Semjon Budjonnyi

Semjon Budjonnyi

Semjon Mihailovitš Budjonnyi (ven. Семён Михайлович Будённый, s. 25. huhtikuuta 1883–26. lokakuuta 1973) oli bolševikkien sotasankari Venäjän sisällissodassa, Josif Stalinin liittolainen ja Neuvostoliiton marsalkka.

Budjonnyi syntyi maatyöläisperheeseen Donin kasakoiden alueella Etelä-Venäjällä. Hän työskenteli maalla vuoteen 1903 asti, jolloin hänet värvättiin keisarilliseen armeijaan. Hän palveli ratsujoukoissa ja osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1905. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli aliupseerina länsirintamalla, kunnes siirrettiin Kaukasian rintamalle. Kun vallankumous syrjäytti Nikolai II:n, Budjonnyi oli monien muiden sotilaiden tavoin mukana sotilaiden neuvostoissa Kaukasiassa.

Sisällisodan puhjetessa 1918, Budjonnyi järjesti Donin alueella punakaartin ratsuväen, josta tuli myöhemmin 1. ratsuväen armeija. Tämä armeija oli tärkeässä osassa lyötäessä Anton Denikinin Moskovaa kohti etenevät joukot. Budjonnyi liittyi bolševikkipuolueeseen 1919 ja saavutti läheiset välit Josif Staliniin ja Kliment Vorošiloviin.

Vuonna 1920 Budjonnyin ratsuväkiarmeija otti osaa Neuvosto-Venäjän–Puolan väliseen sotaan, joka oli aluksi bolševikeille menestyksellinen. Myöhemmin onni kääntyi Varsovan taistelussa Budjonnyin armeijan jumiuduttua Lwówiin. Hänen armeijansa lyötiin Komarówin taistelussa, yhdessä maailman suurimmista ratsuväkitaisteluista. Tämän jälkeen Budjonnyi lähetettiin etelään Ukrainaan ja Krimille valkoisia vastaan. Huolimatta häviöstään Puolassa, Budjonnyista tuli yksi suurimmista bolševikkien sankareista sodan jälkeen.

Vuonna 1935 Budjonnyistä tuli yksi viidestä Neuvostoliiton marsalkasta. Kolme näistä viidestä teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla. Henkiin jäivät Budjonnyi ja Vorošilov. Budjonnyi oli kokenut ratsuväenupseeri, mutta modernista sodankäynnistä, kuten panssarivaunuista hänellä ei ollut kokemuksia.

Vuonna 1937 Budjonnyi komensi Moskovan sotilaspiiriä, ja talvisodassa armeijaa, tuhoisin seurauksin. Tästä huolimatta hänestä tuli 1941 puolustuksen varakansankomissaari ja Stavkan jäsen.

Hän koordinoi lounaista ja eteläistä rintamaa (armeijaryhmä) Kiovan saarron aikana elo–syyskuussa 1941. Neuvostoliiton parhaat divisioonat ja lukumääräinen ylimäärä eivät auttaneet, ja joukot saarrettiin kahteen kertaan, ensin Umanissa ja sitten Kiovaan. Neuvostoliitto menetti 1,5 miljoonaa miestä. Budjonnyi korvattiin syyskuussa Semjon Timošenkolla, joka pystyi kokoamaan joukot Itä-Ukrainassa ja vastahyökkäykseen, joka ajoi kaksi SS-panssaridivisioonaa perääntymään 65 km Rostovista.

Budjonnyi sai Moskovan sektorin reservirintaman komentoonsa lokakuun puoliväliin asti. Kesällä 1942 hän komensi Pohjois-Kaukasian rintamaa syyskuuhun asti. Armeijaryhmä hajotettiin syyskuussa, kun se oli ajettu lähes kokonaan pois Kaukasiasta.

Vuonna 1943 Budjonnyille annettiin häntä varten luotu Puna-armeijan ratsuväenkomentajan arvo. Ratsuväellä ei tosin ollut enää juurikaan sijaa mekanisoidussa sodankäynnissä.

Huolimatta häviöistään Budjonnyi pysyi Stalinin suojeluksessa, ja hänen annettiin jäädä sodan jälkeen eläkkeelle Neuvostoliiton sankarina.

Neuvostoliiton ratsuväen käyttöön jalostettu ratsuhevosrotu, budjonnyinhevonen, nimettiin Budjonnyin mukaan.