konjunktio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonjunktio (3)
- (kielitiede) sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin
- (logiikka) "ja"-sanaa vastaava looginen konnektiivi, tai sen avulla muodostettu yhdistetty väittämä: jos A on tosi ja B on tosi
- (tähtitiede) kahden taivaankappaleen asettuminen katsojaan nähden samalle linjalle; aspekti, jossa taivaankappaleiden välinen kulmaetäisyys ekliptikaa pitkin laskettuna on 0°
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonjuŋkˌt̪io/
- tavutus: kon‧junk‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konjunktio | konjunktiot |
genetiivi | konjunktion | konjunktioiden konjunktioitten |
partitiivi | konjunktiota | konjunktioita |
akkusatiivi | konjunktio; konjunktion |
konjunktiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konjunktiossa | konjunktioissa |
elatiivi | konjunktiosta | konjunktioista |
illatiivi | konjunktioon | konjunktioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konjunktiolla | konjunktioilla |
ablatiivi | konjunktiolta | konjunktioilta |
allatiivi | konjunktiolle | konjunktioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konjunktiona | konjunktioina |
translatiivi | konjunktioksi | konjunktioiksi |
abessiivi | konjunktiotta | konjunktioitta |
instruktiivi | – | konjunktioin |
komitatiivi | – | konjunktioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konjunktio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
|
|
2. logiikka
|
|
3. tähtitiede
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaalistuskonjunktio, disjunktiivikonjunktio, rinnastuskonjunktio
Alakäsitteet
muokkaa- (kielitiede) alistuskonjunktio, konsessiivinen konjunktio, rinnastuskonjunktio
- (tähtitiede) alakonjunktio, yläkonjunktio
Aiheesta muualla
muokkaa- konjunktio Kielitoimiston sanakirjassa
- konjunktio Tieteen termipankissa