippu, vaakuna ja kansallislaulu) ja perustuslain, joka hyväksyttiin 4. marraskuuta 1875. Bakeristä tuli maan pääministeri vuonna 1880.

Tupou I:n kuoleman jälkeen vuonna 1893 kuninkaaksi nousi tämän lapsenlapsenlapsi, joka otti hallitsijanimekseen George Tupou II. Hänen aikanaan Tongasta tuli vuonna 1900 Britannian protektoraatti[3], minkä oli tarkoitus estää Saksan leviäminen Tyynellämerellä. Britannian kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Tongan oli hoidettava ulkomaanasiansa brittiläisen konsulin kautta, jolla oli veto-oikeus.[27]

Tupou II:ta seurasi vuonna 1918 hänen oppinut tyttärensä kuningatar Salote Tupou III, josta tuli ulkomailla pidetty hallitsija. Vuonna 1965 valtaan astui Saloten poika Tupoutoʻa Tungi, joka hallitsi nimellä Tāufaʻāhau Tupou IV. Tonga irtautui Britanniasta kokonaisuudessaan vuonna 1970[3], mikä useissa tapauksissa nähdään Tongan uudelleenitsenäistymisenä. Se kuitenkin piti yhteyden Britanniaan liittymällä Kansainyhteisöön.[27] YK:hon Tonga liittyi vuonna 1999.lähde?

Tongan hallitus myi vuosien 1983–1991 aikana 6 600 tongalaista passia ulkomaalaisille ihmisille. Myyntivoitto, jonka väitetään olleen noin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, sijoitettiin trustrahastoon, joka päätyi 1990-luvun lopulla yhdysvaltalaiselle Jesse Bogdonoffille. Rahasto menetti vuonna 2001 lähes koko arvonsa riskisijoitusten takia. Tongan ja Bogdonoffin välinen oikeusjuttu sovittiin 2004, mutta Tonga sai oikeudessa takaisin vain murto-osan menetyksistään.[27]

Tongassa on vaikuttanut näkyvästi demokratiaa ajava liike aina 1970-luvulta lähtien. Hallitus on satunnaisesti vanginnut joitain liikkeen edustajia, kuten ʻAkilisi Pōhivan. Tongan ensimmäinen aatelistoon kuulumaton pääministeri oli maaliskuussa 2006 nimitetty Feleti Sevele. Samana vuonna kuninkaaksi tuli George Tupou V.[27]

Jo Tāufaʻāhau Tupoun hyväksymä poliittisen uudistuksen komitea teki pian George Tupou V:n valtaannousun jälkeen ehdotuksensa lainsäädännön uudistamisesta. Vuonna 2008 kuningas ilmoitti siirtävänsä valtaansa pääministerille.[32]

Kuningas George Tupou V kuoli 63-vuotiaana maaliskuussa 2012.[33] Uusi kuningas Tupou VI kruunattiin virallisesti heinäkuussa 2015. Uusi kuningas on poikamiehenä kuolleen edellisen kuninkaan veli.[34]

Politiikka

muokkaa
 
Kuninkaan palatsi Nukuʻalofassa.

Tonga on ollut jo vuosisatoja monarkia, eikä sen valtiomuoto ole vaihtunut monarkiasta muuksi. Tonga on Tyynenmeren ainoa monarkia, ja vaikkei monarkia ole absoluuttinen, on kuninkaalla todellista valtaa.

Nykyinen monarkia perustettiin kuningas George Tupou I:n vuonna 1875 laatiman perustuslain myötä. Maata johtaa ja ylintä valtaa käyttää kuningas pääministerin avustamana. Pääministerin virka on elinikäinen. Oikeuslaitokseen liittyvässä päätöksenteossa kuninkaalla on yksinvalta, eikä hänen tarvitse kuulla pääministeriä. Kuningas esimerkiksi nimittää tuomarit ja voi lieventää rikosrangaistuksia tai vapauttaa rikoksista tuomittuja. Kuninkaan velvollisuuksiin kuuluu myös valtakunnanneuvoston nimittäminen, johon kuuluvat kuninkaan itsensä lisäksi 12-henkinen hallitus ministereineen sekä Haʿapain ja Vavaʿun kuvernöörit. Lainsäädäntövaltaa Tongalla käyttää yksikamarinen Fale Alea, johon kuuluvat puheenjohtaja, hallituksen jäsenet, yhdeksän maan 33 aatelisen joukosta valittua aatelista ja yhdeksän kansanäänestyksellä (yli 21-vuotiaat) kolmen vuoden kaudelle valittua jäsentä. Nykyinen kuningas on Tupou VI ja aiempi pääministeri oli Siale’ataongo Tu’ivakanō, jota myöhemmin seurasivat pääministereinä ʻAkilisi Pōhiva ja tämän kuoltua syyskuussa 2019 nykyinen Pohiva Tu'i'onetoa. [35][27]

Voimakkaan demokratialiikkeen ansiosta Tonga on luopumassa kuninkuudestalähde? ja siirtymässä parlamentarismiin. Vuonna 2010 järjestettiin ensimmäiset vaalit yli 150 vuoteen. Ensimmäinen ei-aatelinen pääministeri puolestaan valittiin viisi vuotta myöhemmin. [3] Tongan parlamenttivaalit marraskuussa 2017 sujuivat rauhallisesti ja niiden tuloksena pääministeri Akilisi Pōhiva valittiin uudelleen, mutta hän kuoli syyskuussa 2019. Uudeksi pääministeriksi tuli tämän jälkeen Pohiva Tu'i'onetoa.[35][36][37] Joulukuussa 2021 pääministeriksi valittiin Siaosi Sovaleni.[38]

Talous

muokkaa
 
Tori Nuku'alofassa
 
Fua'amotun kansainvälinen lentoasema.
Pääartikkeli: Tongan talous

Tongan talous perustuu paljolti maatalouteen ja kalastukseen, jotka työllistävät 70 prosenttia koko valtion työvoimasta. Vientituotteita ovat kurpitsa, kookospähkinä, banaani ja vaniljapapu. Kurpitsavienti Japaniin on kansantaloudellisesti tärkeää, sillä sen osuus koko viennistä on kolmanneksesta vajaaseen puoleen. Tonga on kuitenkin riippuvainen ulkomailta tuodusta ruoasta, pääasiassa Uuden-Seelannin tuonnista.[39] Tärkeimmät tuojamaat ovat Uusi-Seelanti ja Fidži, jotka yhdessä muodostavat yli puolet tuonnista. Viennissä tärkeimmät kohteet ovat Japani, Kiina ja Yhdysvallat. Valtion velka oli 63,4 miljoonaa dollaria vuonna 2001. Vuoden 1996 tilastojen mukaan Tongassa oli työvoimaa 33 910 henkeä ja työttömyysprosentti on 11,3 prosenttia.

Toiseksi suurin tulolähde on turismi. Maa on edelleen riippuvainen ulkomaisesta avusta ja ulkomaille muuttaneiden tongalaisten lähettämistä avustuksista. Maailmanpankin mukaan (2002) Tongan bruttokansantuotteesta noin 42,7 % tulee siirtolaisten rahalähetyksistä. Vuonna 2005 Tongan BKT oli 244 miljoonaa dollaria ja kansalaista kohden 2 300 dollaria.[39] Tonga liittyi WTO:hon vuonna 2007 ja toivoo jäsenyyden parantavan kauppasuhteita muihin maihin.

Toiseksi suurin työllistäjä on maan teollisuus, joka tuottaa vaatteita, sementtiä, metallitarvikkeita, kaivinkoneita ja huonekaluja. Puutarvike tuodaan yleensä ulkomailta, vaikka saarella on omia metsiä 5,5 prosenttia koko maapinta-alasta. Suurimmat metsät ovat ʻEuassa, jossa ne ovat suurilta osin luonnonvaraisessa tilassa. Tongan talouden kehittämissuunnitelman päämääränä on ollut vuodesta 1966 lähtien lisätä teollisuuden investointeja maahan. Teollisuuden kannalta suurin haittatekijä on rajoitettu maa-ala. Vuoden 2001 lopulla riehuneen Waka-syklonin johdosta Tongalle on kehittynyt pientä rakennusteollisuutta. Bruttokansantuotteesta teollisuuden osuus on vain 13 prosenttia.[39]

Päällystettyä tietä on Tongatapun saarella ja Neiafun kaupungissa, muualla tiet ovat lähinnä tallattua korallia ja maata, mikä tekee niistä vaikeakulkuisia sateisina aikoina. Valtioiden välinen liikenne on pääasiassa lentoliikennettä, jota hoiti valtio-omisteinen Royal Tongan Airlines vuoteen 2004 saakka. Päälentokenttä sijaitsee Fua’amotussa. Tongassa fossiilisten polttoaineiden poltolla tuotettu sähköenergia on käytetyin energiamuoto. Sähköntuotantokapasiteetti oli vuonna 2002 kahdeksan megawattia, jolla tuotettiin 34 gigawattituntia sähköenergiaa, kun energiantarve oli 32 gigawattituntia. Raakaöljyä samana vuonna kului päivässä 780 tynnyriä.[40]

Väestö

muokkaa
 
Yhdysvaltain asevoimat avustavat vuosittain Tyynenmeren saarivaltioita. Kuvassa laivaston jäseniä viihdyttämässä tongalaisia koululaisia.

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Tongassa asuu 103 252 ihmistä. Edellinen väestönlaskenta tehtiin vuonna 2006, jolloin maassa asui 101 991 ihmistä. Väestö on kasvanut tasaisesti vuodesta 1901, jolloin maassa järjestettiin ensimmäinen väestönlaskenta. Silloin väkiluvuksi saatiin 20 700 ihmistä.[2]

Väestönkasvu oli vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella 0,2 prosenttia vuodessa. Nopeimmillaan väestö on kasvanut 1930- ja 1970-lukujen välisenä aikana.[2] Väestönkasvua alkoi hidastaa vauhdittunut maastamuutto, kun Yhdysvallat höllensi 1965 maahanmuuttopolitiikkaansa.[41]

Tongan pääsaarella Tongatapussa asuu 73 prosenttia väestöstä.[42] Tongan sisäinen muuttoliike on jo pitkään vienyt asukkaita muualta maasta Tongatapuun.[41] Se on ainoa Tongan alueista, jossa väestönkasvu on positiivista, esimerkiksi Ongo Niuassa väestönkasvu oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan -5,2 prosenttia.[43] Kaupunkialueilla asui 23 prosenttia tongalaisista.[42]

Tongan väestöstä lähes 97 prosenttia on syntyperäisiä tongalaisia ja vain alle kahdella prosentilla ei ole edes osittain tongalaista taustaa. Kiinalaiset ovat suurin vähemmistöryhmä. Heitä on noin 0,8 prosenttia koko väestöstä.[44]

Uskonto on merkittävä osa tongalaista yhteiskuntaa, ja suurin osa väestöstä kuuluu kristittyihin kirkkoihin.[27] Väestöstä 36 prosenttia kuuluu metodisteihin (Free Wesleyan Church of Tonga), 18 prosenttia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, 15 prosenttia katoliseen kirkkoon, 12 prosenttia Tongan vapaakirkkoon ja 7 prosenttia Tongan kirkkoon. Suurin ei-kristillinen uskonto oli vuonna 2011 Bahá’í, joita oli kansasta 0,8 prosenttia.[45] Tongassa on laissa säädetty uskonnonvapaus. Vaikka Tongassa ei ole valtionuskontoa, hallitus ja media ovat hyvin kristinuskomyönteisiä. Esimerkiksi Tongan yleisradio on kieltänyt lähettämästä sellaista materiaalia, joka on ristiriidassa kristinuskon opinkappaleiden kanssa.[8]

Lukutaitoisia (tongaa tai englantia) on 99,4 %. Kouluissa opetetaan ensisijaisesti tongaa ja toisena kielenä englantia.[27][1]

Eliniänodote on koko väestöllä keskimäärin vajaa 77 vuotta, naisilla muutaman vuoden pidempi ja miehillä lyhyempi kuin keskiarvo.[1]

Vuonna 2006 yli 30-vuotiaista tongalaisista noin 92 % oli ylipainoisia tai liikalihavia, minkä vuoksi lähes 20 prosenttia väestöstä sairastaa diabetesta.[46] Syynä on liian rasvaisen ruoan liikasyönti. Ongelma on huomioitu ja kansalaisia yritetään innostaa liikkumaan entistä enemmän. Kuningasperhe on toiminut esimerkkinä syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Kuningas Tupou V laihdutti lähes 80 kiloa vuosina 1976–1997.[46] Vuonna 2016 liikalihavia oli 48,2%, luku on maailman valtioiden joukossa seitsemänneksi korkein.[1]

Kulttuuri

muokkaa
 
Tongalaisia seurustelemassa ja juomassa kava-kasvin juurista valmistettua lievästi päihdyttävää juomaa, kavaa.
Pääartikkeli: Tongan kulttuuri

Tongalaisen kulttuurin pääpiirteet ovat säilyneet eurooppalaisten läsnäolosta huolimatta. Miehet veistelevät puusta koriste- ja muita esineitä, kun naiset tekevät kasvilehdistä koreja, mattoja ja vaatteita. Käsityöt ovat menettäneet osan niiden alkuperäisestä merkityksestä ja nykyään niitä myydään paljon turistituotteina. Tongassa on lähivaltioiden tapaan säilynyt kava-kasvista valmistetun juoman juomakulttuuri. Juomalla on mieto narkoottinen vaikutus.[27]

Tongalla suosittuja tansseja ovat meʻetuʻupaki, kailao, lakalaka ja maʻuluʻulu. Kylissä pidetään yllä suullista perinnettä vanhojen kertomusten, eläinsatujen, runouden ja uskonnollisten tarinoiden muodossa.[27]

Tongan yleisradio ja viikoittain ilmestyvä sanomalehti ovat molemmat valtion omistamia ja luonteeltaan konservatiivisia. Yksityisomisteisista lehdistä tärkein on joka toinen viikko ilmestyvä, Kalafi Moalan omistama Taimi ’o Tonga, joka kritisoi voimakkaasti valtionjohtoa. Pesi Fonua, Matangi Tonga -sanomalehden omistaja, sai vuonna 2005 Pacific Island News Associationilta Media Freedom Award -palkinnon sananvapauden ylläpitämisestä Tongalla. Kalafi Moala on ollut myös ehdokkaana palkinnonsaajaksi. Tongan hallinto on suhtautunut yksityisomisteiseen mediaan hyvin kielteisesti. Se yritti muun muassa ajaa lakia, joka olisi mahdollistanut tiettyjen medioiden kieltämisen. Ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi korkeimmassa oikeudessa.

Juhlapäivät
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuoden päivä    
maalis-huhtikuu Pitkäperjantai    
maalis-huhtikuu Pääsiäismaanantai    
25. huhtikuuta ANZAC-päivä   Australian ja Uuden-Seelannin sotaan osallistuneiden joukkojen muistopäivä
4. toukokuuta Kruununprinssin syntymäpäivä    
4. kesäkuuta Vapautumisen päivä   Aseman Britannian protektoraattina päättyminen
4. heinäkuuta Kuninkaan syntymäpäivä    
4. marraskuuta Perustuslain päivä   Perustuslaki säädettiin 4. marraskuuta 1875, uudistettiin 1. tammikuuta 1967
4. joulukuuta Kuningas Tupou I:n päivä    
25. joulukuuta Joulupäivä    

Urheilu

muokkaa

Tongan kansallisurheilulaji on rugby union. Muita maassa suosittuja lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, kriketti ja nyrkkeily.[47] Tonga on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta vuodesta 1984 lähtien. Talviolympialaisiin maa on osallistunut vuosina 2014 ja 2018.[48] Hopeaa miesten nyrkkeilyssä Atlantassa vuonna 1996 voittanut Paea Wolfgramm on maan toistaiseksi ainoa olympiamitalisti. [49] Maa on kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) jäsenmaa, mutta se ei ole päässyt maailmanmestaruuskilpailuihin.[50] Joulukuussa 2018 maa oli miesten FIFA-rankingissa sijalla 204 ja naisten FIFA-rankingissa sijalla 86.[51]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i Tonga CIA – The World Factbook 2008. Arkistoitu 11.5.2019. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Census of Population and Housing, Volume 2, s. 2.
  3. ↑ a b c d Tonga Country Profile 23.1.2018. bbc.com: BBC. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ About Tonga Tongan virallinen matkailusivusto. Tonga Tourism Authority. Arkistoitu 21.8.2015. Viitattu 31.7.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Tonga's king to cede key powers BBC. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Claire Morgan: Educated Exports: Tongan Migration in a Transnational Human Capital Framework stanford.edu. Stanfordin yliopisto. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 840
  9. ↑ Yrjö Karilas: Pikku jättiläinen, s. 177. WSOY, 1938.
  10. ↑ a b Tonga, s. 156
  11. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 841
  12. ↑ Tonga Commonwealth Secretariat. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Tonga National Agricultural Census Report 2015 (PDF) 31.12.2015. Tonga Statistics Department. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Tonga MSN Encarta. Arkistoitu 25.4.2009. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  15. ↑ a b Latukefu & Foster: Tonga: Land 18.1.2022. Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Jane Resture: Vava'u Jane Resture. Viitattu 10.12.2018.
  17. ↑ a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 839
  18. ↑ Tonga, s.169
  19. ↑ East Meets West: The Cutting Edge of the Pacific Plate 29.3.2018. Schmidt Ocean Institute. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Ed Killer: Deep sea explorers descend to ocean's second deepest spot - the Tonga Trench TCPalm. 29.3.2018. Gannett. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  21. ↑ A massive volcanic eruption and tsunami hit Tonga and the Pacific. Here's what we know CNN. 17.1.2022. Viitattu 17.1.2022.
  22. ↑ Time to blow in Tonga NZ Herald. 20.2.2024. Viitattu 19.2.2024. (englanti)
  23. ↑ 20 Fun Facts About Tonga Tonga Pocket Guide. Viitattu 19.2.2024. (englanti)
  24. ↑ Grant, Gilbert S.: POPULATION STATUS OF PTEROPUS TONGANUS IN TONGA (pdf) (s. 2) Smithsonian Institution. 1998. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Tonga, s. 171
  26. ↑ Tonga, s. 172
  27. ↑ a b c d e f g h i j k l Tonga Encyclopædia Britannica. Britannica Encyclopedia, Inc. Viitattu 1.7.2017. (englanniksi)
  28. ↑ a b c Tonga – Culture & History The Sydney Morning Herald. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  29. ↑ Tonga, s. 155
  30. ↑ The Ancient Capitals of the Kingdom of Tonga whc.unesco.org. UNESCO World Heritage. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)
  31. ↑ Tonga, s. 157
  32. ↑ Tonga | Culture, History, & People Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
  33. ↑ By the CNN Wire Staff: King of Tonga dies at age 63 CNN. Viitattu 30.1.2020.
  34. ↑ Tonga King Tupou VI formally crowned BBC News. 4.7.2015. Viitattu 30.1.2020. (englanti)
  35. ↑ a b Tonga MPs choose Tu'i'onetoa as new prime minister RNZ. 27.9.2019. Viitattu 30.1.2020. (englanti)
  36. ↑ Climate change campaigner Tongan PM dies in New Zealand Reuters. 12.9.2019. Viitattu 30.1.2020. (englanniksi)
  37. ↑ https://thecommonwealth.org/media/news/tonga-elections-conducted-peacefully-say-observers thecommonwealth.org.
  38. ↑ Siaosi Sovaleni elected prime minister of Tonga RNZ. 16.12.2021. Viitattu 30.12.2021. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 843
  40. ↑ Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 844
  41. ↑ a b Cathy A. Small & David L. Dixon: Tonga: Migration and the Homeland 1.2.2004. Migration Policy Institute. Viitattu 1.7.2017. (englanniksi)
  42. ↑ a b Census of Population and Housing, Volume 2, s. 5.
  43. ↑ Census of Population and Housing, Volume 2, s. 3.
  44. ↑ Census of Population and Housing, Volume 2, s. 34.
  45. ↑ Census of Population and Housing, Volume 2, s. 33.
  46. ↑ a b Stefan Gates: Trouble in paradise The Guardian. Viitattu 9.4.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Sport in Tonga topendsports.com: Topend Sports. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  48. ↑ Winter Olympics 2018: Tonga's Rio Olympic flagbearer will compete in Pyeongchang 20.1.2018. bbc.com: BBC. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  49. ↑ Tonga sports-reference.com: Sports-Reference. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  50. ↑ FIFA World Cup™ Teams Statistics fifa.com: FIFA. Arkistoitu 25.10.2018. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)
  51. ↑ Tonga fifa.com: FIFA. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 23.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tonga&oldid=22564513”