Saint-usugenspanieli
| Saint-usugenspanieli | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | vesilintujen ja lehtokurpan metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Épagneul de Saint-Usuge, Saint-Usuge Spaniel |
| FCI-luokitus |
ei SCC ryhmä 7 Kanakoirat alaryhmä 1.2 Mannermaiset spanielityyppiset |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 41-53 cm |
| Väritys | ruskea; joko valkoisin merkein tai ilman |
Saint-usugenspanieli (Épagneul de Saint-Usuge) on ranskalainen koirarotu, joka on kotoisin Bressen alueelta Saint-Usugen kunnasta.
Ulkomuoto
Saint-usugenspanieli on pieni ranskalainen seisojarotu[1], jonka säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 41-53 cm. Sillä on tyypillinen spanielin ulkonäkö: korvat, jotka ovat kiinnittyneet silmien alapuolelle ja joissa on niin pitkät hapsut, että ne yltävät kirsunpäähän.[2]
Rungon tulee olla lihaksikas ja rintakehän leveä ja syvä. Korvien lisäksi myös hännän, olkalapojen ja rintakehän karvan tulee olla hapsuista. Häntää ei koskaan typistetä, vaan sen tulee olla pitkä ja kaartuva.[1]
Ainoa hyväksytty väri on ruskea, jossa tosin voi olla valkoiset merkit otsan valkoinen "tähti" mukaan lukien - kuvio, joka saattaa kadota täysi-ikäisen karvapeitteen kasvaessa pentukarvan tilalle.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Ranskalainen rotujärjestö kuvaa rotua helpoksi kouluttaa: se on tottelevainen, omistautuva ja lempeä rotu.[2] Kentällä se soveltuu erilaisiin maastoihin, suot, vesistöt ja tiheiköt mukaan lukien; se on erikoistunut vesilintujen ja lehtokurpan metsästykseen.[1]
Alkuperä
Rodun juuret johtavat vähintään 1500-luvulle asti, mutta se oli Toisen maailmansodan lopulla lähes sukupuuttoon kuollut. Sodan jälkeen pappi isä Robert Billardin vastuulle annettiin seurakunta Saône-et-Loiren departementista Bressen alueelta. Hän oli aktiivinen metsästäjä ja alkoi pian etsiä sopivaa metsästyskoiraa. Hän sai samalla kuulla paikallisesta rodusta nimeltä saint-usugenspanieli, jolloin hän otti yhteyttä Ranskan Kennelliittoon selvittääkseen mitä rodulle oli tapahtunut.[3]
Isä Billard sai selville, että viimeinen kirjoitettu todistus saint-usugenspanielin olemassaolosta oli Louhansin kaupungin lähellä vuonna 1936 pidetystä koiranäyttelystä, ja hän sai käsiinsä rotumääritelmän kyseisestä näyttelystä. Hän vieraili seurakuntansa metsästäjien luona, kunnes löysi koiran joka vastasi rotukuvausta, nartun nimeltä Poupette.[3]
Vuonna 1950 Billard löysi urosspanielin nimeltä Dick, jonka isä oli vuoden 1936 näyttelyn BIS-voittaja Braco. Hän jatkoi etsintäänsä löytäen alueelta muita uroskoiria joilla aloittaa rodun uudelleenjalostaminen. Vuonna 1962 pienimünsterinseisoja-narttua nimeltä Bianca von der Rumerburg käytettiin jalostusohjelmaan, ja se valittiin sillä perusteella että kyseisen rodun rotumääritelmä muistutti eniten saint-usugenspanielin määritelmää. Vuonna 1980 vastuu rodun uudelleenjalostamisesta annettiin Serge Beylle, paikalliselle luonnonsuojelijalle. Isä Billardin jalostusohjelma loi 33 vuoden aikana lähes 250 koiraa.[3]
Kansallinen rotujärjestö Club de l'Épagneul de Saint-Usuge perustettiin vuonna 1990. Société Centrale Canine (SCC) eli Ranskan Kennelliitto hyväksyi saint-usugenspanielin virallisesti 8.1.2003[3], ja sijoitti sen ryhmään 7 muiden mannermaisten spanieleiden joukkoon.[4] Rotu ei ole American Kennel Club:n tunnustama.[5]
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c Rassenbeschreibung. Club Suisse de l'Epagneul Breton et Autres Epagneuls de France. Haettu 31.10.2012 (de)
- ↑ a b c Standard Morphologique. Club de l'Épagneul de Saint-Usuge. Haettu 31.10.2012 (fr)
- ↑ a b c d De l'Abbé Billard à Serge Bey.... Club de l'Épagneul de Saint-Usuge. Haettu 31.10.2012 17 (fr)
- ↑ Standard S.C.C. Epagneul de St Usuge. Société Centrale Canine, 2003. Haettu 31.10.2012 (PDF) (fr)
- ↑ Breeds. American Kennel Club. Haettu 31.10.2012
