Pystykorva

Tämä artikkeli käsittelee koiratyyppiä. Sanan muista merkityksistä katso Pystykorva (täsmennyssivu).

Pystykorva on koiratyyppi, jolle on ominaista paksu turkki sekä pystyssä olevat, kolmionmuotoiset korvat. Koiran häntä on yleensä kiertynyt kippuralle selän päälle. Useimmat pystykorvarodut kuuluvat FCI:n roturyhmään 5 (Pystykorvat ja alkukantaiset koirat).

Pystykorvatyyppisten koirien tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta monet nykyiset pystykorvarodut ovat peräisin arktisilta alueilta. Niiden ruumiinrakenne sopii hyvin kylmään, pohjoiseen ilmastoon. Niillä on tyypillisesti lämmin, vedenpitävä alusvilla, joka on karkeaa päällyskarvaa tuuheampi. Pienet korvat kestävät paremmin pakkasta, ja käpäliä suojaa paksu karva. Luonteeltaan varsinkin alkukantaiset pystykorvarodut ovat usein itsenäisiä, tarkkailevia ja varautuneita vieraita kohtaan. Siksi ne vaativat asiantuntevaa ohjausta.

Suomalaisen alkukantainen maatiaispystykorvan perillinen on kaikenviljainen perinteinen pystykorva- pohjanpystykorva. Kotimaista metsästyspystykorvaa säilyttää ja ylläpitää Taivalkoskella toimiva 31. tammikuuta 2010 perustettu koko maata kattava Perinteiset pystykorvat ry. -niminen yhdistys.

Pystykorvat työkoirina

Jalostuksen avulla ihmiset ovat kehittäneet pystykorvarotuja erilaisiin tehtäviin: pystykorvat toimivat rekikoirina, paimenkoirina ja metsästyksen apuna. Suuria ja voimakkaita rotuja, kuten karjalankarhukoiria ja norjanpystykorvia, käytetään suurriistan kuten hirven metsästyksessä. Pienempiä rotuja, esimerkiksi suomenpystykorvia ja lunnikoiria, käytetään puolestaan lintujen ja pienempien nisäkkäiden metsästykseen.

Pystykorvista suurimpia ovat esimerkiksi amerikanakita, akita, alaskanmalamuutti ja kanadaneskimokoira. Kahta viimeksi mainittua rotua käytettiin rekikoirina 1800-luvulle asti, minkä jälkeen pienemmän siperianhuskyn käyttö yleistyi Kanadassa ja Alaskassa. Sittemmin pystykorvia on alettu jalostaa puhtaasti seurakoiriksi: esimerkiksi kääpiöpystykorva eli pomeranian oli alkuaan paljon suurempi koira. Sen sijaan jotkut työkoirina pidetyt alkukantaiset rodut, kuten karjalankarhukoira, eivät sovellu lainkaan seurakoiriksi.