Marja-Sisko Aalto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. marraskuuta 2018 kello 19.05 käyttäjän 93.106.87.114 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Marja-Sisko Aalto (synt. Olli-Veikko Aalto, 29. heinäkuuta 1954 Lappeenranta)[1] on suomalainen pappi ja kirjailija. Hän nousi Suomessa julkisuuteen vuonna 2008, kun hän Imatran kirkkoherrana toimiessaan kertoi olevansa transsukupuolinen ja aikovansa korjata sukupuolensa miehestä naiseksi.[2] Hän on Suomen ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen pappi.[3] Aallon esikoisromaani ilmestyi vuonna 2013.[4]

Kirkollinen ura

Aalto toimi Imatran evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1986–2010. Syyskuussa 2010 Aalto valittiin Kuopion hiippakunnan notaariksi.[5]

Kohu transsukupuolisuudesta

Aalto toi transsukupuolisuutensa julkisuuteen marraskuussa vuonna 2008[3] ja on sen jälkeen käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin.[6] Aallon mukaan hänen vanhempansa olivat päättäneet antaa hänen nimekseen Marja-Sisko, jos hän olisi syntynyt tyttönä, kuten vanhemmat olivat toivoneet.[7] Sukupuolikysymys oli askarruttanut häntä kolmevuotiaasta lähtien.[2] Vaikka hänen vanhempansa olivatkin toivoneet hänestä tyttöä, he eivät hyväksyneet hänen henkisiä "tyttömäisiä" ominaisuuksiaan. He esimerkiksi suuttuivat, kun Aalto lapsena kysyi, miksei hänellä ole hametta, kun kaikilla muillakin tytöillä on.[8]

Naisasialiitto Unioni ry valitsi Aallon vuonna 2009 Vuoden Lyytiksi.[9]

Aalto palasi kirkkoherran virkaansa noin vuoden kestäneen virka- ja vuorotteluvapaan jälkeen marraskuun 2009 alussa,[10] mutta päätyi eroamaan kirkkoherran virasta vuonna 2010 katsottuaan, ettei pystynyt rakentamaan riittävää luottamusta voidakseen hoitaa virkaansa menestyksellisesti.[11] Imatran seurakunnasta erosi 581 jäsentä vuonna 2009, mikä on runsaat 400 tavallista enemmän, minkä arvellaan johtuneen kirkkoherran ympärillä velloneesta kohusta.[12]

Ura kirjailijana

Aallon ensimmäinen dekkari Murha tuomiokapitulissa ilmestyi syksyllä 2013.[4] Toinen teos Tappavaa lunta julkaistiin kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2015. Teos on omistettu Lapin sodan veteraaneille ja se jatkaa edellisen kirjan päähenkilön tarinaa.[13]

Perhe

Aalto on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on kolme aikuista tytärtä.[1][2] Lapsenlapsia Aallolla on kahdeksan.

Teokset

  • Risti Vuoksen varrella : kaikuja kolmesta kirkosta : Imatran evankelis-luterilaisen seurakunnan historia 1949-1998 (nimellä Olli Aalto yhdessä Kirsti Nurmen kanssa, 1998)
  • Kirkkoherran tilinpäätös (2010)
  • Murha tuomiokapitulissa Kuopio: Icasos, 2013. ISBN 978-952-67896-2-0 (sid.)
  • Tappavaa lunta (2015).

Lähteet

  1. a b Suomen teologit – Finlands teologer. (Matrikkeli) Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 1999. ISBN 952-91-0905-9
  2. a b c Juhani Saarinen: Kirkkoherra odotti vuosikymmeniä muutosta miehestä naiseksi Helsingin Sanomat. 11.11.2008. Viitattu 12.11.2008.
  3. a b Piispan mielestä Olli Aallon olisi vaikea jatkaa seurakunnan työssä Etelä-Saimaa. 11.11.2008. Viitattu 11.11.2008.
  4. a b Anu Pöntinen, Marja-Sisko Aallosta dekkaristi, Yle.fi, Uutiset, 26.11.2012
  5. Marja-Sisko Aalto valittiin Kuopion hiippakunnan notaariksi Helsingin Sanomat. 2.9.2010. Viitattu 2.9.2010.
  6. Sukupuolta vaihtanut kirkkoherra kiistää väitteet luottamuspulasta Helsingin Sanomat. 12.10.2009. Viitattu 13.10.2009.
  7. Olli Aallosta tulee Marja-Sisko Aalto Kouvolan Sanomat. 12.11.2008. Viitattu 13.11.2008.
  8. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/onnellinen_marja-sisko_aalto_37438.html#media=37446 Ylen Elävä arkisto: Onnellinen Marja-Sisko Aalto
  9. Unioni
  10. Marja-Sisko Aallon paluusta töihin tuli mediatapahtuma Iltalehti. 1.11.2009. Viitattu 25.12.2009.
  11. Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan Yle Etelä-Karjala. 16.3.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 18.3.2010.
  12. Juhani Saarinen: Lähes 600 imatralaista erosi seurakunnasta Helsingin Sanomat. 6.1.2010. Viitattu 6.1.2010.
  13. Juho Maijala: Marja-Sisko Aalto julkaisee toisen romaaninsa huhtikuun lopussa 8.4.2015. Etelä-Saimaa. Viitattu 9.4.2015.

Aiheesta muualla