Protektoraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Protektoraatti on sananmukaisesti suojelualue, alue tai useammin valtio, jonka toinen valtio ottaa suojelukseensa pyynnöstä tai tahdonvastaisesti, jolloin miehittäjä kutsuu miehittämäänsä aluetta protektoraatiksi hyväksyttääkseen toimensa julkisuudessa. Tällöin valtio on riippuvuussuhteessa toiseen valtioon siten, että se on kokonaan tai osittain luopunut täysivaltaisuutensa käyttämisestä kansainvälisissä suhteissa ja sotilaallisesti ja että suojelijavaltiolla on oikeus puuttua protektoraatin sisäisiin asioihin.[1]

Kansainvälisessä politiikassa protektoraatteihin liittyy Kansainliiton mandaattihallinto, jolla ensimmäisen maailmansodan hävinneiden valtioiden siirtomaat siirrettiin Kansainliiton hallittaviksi. Afrikassa Saksan Versailles’n rauhansopimuksessa menettämät afrikkalaiset siirtomaat siirtyivät Kansainliiton mandaatilla Yhdistyneen kuningaskunnan haltuun, kun taas Lähi-idässä Ottomaanien valtakunnan hallussa pitämiä alueita annettiin Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallittaviksi.lähde?

Itsenäisellä Suomella on ollut kaksi virallisesti valtakunnan tasolla tunnustettua suojelualuetta eli protektoraattia, Repola ja Porajärvi. Ensin mainittu oli tätä vuosina 1918–1920 ja jälkimmäinen 1919–1920. Nämä aunuslaiset kunnat pyysivät kansanäänestyksen tuloksen myötä Suomelta lupaa siirtyä sen suojelukseen.lähde?

Ympärysvallat Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta pitivät ensimmäisen maailmansodan aikana Neuvosto-Venäjästä 1917–1918 itsenäistyneitä Ukrainaa ja Suomea (1917) Saksan protektoraatteina, koska Saksan vaikutus näiden maiden hallintoon, politiikkaan ja talouselämään oli niin vahva ja jopa kauppasopimuksilla virallistettu. 1918 Saksa määräsi Suomen ulkopolitiikasta, asevoimista ja Saksalla oli etuosto-oikeus Suomen viennissä. Suomi oli siis Saksan protektoraatti maaliskuusta marraskuuhun 1918; Suomi ei ollut tällöin suvereeni valtio.[2][3]

Toista maailmansotaa ennen natsi-Saksa jakoi Tšekkoslovakian itsenäiseksi Slovakiaksi sekä Tšekinmaan käsittäväksi ja miehitystä tarkoittavaksi Böömin ja Määrin protektoraatiksi, jota johti käskynhaltijana valtakunnanprotektori.lähde?

Luettelo protektoraateista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Trumonin sulttaanikunta (1770?)
  • Langkatin sulttaanikunta (1869)
  • Delin sulttaanikunta (1862)
  • Asahan sulttaanikunta (1865)
  • Kota Pinangin sulttaanikunta (1865–1942)
  • Siak Srin sulttaanikunta (1858)
  • Indragirin sulttaanikunta (1838?)
  • Yogyakartan sulttaanikunta (1755)
  • Mataramin sulttaanikunta ja Surakarta Sunanaten sulttaanikunta (1677)
  • Mangkunegaranin herttuakunta (1757)
  • Pakualamanin herttuakunta (1812)
  • Sumbawa sulttaanikunta
  • Biman herttuakunta (1669)
  • Pontianakin sulttaanikunta (1819)
  • Sambasin sulttaanikunta (1819)
  • Kubun sulttaanikunta (1823)
  • Landakin sulttaanikunta
  • Mempawahin sulttaanikunta
  • Matan sulttaanikunta
  • Sanggaun sulttaanikunta
  • Sekadaun sulttaanikunta
  • Simpang sulttaanikunta
  • Sintangan sulttaanikunta (1822)
  • Sukadanan sulttaanikunta
  • Kota Waringin sulttaanikunta
  • Kutai Kertanegaran sulttaanikunta (1825)
  • Gunung Taburin sulttaanikunta
  • Bulunganin sulttaanikunta
  • Gowan sulttaanikunta (1669)
  • Bonen sulttaanikunta
  • Sidenrengin sulttaanikunta
  • Soppengin sulttaanikunta
  • Butungin sulttaanikunta
  • Munan sulttaanikunta
  • Banggain sulttaanikunta

Argentiinan protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläiset protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saharan eteläpuolinen Afrikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojeluvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisesti itsenäisiä alueita, joilla oli sisäpoliittinen itsenäisyys, mutta olivat osana Brittiläistä imperiumia. Britannia vastasi näiden maiden ulkopolitiikasta.

Brasilian protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan valtakunta käytti kaikista siirtomaistaan sanaa Schutzgebiet (kirjaimellisesti protektoraatti), kunnes Saksa ensimmäisen maailmansodan aikana menetti merentakaiset alueensa.

Venäjän ja Neuvostoliiton protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneiden kansakuntien protektoraatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Otavan iso tietosanakirja, osa 6, palstat 1540–1541. Helsinki: Otava, 1963.
  2. Saksalainen Suomi 1918 oruk.fi. Viitattu 12.9.2021.
  3. Tarina saksalaisesta Suomesta on hämmästyttävä kertomus liittolaismaan vapaaehtoisesta alistumisesta vasalliksi hs.fi. Viitattu 12.9.2021.
  4. Maldives Independent - Timeline – Story of Independence
  5. Cunningham, Joseph Davy: A History of the Sikhs: From the Origin of the Nation to the Battles of the Sutlej. John Murray, 1849. Teoksen verkkoversio.
  6. William Stevenson: ”Ferozepur district”, The Imperial Gazetteer of India, s. 90. XII Määritä julkaisija! ”But the British Government, established at Delhi since 1803, interevened with an offer of protection to all the CIS-SUTLEJ STATES; and Dhanna Singh gladly availed himself of the promised aid, being one of the first chieftains to accept British protection and control.” Teoksen verkkoversio.
  7. Histories of the Modern Middle East laits.utexas.edu. Viitattu 21.4.2019.
  8. A Document on the Policy on Foreigners in tibet AFter the Anglo-chinese convention oF 1906
  9. Christie, Clive: Great Britain, China and the Status of Tibet, 1914–21. Modern Asian Studies, .10.1976, 10. vsk, nro 4, s. 481–508. doi:10.1017/S0026749X0001492X ISSN 1469-8099 Artikkelin verkkoversio.
  10. Bedjaoui, Mohammed: International Law: Achievements and Prospects 1 January 1991. Martinus Nijhoff Publishers.
  11. Capaldo, Giuliana Ziccardi: Repertory of Decisions of the International Court of Justice (1947–1992) 1.1.1995. Martinus Nijhoff Publishers.
  12. Robert Delavignette. Freedom and Authority in French West Africa. London: Oxford University Press, (1950)
  13. Robert Aldrich. Greater France: A History of French Overseas Expansion. Palgrave MacMillan (1996)  ISBN 0-312-16000-3
  14. Alice L. Conklin. A Mission to Civilize: The Republican Idea of Empire in France and West Africa 1895–1930. Stanford: Stanford University Press (1998),  ISBN 978-0-8047-2999-4
  15. Patrick Manning. Francophone Sub-Saharan Africa, 1880–1995. Cambridge University Press (1998)  ISBN 0-521-64255-8.
  16. Jean Suret-Canale. Afrique Noire: l'Ere Coloniale (Editions Sociales, Paris, 1971); Eng. translation, French Colonialism in Tropical Africa, 1900 1945. (New York, 1971).
  17. C. W. Newbury. Aspects of French Policy in the Pacific, 1853–1906. The Pacific Historical Review, Vol. 27, No. 1 (Feb., 1958), pp. 45–56
  18. Gonschor, Lorenz Rudolf: Law as a Tool of Oppression and Liberation: Institutional Histories and Perspectives on Political Independence in Hawaiʻi, Tahiti Nui/French Polynesia and Rapa Nui, s. 56–59. Honolulu: University of Hawaii at Manoa, August 2008. HDL:10125/20375
  19. a b Gerrits, Andre W. M.; Bader, Max: Russian patronage over Abkhazia and South Ossetia: implications for conflict resolution. East European Politics, 2 July 2016, 32. vsk, nro 3, s. 297–313. doi:10.1080/21599165.2016.1166104 ISSN 2159-9165 S2CID:156061334
  20. Pieńkowski, Jakub: Renewal of Negotiations on Resolving the Transnistria Conflict ceeol.com. 2016. (englanti)
  21. Greene, Sam: Putin's 'Passportization' Move Aimed At Keeping the Donbass Conflict on Moscow's Terms. The Moscow Times, 26 April 2019. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  22. Robinson, Paul: Russia's role in the war in Donbass, and the threat to European security. European Politics and Society, 1 October 2016, 17. vsk, nro 4, s. 506–521. doi:10.1080/23745118.2016.1154229 ISSN 2374-5118 S2CID:155529950 Artikkelin verkkoversio.
  23. Putin's Karabakh victory sparks alarm in Ukraine Atlantic Council. 12 November 2020.
  24. Goble, Paul: Nagorno-Karabakh Now A Russian Protectorate – OpEd Eurasia Review. 25.11.2020.
  25. Socor, Vladimir: Russia's 'Peacekeeping' Operation in Karabakh: Foundation of a Russian Protectorate (Part Two) Jamestown.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.