Wikipedia

Vaihtoehto Saksalle

saksalainen puolue

Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) on vuonna 2013 perustettu saksalainen laitaoikeistolainen populistipuolue. AfD on kansallismielinen, maahanmuuttovastainen, konservatiivinen ja EU-vastainen.[1]

Vaihtoehto Saksalle
Alternative für Deutschland

Perustettu 6. helmikuuta 2013
Puheenjohtaja Tino Chrupalla
Alice Weidel
Varapuheenjohtajat
Ideologia
Poliittinen kirjo laitaoikeisto[1]
Toimisto Schillstraße 9
10785 Berliini
Jäsenmäärä Nousua 35 000
Värit
  •      vaaleansininen
  •      punainen
Liittopäivät
81 / 736
(2021)
Osavaltioparlamentit
228 / 1 884
Euroopan parlamentti
9 / 96
(2019)
Kansainväliset jäsenyydet Suvereenien kansakuntien Eurooppa -ryhmä
Nuorisojärjestö Junge Alternative für Deutschland
Kotisivu www.alternativefuer.de

AfD on vaihtanut aatettaan ja ollut sisäisesti riitaisa. Puolue perustettiin vastustamaan Euroopan unionin antamia tukilainoja Kreikalle. Se myös vastusti euron käyttöä valuuttana, koska se piti sitä taloudelle haitallisena. Tällöin AfD oli vielä länsisaksalainen professoripuolue. Myöhemmin maahanmuuttokriittisyys ja monikulttuurisuuden vastustus kasvattivat puolueessa suosiotaan ja puolueen kannatuksen painopiste siirtyi itäiseen Saksaan.

Historia

muokkaa

Professoripuolue (2012–2015)

muokkaa
 
"Wahlalternative 2013" logo

AfD sai alkunsa vuonna 2012 vastustamaan Euroopan rahaliittoa ja EU:n tukilainoja Kreikalle.[2] Puolueen takana ollut ryhmä julkaisi syyskuussa 2012 manifestin ”Vaalivaihtoehto 2013” europolitiikkaa vastaan. Moni huomattava taloustieteilijä, toimittaja ja yritysjohtaja otti kantaa manifestin puolesta.[3] Ryhmän mukaan euroalue ei sovellu valuutta-alueeksi vaan ajaa eteläisen Euroopan valtiot vararikkoon.[4] Bernd Lucken mukaan tärkeintä olisi saada eteläiset maat pois eurosta.[5]

 
Konrad Adam (vas.), Frauke Petry ja Bernd Lucke Vaihtoehto Saksalle -puolueen ensimmäisessä kokouksessa huhtikuussa 2013 Berliinissä.

Perustavassa kokouksessa huhtikuussa 2013 uuden puolueen puheenjohtajiksi valittiin maailmanpankin ekonomisti, Hampurin yliopiston taloustieteen professori Bernd Lucke,[6][5] yrittäjä Frauke Petry ja Frankfurter Allgemeine Zeitungin ex-päätoimittaja (1979–2000) Konrad Adam.[7][8]

Alussa puolue oli tunnettu porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena "professoripuolueena", joka[6] vastustaa euroa mutta ei EU:ta.[9][10][11] Sen mukaan euro on epäonnistunut, köyhdyttää kilpailukyvyttömiä maita ja tulevia sukupolvia.[4]

Stuttgartin yliopiston professori Lothar Maier vastusti "professoripuolue" termiä sanomalla, että puolueella on 20 000 jäsentä ja heistä professoreja on ehkä pari prosenttia.[6] Maier myös puolusti puolueen ei-aggressiivista toimintatapaa sillä, että kyse on vakavasta politiikasta. Puolue ei halua mobilisoida katuja eikä aiheuttaa väkivaltaa. Se on kuitenkin joutunut protestien kohteeksi, ja sen vaalijulisteita on revitty. Sen perustajan, professori Bernd Lucken kimppuun hyökättiin hänen ollessaan puhujalavalla.[6]

AfD ilmoitti vuonna 2013, ettei se ole nationalistinen eikä vastusta maahanmuuttoa, vaan kannattaa Kanadan tapaa suosia osaavien työntekijöiden maahantuloa.[12] Samaan aikaan AfD moitti Angela Merkelin päätöstä sulkea ydinvoimalat vuoteen 2020 mennessä.[13] Konrad Adamin mukaan puolueella ei vuonna 2013 ollut myöskään kantaa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.[14]

Syyskuun 2013 liittopäivävaaleissa AfD sai 4,7 prosenttia äänistä ja äänestäjiä sillä oli runsaat 2 miljoonaa. Se jäi näin hieman viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi ja venäjämieliseksi. Tämän jälkeen Lucke perusti uuden Liberal-Konservative Reformer -puolueen[15][16]

Puolueen kasvu, aatemaailman muutos kansallismielisemmäksi (2015–)

muokkaa
 
AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa vuonna 2017.

Toukokuussa 2015 puolue jakautui Lucken eukroskeptikkoihin ja Frauke Petryn maahanmuuttovastaisiin. Kesäkuussa 2015 puolueen johtoon valittiin Frauke Petry, joka on taustaltaan kemisti ja liikenainen. Vaikka hän edusti puolueen professoreita, hänen kaudellaan puolueen maahanmuuttokriittisyys lisääntyi. Petry edusti puolueen silloista kansalliskonservatiivisiipeä[17]. Euroskeptinen Lucke joutui sivuraiteelle ja erosi. Jyrkän kansallismielinen, islaminvastainen, muukalaisvastainen, maahanmuuttokriittinen linja voimistui[18]. Petry lupasi myös vahvistaa puolueen siteitä Venäjään.[19] Pakolaisvyöry Lähi-idästä kasvatti puolueen kannatusta, koska Saksan liittokansleri Merkel piti syksyllä 2015 rajoja auki pakolaisille[20]

Helmikuussa 2016 AfD alkoi tehdä yhteistyötä Itävallan vapauspuolueen kanssa.[21]

Syksyn 2017 liittopäivävaalien edellä AfD:n johtajat olivat ajautuneet keskenään erimielisyyksiin, ja puolue oli siirtynyt kohti laitaoikeistoa. Sen seurauksena Frauke Petry jäyttäytyi ensin oma-aloitteisesti syrjään puolueen ykkösehdokkaan asemasta, ja vaalien jälkeen hän erosi ensin puolueen puheenjohtajuudesta ja vähän myöhemmin myös puolueen jäsenyydestä. Hänen tilalleen puolueen johtoon Jörg Meuthenin rinnalle nousi Alexander Gauland.[22]

Monet AfD:n liittopäivävaalien vaalimainoksista olivat islamin vastaisia, kuten "Islam ei sovi keittiöömme" ja "Burkia? Me käytämme bikineitä".[2] Syyskuun 2017 liittopäivävaaleissa AfD sai 12,6 prosenttia äänistä ja ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville.[23] Puolue keräsi koko Saksaa selkeästi paremman kannatuksen entisen Itä-Saksan alueella, missä se sai 21,9 prosenttia äänistä. Entisessä Länsi-Saksassa puolue keräsi vain 10,7 prosenttin kannatuksen. Puolueen kannatus kulkikin entisessä Länsi- ja Itä-Saksan rajassa hyvin selkeästi. Suurinta kannatus oli Saksin osavaltiossa sekä Thüringenin itäosissa ja Brandenburgin eteläosissa. Matalinta kannatus oli Hampurissa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa, joissa AfD keräsi alle 10 prosenttia äänistä.[24]

Muut puolueet kieltäytyivät vaalien jälkeen yhteistyöstä AfD:n kanssa, ja puolue jäi oppositioon.[25] Muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä AfD:n kanssa myös osavaltiotasolla, kuten Brandenburgissa ja Saksissa osavaltiovaalien jälkeen.[26]

Vuonna 2018 AfD:n suosio kasvoi maahanmuuttokeskustelun seurauksena. Keskustelussa liittokansleri Angela Merkelin avoin maahanmuuttolinja ei mielipidemittausten perusteella miellyttänyt, ja Merkelin kristillisdemokraateista siirtyikin kannattajia AfD:hen.[27] Syyskuussa 2018 AfD nousi kannatuskyselyn mukaan Saksan toiseksi suurimmaksi puolueeksi[28][29]. Marraskuussa 2019 puolue oli Saksan kolmanneksi suurin yhdessä Sosialidemokraattien (SPD) kanssa, kun 13 prosenttia vastaajista kertoi äänestävänsä sitä.[30]

Euroopan parlamentin ID-ryhmään ja EU-vastaisuus (2019–)

muokkaa
 
AfD:n kannatus liittopäivävaaleissa 2021.

AfD liittyi muiden Euroopan laitaoikeistolaisina pidettyjen puolueiden kanssa vuoden 2019 europarlamenttivaalien jälkeen perustettuun Identiteetti ja demokratia -Euroopan parlamenttiryhmään.

Puolueen Bremenin osaston johtajan Frank Magnitzin kimppuun käytiin tammikuussa 2019. Tapaus sai runsaasti julkisuutta, ja väitettiin, että Magnitzia oli lyöty puuesineellä ja potkittu, kun hän oli kaatunut maahan. Teon tekijäksi puolue epäili antifasistista Antifa-liikettä ja poliittisia vastustajiaan sosiaalidemokraatteja, vasemmistoa ja vihreitä. Myöhemmin valvontakameran kuvien löydyttyä paljastui, ettei Magnitzia potkittu eikä lyöty, vaan vammat tulivat todennäköisesti kaatumisesta. Tapaus saattoi olla pelkkä ryöstöyritys ilman poliittisia motiiveja. Eräs ryhmittymä otti vastuun teosta, mutta ilmoituksen aitouteen on suhtauduttu epäillen.[31]

Syyskuussa 2019 AfD vahvisti merkittävästi kannatustaan Saksissa ja Brandenburgissa [32]. Puolue nousi molemmissa osavaltioissa käydyissä vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja sai yli 20 prosenttia äänistä.[33][34] Syynä tähän oli hiilikaivosten sulkeminen ja Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikka[35]. Puolue kasvatti kannatustaan myös lokakuussa käydyissä Thüringenin osavaltiovaaleissa, joissa se nousi myös toiseksi suuremmaksi yli 20 prosentin kannatuksella.[36]

Koronapandemian aikana AfD:n kannatuksen nousu taittui, ja sen kannatus oli huhtikuussa 2021 runsaat kymmenen prosenttia, maan itäosissa tosin lähes 30 prosenttia. Syksyn 2021 vaaliteemaksi se otti Saksan eron Euroopan unionista.[37][38] Vuoden 2021 liittopäivävaaleissa AfD sai 10,3 prosentin kannatuksen.

Kesällä 2023 AfD:n valtakunnallinen kannatus oli mielipidetiedustelujen mukaan ylittänyt jo 20 prosenttia. Samalla Saksassa oli alkanut julkinen keskustelu siitä, pitäisikö puolue kieltää kokonaan sen radikalisoitumisen vuoksi.[39] Syksyllä 2023 puolueen kannatus oli kaksinkertaistunut verrattaessa vuoden 2022 syksyyn. Syksyllä 2023 Itä-Saksan osavaltioissa AfD:tä tuki 30 prosenttia äänioikeutetuista.[40]

Ideologia ja tavoitteet

muokkaa

AfD:tä on kutsuttu radikaaliksi ja populistiseksi oikeistopuolueeksi, mikä tarkoittaa sitä, että siinä nähdään populistista eliitinvastaisuutta ja ”tavallisen kansan” puolustamista, sekä toisaalta radikaalioikeistolaista nativismia ja autoritarismia.[41]

Populismi

muokkaa

Monet AfD:n johtavat poliitikot ovat usein arvostelleet ”eliittiä” ja ”establishmentia” sekä ”vanhoja puolueita”, jotka AfD:n mukaan kuuluvat establishmentiin. Vanhoihin puolueisiin jotkut AfD:n johtohahmot, kuten Björn Höcke, suhtautuvat jopa omina ja kansakunnan vihollisina. AfD näkee vanhat puolueet yhtenä puolueena, joka hallitsee Saksaa epädemokraattisesti kansan sijaan. AfD:n mukaan ne muodostavat elitistisen, ahneen ja vallanhimoisen ”kartellin” ja ”oligarkian”, jonka osa ja tukija myös Saksan media on. AfD syyttää vanhoja puolueita kaikesta huonosta kehityksestä Saksassa. Puolueen perustaja Alexander Gauland on myös kyseenalaistanut vanhojen puolueiden muodostamien hallitusten laillisen oikeuden ja rinnastanut ne diktatuureihin. Vanhojen puolueiden lisäksi AfD:n johtohahmot ovat arvostelleet Saksan kaupunkien ”uutta eliittiä” ja ”globalistista luokkaa”, joka elää puolueen mielestä rinnakkaisyhteiskunnassaan eikä välitä tavallisten saksalaisten huolista.[42]

AfD sanoo edustavansa tavallisia ihmisiä ja maan ”hiljaista enemmistöä”, jotka on sen mukaan unohdettu ja petetty, ja jotka eliitti haluaa korvata monikulttuurisella yhteiskunnalla ”etnisen puhdistuksen” kautta. AfD kannattaa Sveitsin mallin mukaista suoraa demokratiaa, johon kuuluvat kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet.[42]

Kansallismielisyys

muokkaa

AfD on vahvasti kansallismielinen, nativistinen ja etnopluralistinen, ja siinä on nähty myös ksenofobiaa. AfD:n mielestä kansakuntien pitäisi olla etnisesti yhdenmukaisia, koska erilaiset kulttuurit eivät voi elää saman kansallisvaltion rajojen sisällä. Puolue näkee Euroopan unionin uhkana kansan suvereenisuudelle.[42]

Euroskeptisyys

muokkaa

AfD perustettiin euroskeptiseksi puolueeksi. Euroopan yhdentymisen vastustaminen on säilynyt puoluetta yhdistävänä aatteena. Euroopan yhteisvaluuttaa euroa AfD pitää poliittisena hankkeena, jossa ei ole taloudellisesti järkeä, vaan se rajoittaa Saksan taloudellisia mahdollisuuksia. Puolue haluaakin eurossa pysymisestä kansanäänestyksen. Euroopan unionia AfD pitää epädemokraattisena, joissain puheissa Neuvostoliiton kaltaisena diktatuurina. AfD on vuodesta 2019 alkaen alkanut puhua Saksan EU-erosta, ja puolue pitää EU:ssa pysymisen ehtona merkittäviä uudistuksia EU:ssa. Euroopan unionin tilalle AfD haluaisi suvereenien kansakuntien Euroopan, jossa esimerkiksi maasta toiseen siirtymistä on rajoitettu nykyistä enemmän maahanmuuton hillitsemiseksi.[43]

Islamin ja maahanmuuton vastaisuus

muokkaa

AfD vastustaa Saksan islamisaatiota ja ääri-islamia Saksassa.[44] AfD ei julkisesti kannata islaminvastaista Pegida-liikettä, mutta esimerkiksi Thüringenin osavaltiossa AfD:n toimintaa johtava Höcke on Pegidan kannattaja[45]. Monet Pegidan jäsenet myös äänestävät AfD:tä[46] ja Pegida pyrkii vaikuttamaan AfD:hen, jotta sen linja pysyisi tiukan pakolais- ja islamvastaisena[47][48]. Puolueen puheenohtaja Frauke Petry herätti kohua tammikuussa 2016 sanottuaan, että poliisin pitäisi ampua maahan laittomasti pyrkiviä turvapaikanhakijoita.[49]

Antisemitismi

muokkaa

AfD ei ole puolueena juutalaisvastainen, ja esimerkiksi entinen puoluejohtaja Frauke Petry tuki Israelia julkisesti ja rinnasti Israelin ja muslimien suhteen Saksan tilanteeseen. Jotkut puolueen jäsenet ovat kuitenkin esittäneet juutalaisvastaisiksi tulkittuja mielipiteitä, kuten sitä, että holokaustista kerrotaan kohtuuttoman paljon Saksan kouluissa.[50] Tammikuussa 2017 puolueen Thüringenin piirijohtaja Björn Höcke sanoi puheessaan, että Saksan pitäisi suhtautua myönteisemmin natsimenneisyyteensä. Höcke ilmoitti vastustavansa myös Berliiniin pystytettyä Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkkiä ja vaati, että Saksan pitäisi lopettaa natsien hirmutekojen sovittaminen.[51]

Perhe-, koulutus- ja sosiaalipolitiikka

muokkaa

AfD kannattaa perinteistä sukupuoli- ja perhekäsitystä. Puolueen mukaan äidin, isän ja lasten muodostama ydinperhe on yhteiskunnan perustava arvoyksikkö. Puolue on ohjelmissaan maininnut huolensa koulujen ”gender-kasvatuksesta” ja yksilöllisyyden korostamisesta perheen kustannuksella. Puolue vastustaa ”pikkulasten seksualisointia” kouluissa seksuaalikasvatuksen kautta. Puolue vastustaa myös yliopistojen sukupuolentutkimusta, jota se pitää poliittisena, näennäistieteellisenä ja perhevastaisena. Puolue pitää perinteisiä sukupuolirooleja ja sukupuolieroja luonnollisina.[52]

AfD on huolissaan kantasaksalaisten matalasta hedelmällisyydestä ja haluaa saada saksalaisperheet lisääntymään rohkaisun ja rahallisten tukien avulla. Puolue arvostelee ohjelmissaan aborttia ja korostaa syntymättömän lapsen oikeutta elää. Se ei kuitenkaan ole ilmaissut haluavansa suoranaisesti kieltää abortit, vaan se haluaa saada aborttien määrän laskuun esimerkiksi helpottamalla adoptioita. Puolue haluaa rajata avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Se kannattaa miesten ja naisten mahdollisuuksien tasa-arvoa ja osaamisesta palkitsemista, ja vastustaa naiskiintiöitä. Islamia AfD pitää naisvihamielisenä uskontona.[52]

Keväällä 2016 julkisuuteen vuodetun AfD:n salaisen vaaliohjelman mukaan valtion rahoittamien päiväkotien tukeminen pitää lopettaa ja kannustaa toista vanhempaa hoitamaan lasta kotona. Alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä ja mielenterveysongelmaisia rikollisia ei pidä hoitaa psykiatrisissa sairaaloissa, vaan sulkea vankiloihin. Vammaisia lapsia ei ohjelman mukaan pidä sijoittaa tavallisiin kouluihin, koska se vaikuttaa kielteisesti muihin oppilaisiin. Puolue halusi muutosta myös koulujen historianopetukseen, jossa natsi-Saksan aikakauden käsittelyä pitäisi vähentää.[53]

2010-luvun loppupuolella AfD siirtyi alkuvuosiensa talousliberalismista tai ordoliberalismista kohti sosiaalipopulistista puoluetta, joka kerää sosialidemokraatteja aiemmin äänestäneen työväestön ääniä etenkin itäisessä Saksassa. Tähän linjaan kuuluvat esimerkiksi eläkkeiden nostaminen, palkkiot vanhemmille omien lastensa kasvatuksesta sekä avustukset köyhille.[54]

Suhde äärioikeistoon

muokkaa

AfD on nähty osittain äärioikeistolaisena. Puolueessa oli nyt lakkautettu Björn Höcken johtama siipi, jonka Saksan korkein oikeus määritteli vuonna 2020 äärioikeistolaiseksi. Höcke ja moni muu äärisiiven jäsen on kuitenkin jatkanut puolueessa. Vuonna 2023 puolue on luokiteltu radikaalimmaksi kuin aiemmin, ja se on sulauttanut Saksan äärioikeiston itseensä. Puolue toimii kuitenkin perustuslaillisen järjestyksen sisällä.[1]

Suhde Venäjään

muokkaa

AfD kannattaa hyviä suhteita Venäjään ja vastustaa sille annettuja talouspakotteita. Tämän takia puoluetta väitetään monesti Venäjän myötäjuoksijaksi. Monet Saksan venäläistaustaiset äänestävät AfD:tä. Puolue ei ota virallisesti Venäjältä talousapua ja se ei virallisesti toimi Venäjän kanssa kovin tiiviisti[55], mutta puolueen parlamentaarikoilla ja jäsenillä on ollut monia yhteyksiä Venäjälle. Esimerkiksi huhtikuussa 2019 paljastui venäläisiä asiakirjoja, joiden perusteella venäläiset olisivat auttaneet AfD:n kansanedustajaa Markus Frohnmeiera pääsemään liittopäiville, jotta Venäjällä olisi ollut täysin kontrolloitu edustaja liittopäivillä. Lisäksi on epäilty ja tutkittu sitä, onko Venäjä antanut tukea AfD:lle vuoden 2017 liittopäivävaaleissa.[56]

Ilmastopolitiikka

muokkaa

AfD kiistää ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen. Puolue haluaa Saksan lopettavan kaikki ilmastotoimet sekä irtautuvan ilmastosopimuksista.[57]

Kannattajat

muokkaa

AfD:tä äänestävät tyypillisimmin isojen kaupunkien ulkopuolella asuvat, yli 50-vuotiaat ja miehet useammin kuin naiset.[40]

Puheenjohtajat

muokkaa
Puheenjohtaja Kausi
Bernd Lucke, Frauke Petry ja Konrad Adam 2013–2015
Frauke Petry ja Jörg Meuthen 2015–2017
Jörg Meuthen 2017
Jörg Meuthen ja Alexander Gauland 2017–2019
Jörg Meuthen ja Tino Chrupalla 2019–2022
Tino Chrupalla ja Alice Weidel 2022–

Vaalimenestys

muokkaa

Liittopäivävaalit (Bundestag)

muokkaa
Vuosi Edustajanpaikat Äänimäärä Ääniosuus Lähde
2013 0 / 631 2 056 985 4,7 % [58]
2017 94 / 709 5 877 094 12,6 % [59]
2021 83 / 709 4 803 902 10,3 % [60]

Europarlamenttivaalit

muokkaa
Vuosi Edustajanpaikat Äänimäärä Ääniosuus Lähde
2014 7 / 96 2 070 014 7,1 % [61]
2019 11 / 96 4 103 453 11,1 % [62]
2024 15 / 96 15,9 % [63]

Osavaltioiden parlamenttivaalit (Landtag)

muokkaa
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Osavaltio Vaalivuosi Äänestäneitä Ääniosuus (%) Sijoitus Paikkoja +/–
Ala-Saksi 2017[64] 235 840   6,2   5 9 / 137   9
Baden-Württemberg 2016[65] 809 311   15,1   3 23 / 143   23
Baijeri 2018 1 383 866   10,2   4 22 / 205   22
Berliini 2016[66] 231 325   14,2   5 25 / 160   25
Brandenburg 2019 297 484   23,5   2 23 / 88   12
Bremen 2019 89 744   6,1   5 5 / 84   0
Hampuri 2015[67] 214 833   6,1   6 8 / 121   8
Hessen 2018 378 692   13,1   4 19 / 137   19
Mecklenburg-Etu-Pommeri 2016[68] 167 453   20,8   2 18 / 71   18
Nordrhein-Westfalen 2017[69] 624 552   7,4   4 16 / 199   16
Rheinland-Pfalz 2016[70] 267 813   12,6   3 14 / 101   14
Saarland 2017[71] 32 971   6,2   4 3 / 51   3
Saksi 2019 595 671   27,5   2 38 / 119   24
Saksi-Anhalt 2016[72] 271 646   24,4   2 25 / 87   25
Schleswig-Holstein 2017[73] 86 275   5,9   5 5 / 73   5
Thüringen 2019 259 359  23,4   2 22 / 90   11

Lähteet

muokkaa
  • Havertz, Ralf: Radical Right Populism in Germany: AfD, Pegida, and the Identitarian Movement. Routledge, 2021. ISBN 978-0-367-37146-3

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Leonard Wilhelmus: Laitaoikeisto kasvaa kohisten Saksassa, mutta hallitukseen puolue ei pääse – tutkija nimeää kaksi syytä, miksi pääsy pitäisi estää kaikkialla Yle. 28.7.2023. Viitattu 31.8.2023.
  2. ↑ a b Hannele Muilu: Vaihtoehto Saksalle kurvasi tukipakettien vastustuksesta islamilla pelotteluun Yle Uutiset. 25.9.2017. Viitattu 2.9.2023.
  3. ↑ Founders and activists of the political group "Election initiative".
  4. ↑ a b Günther Lachmann: Anti-Euro-Partei geißelt die Politik der Kanzlerin Die Welt online. 3.3.2013. Viitattu 2.5.2013.
  5. ↑ a b Southern Europe out of euro says Alternative For Germany BBC Daily Politics. 13.6.2013. Viitattu 16.6.2013.
  6. ↑ a b c d Germany's new anti-euro AfD party causes political stir, BBC News, Berlin, 27.8.2013.
  7. ↑ Joachim Jahn, Aufstand gegen Merkels „alternativlose Politik“ Frankfurter Allgemeine Zeitung|FAZ (14.4.2013)
  8. ↑ Jeevan Vasagar, 1,000 Germans abandon Angela Merkel for Eurosceptic party The Daily Telegraph, UK, 14.4.2013
  9. ↑ Carla Bleiker "German party says 'no' to the euro, 'yes' to the EU" Deutsche Welle (11.3.2013)
  10. ↑ Bojan Panceski Rebels desert Merkel to launch anti-euro front (Arkistoitu – Internet Archive) The Sunday Times (17.3.2013)
  11. ↑ Euroscepticism in Germany: Silent no more. The Economist (22.3.2013)
  12. ↑ Noah Barkin: Analysis: Don't underestimate Germany's new anti-euro party Reuters. 14.4.2013. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 21.5.2013.
  13. ↑ Derek Scally: Euro(zone) Skepticism: Upstart AfD party seeks electoral traction in wake of euro crisis IP Journal. elokuu 2013. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 29.9.2013.
  14. ↑ Jack Ewing, Melissa Eddy: Anti-Euro Party Gaining Steam in Germany The New York Times. 20.9.2013. Viitattu 21.9.2013.
  15. ↑ German AfD founder leaves party decrying xenophobic shift Reuters. 8.7.2015. Viitattu 25.9.2017.
  16. ↑ Germany's ex-AfD leader sets up new eurosceptic party Reuters. 20.7.2015. Viitattu 25.9.2015.
  17. ↑ Germany's euroskeptic AfD elects conservative leader Petry
  18. ↑ German AfD founder leaves party decrying xenophobic shift Reuters. 8.7.2015. Viitattu 26.9.2017.
  19. ↑ Alternative for Germany's New Leader Promises Closer Ties With Russia
  20. ↑ Ääriaatteet porskuttavat, (Arkistoitu – Internet Archive) Pääkirjoitus, Aamulehti
  21. ↑ Deutsche AfD und FPÖ beschließen Zusammenarbeit derStandard.at. Standard Verlagsgesellschaft. Viitattu 26.9.2017.
  22. ↑ Havertz 2021, s. 43–47.
  23. ↑ Saksan vaalitulos vahvistettu Yle.fi uutiset. 25.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
  24. ↑ tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Arkistoitu 10.10.2019. Viitattu 2.11.2019.
  25. ↑ Oikeistopopulistien AfD:lle suurvoitto Saksan vaaleissa verkkouutiset.fi. 24.9.2017. Viitattu 25.9.2017.
  26. ↑ Itäisen Saksan vaalit ovat kurkistusikkuna Saksan henkiseen tilaan Helsingin Sanomat. 1.9.2019. Viitattu 2.11.2019.
  27. ↑ Support for Merkels bloc, Reuters (englanniksi)
  28. ↑ Deutschlandtrend tagesschau.de (saksaksi)
  29. ↑ Far right AfD second only to... Deutsche Welle
  30. ↑ Sonntagsfrage – Forsa (Wahlumfragen zur Bundestagswahl) Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  31. ↑ Mikko Leppänen: Saksan viranomaiset epäilevät AfD-puolueen johtajan pahoinpitelyn ilmoitettua tapahtumakulkua Yle, uutiset. 11.1.2019. Viitattu 11.1.2019.
  32. ↑ Maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue voittamassa kahdet osavaltiovaalit itäisessä Saksassa Ess.fi. 1.9.2019. Viitattu 1.9.2019.
  33. ↑ tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Arkistoitu 2.10.2019. Viitattu 2.11.2019.
  34. ↑ tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Arkistoitu 2.10.2019. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  35. ↑ ARD:n ovensuukysely: Saksan oikeistopopulistinen AfD nosti kannatustaan Saksin ja Brandenburgin osavaltiovaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 1.9.2019.
  36. ↑ tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Arkistoitu 1.11.2019. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  37. ↑ Teppo Tiilikainen, Oikeistoradikaalien suosio hiipui. Suomen Kuvalehti nro 16, 21.4.2021 s. 23 (Verkossa)
  38. ↑ Dexit is the new Brexit as AfD bids to take Germany out of the EU Euronews 12.4.2021 (englanniksi)
  39. ↑ Juho Pitkänen: Saksassa keskustellaan AfD-puolueen kieltämisestä – ”Levittävät kaikenlaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa” Ilta-Sanomat. 14.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
  40. ↑ a b Saksalainen Helmut Seifert kertoo kauniissa puutarhassaan, miksi ryhtyi laitaoikeistolaiseksi Yle Uutiset. 21.10.2023. Viitattu 26.10.2023.
  41. ↑ Havertz 2021, s. 52.
  42. ↑ a b c Havertz 2021, s. 52–57.
  43. ↑ Havertz 2021, s. 81–85.
  44. ↑ Tällainen on Saksan vaaleissa historiallisen voiton ottanut oikeistopopulistinen AfD: Markka takaisin ja pysyvät rajatarkastukset käyttöön aamulehti.fi. Arkistoitu 2.11.2019. Viitattu 2.11.2019.
  45. ↑ Äärioikeisto rynni parlamenttiin Saksassa – Nämä ovat AfD:n viisi kärkihahmoa
  46. ↑ Saksan äärioikeisto päivitti rasismin tälle vuosikymmenelle, Hs.fi
  47. ↑ Saksan Pegida-liikkeen perustaja joutuu vihapuheista oikeuteen
  48. ↑ Pegida will AfD kontrollieren (Arkistoitu – Internet Archive)
  49. ↑ German police should shoot refugees, says leader of AfD party Frauke Petry The Independent. 31.1.2016. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
  50. ↑ Havertz 2021, s. 108–114.
  51. ↑ German AfD politician 'attacks Holocaust memorial' and says Germans should be more positive about Nazi past The Independent. 19.1.2017. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
  52. ↑ a b Havertz 2021, s. 122–133, 140.
  53. ↑ Revealed: the neo-Nazi manifesto targeting single mothers and mentally ill that AfD doesn't want you to see The Independent. 18.3.2016. Viitattu 26.9.2017. (englanniksi)
  54. ↑ Havertz 2021, s. 144–148.
  55. ↑ Saksan AfD:n johtaja: Vastustamme Venäjä-pakotteita, mutta emme saa rahaa Putinilta, (Arkistoitu – Internet Archive) Mtv.fi, 31.3.2017
  56. ↑ Tanssia, vakoilua ja vaalirahoitusta satakunnankansa.fi. Arkistoitu 2.11.2019. Viitattu 2.11.2019.
  57. ↑ Benjamin Wehrmann: Germany's right-wing AfD calls for end to all climate action efforts Clean Energy Wire. 17.9.2020. Viitattu 1.9.2023.
  58. ↑ Bundestagswahl 2013 Ergebnisse Der Bundeswahlleiter. Viitattu 8.7.2017.
  59. ↑ Tässä on Saksan liittopäivien paikkajako ja lopullinen vaalitulos: Populisteille lähes sata paikkaa Yle
  60. ↑ Sosiaalidemokraatit voittivat täpärästi Saksan vaalit, Merkelin puolueen tulos jäi historiallisen alhaiseksi – tässä kolme kiinnostavaa asiaa vaaleista Yle
  61. ↑ Europawahl 2014 Ergebnisse Der Bundeswahlleiter. Viitattu 8.7.2017.
  62. ↑ tagesschau.de wahl.tagesschau.de. Arkistoitu 10.10.2019. Viitattu 2.11.2019.
  63. ↑ European Elections 2024 > Election results > National results > Germany Euroopan parlamentti. Viitattu 17.7.2024.
  64. ↑ Aktuelle Wahlen (archive.org) 16.10.2017. Niedersachsen.de. Arkistoitu 16.10.2017. Viitattu 2.11.2019. (saksaksi)
  65. ↑ Landtagswahl in Baden-Württemberg am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  66. ↑ Abgeordnetenhauswahl in Berlin am 18. September 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  67. ↑ Bürgerschaftswahl in Hamburg am 15. Februar 2015 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  68. ↑ Landtagswahl in Mecklenburg-Vorpommern am 4. September 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  69. ↑ Landtagswahl in Nordrhein-Westfalen am 14. Mai 2017 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  70. ↑ Landtagswahl in Rheinland-Pfalz am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  71. ↑ Landtagswahl im Saarland am 26. März 2017. Wahlrecht.de, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (saksa)
  72. ↑ Landtagswahl in Sachsen-Anhalt am 13. März 2016 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)
  73. ↑ Landtagswahl in Schleswig-Holstein am 7. Mai 2017 Wahlrecht.de. Viitattu 2.11.2019. (saksa)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vaihtoehto_Saksalle&oldid=22556209”