Baudot-koodi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. kesäkuuta 2010 kello 14.11 käyttäjän Ricardo Ferreira de Oliveira (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paperi nauhan reiät "Baudot Code".

Baudot-koodi on joukko kaukokirjoitinlaitteissa käytettyjä merkistöjä, joiden historia alkaa ranskalaisen Émile Baudotin kehittämästä ensimmäisestä kaukokirjoittimesta noin vuodelta 1874. Baudot-koodi oli siis olemassa lähes sata vuotta ennen tietokoneiden ASCII- ja EBCDIC-merkistöjä.

Baudot-koodi on 5-bittinen, ja sitä käytettiin alun perin 5-näppäimisellä koskettimistolla, jossa kukin kosketin vastasi yhtä ulospäin lähtevän merkin bittiä. Bitti-sanaa ei kuitenkaan käytetty kaukokirjoitintekniikasta puhuttaessa, eikä tekniikkaa myöskään yleensä osattu millään tavoin yhdistää binäärijärjestelmään.

Donald Murray teki alkuperäiseen Baudot-koodiin joitakin muutoksia ja lisäyksiä vuonna 1901. Myöhemmin amerikkalainen lennätinyhtiö Western Union muutti Murrayn versiosta joitakin merkkejä. Tästä merkistöstä tuli ITA2 (International Telegraph Alphabet No 2, "kansainvälinen sähkötysaakkosto numero 2"), joka tunnetaan myös CCITT:n standardina CCITT No 2. Tästä lähtien Baudot-koodilla on yleensä tarkoitettu ITA2:ta.

Baudot-koodissa on käytössä kaksi tilaa, "kirjaintila" ja "kuviotila", joissa on käytössä eri merkit. Tilojen välillä voi vaihtaa ohjauskoodeilla, jotka ovat ITA2:ssa LTRS (vaihtaa kirjaintilaan) ja FIGS (vaihtaa kuviotilaan).

ASCII kehitettiin 1960-luvulla Baudot-koodin seuraajaksi kaukokirjoitin- ja tietokonekäyttöä varten. Esimerkiksi monet ASCIIsta löytyvät ohjauskoodit periytyvät Baudotista.

Baudot-koodia käytetään vielä nykyisinkin. Radioamatöörit käyttävät sitä RTTY-liikenteessä ja kuulovammaiset tekstipuhelimissaan.

ITA2

Kirjaintilan merkit:

| 00 NUL | 01 E   | 02 LF  | 03 A    |
| 04 SP  | 05 S   | 06 I   | 07 U    |
| 08 CR  | 09 D   | 0A R   | 0B J    |
| 0C N   | 0D F   | 0E C   | 0F K    |
| 10 T   | 11 Z   | 12 L   | 13 W    |
| 14 H   | 15 Y   | 16 P   | 17 Q    |
| 18 O   | 19 B   | 1A G   | 1B FIGS |
| 1C M   | 1D X   | 1E V   | 1F LTRS |

Kuviotilan merkit:

| 00 NUL | 01 3   | 02 LF  | 03 -    |
| 04 SP  | 05 '   | 06 8   | 07 7    |
| 08 CR  | 09 ENQ | 0A 4   | 0B BEL  |
| 0C ,   | 0D !   | 0E :   | 0F (    |
| 10 5   | 11 +   | 12 )   | 13 2    |
| 14 £   | 15 6   | 16 0   | 17 1    |
| 18 9   | 19 ?   | 1A &   | 1B FIGS |
| 1C .   | 1D /   | 1E ;   | 1F LTRS |

Merkkikoodit on ilmaistu heksadesimaalimuodossa yhtenäisyyden vuoksi. On kuitenkin huomattava, etteivät Baudot ja muut merkistöjen laatijat todennäköisesti ajatelleet olevansa tekemisissä binääristen tai muiden lukujen kanssa.

Merkkien järjestys vaikuttaa myös täysin epäloogiselta, mutta tämä selittyy muun muassa sillä, että yleisemmin käytössä olevat koodit haluttiin saada helpommiksi tuottaa "koskettimistolla". Myös omaksuttavuus ja yhteydet sähkötysaakkostoon saattoivat vaikuttaa valintoihin.

Mainittakoon, että alkuperäisessä Émile Baudotin merkistössä on ranskan kielen vaatima kirjain É. Se kuitenkin poistettiin myöhemmistä amerikkalaisten kehittämistä "kansainvälisistä" merkistöistä.