Semjon Budjonnyi
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Semjon Budjonnyi | |
---|---|
Semjon Budjonnyi on kautta aikain maineikkaimpia ratsuväen sotilaita. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. huhtikuuta 1883 Rostovin alue, Venäjä |
Kuollut | 26. lokakuuta 1973 (90 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
Venäjän keisarikunta Venäjä Neuvostoliitto |
Palvelusvuodet | 1903–1954 |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Neuvostoliiton marsalkka |
Semjon Mihailovitš Budjonnyi (ven. Семён Миха́йлович Будённый, 25. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1883 – 26. lokakuuta 1973) oli bolševikkien sotasankari Venäjän sisällissodassa sekä Josif Stalinin liittolainen ja Neuvostoliiton marsalkka.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Budjonnyi syntyi maatyöläisperheeseen Donin alueella Etelä-Venäjällä. Hän työskenteli maalla vuoteen 1903 asti, jolloin hänet värvättiin keisarilliseen armeijaan. Hän palveli ratsujoukoissa ja osallistui Venäjän–Japanin sotaan 1905. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli vääpelinä itärintamalla, kunnes siirrettiin Kaukasian rintamalle. Hän sai neljä kertaa urheudestaan Pyhän Yrjön ristin.
Kun lokakuun vallankumous syrjäytti Nikolai II:n, Budjonnyi liittyi punaisten riveihin ja toimi sotilaiden neuvostoissa Kaukasiassa.
Puna-armeijan alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan puhjettua vuonna 1918, Budjonnyi järjesti Donin alueella punakaartin ratsuväen. Siitä kehittyi 1. ratsuväen armeija. Tämä armeija oli tärkeässä osassa lyötäessä valkoisten Anton Denikinin Moskovaa kohti etenevät joukot. Budjonnyi liittyi bolševikkipuolueeseen 1919 ja loi läheiset välit Josif Staliniin sekä Kliment Vorošiloviin.
Vuonna 1920 Budjonnyin ratsuväkiarmeija otti osaa Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan, joka oli aluksi bolševikeille menestyksellinen. Myöhemmin menestyi hiipui Varsovan taistelussa, joissa Budjonnyin armeijan eteneminen pysähtyi Lwówiin. Hänen armeijansa lyötiin Komarówin taistelussa, joka oli eräs maailman suurimmista ratsuväkitaisteluista. Tämän jälkeen Budjonnyi siirrettiin taistelemaan Ukrainan ja Krimin valkoisia joukkoja vastaan. Huolimatta häviöstään Puolassa, Budjonnyista tuli yksi suurimmista bolševikkien sankareista sodan jälkeen.
1930-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1935 Budjonnyistä tuli yksi viidestä Neuvostoliiton marsalkasta. Kolme näistä viidestä teloitettiin Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla. Henkiin jäivät Budjonnyi ja Vorošilov. Budjonnyi oli kokenut ratsuväenupseeri, mutta modernista sodankäynnistä, kuten panssarivaunuista hänellä ei ollut tässä vaiheessa kokemuksia.
Vuonna 1937 Budjonnyi johti Moskovan sotilaspiiriä.
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Toinen maailmansota
- Katso myös: Itärintama (toinen maailmansota)
Suomea vastaan käydyssä talvisodassa Budjonnyi johti armeijaa, joka epäonnistui hyökkäyksessään. Vuonna 1941 hänestä tuli puolustuksen varakansankomissaari ja Stavkan jäsen.
Budjonnyi koordinoi lounaista ja eteläistä rintamaa (armeijaryhmä) Saksan saarrettua Kiovan operaatio Barbarossassa elo–syyskuussa 1941. Neuvostoliiton maavoimien parhaat divisioonat eivät auttaneet. Neuvostojoukot saarrettiin kahteen kertaan, ensin Umanissa ja Kiovassa. Stalin käskytti tässä vaiheessa joukot pitämään asemat, mikä johti jäykkään sodankäyntiin ja yleensä nopeaan puolustuksen luhistumiseen, motteihin ja pakenemiseen. Neuvostoliitto menetti 1,5 miljoonaa miestä. Budjonnyi korvattiin syyskuussa 1941 Semjon Timošenkolla, joka pystyi kokoamaan joukot Itä-Ukrainassa ja vastahyökkäykseen, joka ajoi kaksi SS-panssaridivisioonaa perääntymään 65 kilometriä Rostovista.
Budjonnyi sai Moskovan sektorin reservirintaman komentoonsa lokakuun puoliväliin asti. Kesällä 1942 hän komensi Pohjois-Kaukasian rintamaa syyskuuhun asti. Armeijaryhmä hajotettiin syyskuussa, kun se oli ajettu lähes kokonaan pois Kaukasiasta.
Vuonna 1943 Budjonnyille annettiin häntä varten luotu Puna-armeijan ratsuväenkomentajan arvo. Ratsuväellä ei tosin ollut enää juurikaan sijaa mekanisoidussa sodankäynnissä.
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Budjonnyi pysyi Stalinin suosiossa. Hänestä tuli 1953 ratsuväen tarkastaja. Hän jäi eläkkeelle Neuvostoliiton sankarina. Hän kuoli vuonna 1973.
Neuvostoliiton ratsuväen käyttöön jalostettu ratsuhevosrotu, budjonnyinhevonen, nimettiin Budjonnyin mukaan.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ETS Publishing House: Kuva ja lyhyt elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Omaelämäkertoja saksaksi käännetteyinä:
- Rote Reiter voran Budënnyj, Semën M.. - Berlin : Militärverlag der Dt. Demokrat. Republik, 1978, 3. Aufl., 18. - 42. Tsd.
- Rote Reiter voran Budënnyj, Semën M.. - Berlin : Deutscher Militärverl., 1964, 2., leicht bearb. Aufl.
- Rote Reiter voran Budënnyj, Semën M.. - [Berlin] : Deutscher Militärverl., [1961], 1.-10. Tsd.