Ustaša
| Ustaša | |
|---|---|
|
|
|
| Perustettu |
7. tammikuuta 1929 (de jure) 1930 (de facto) |
| Lopetti | 8. toukokuuta 1945 |
| Johto | |
| Ideologia | kansallissosialismi, nationalismi, fasismi |
| Poliittinen kirjo | äärioikeisto |
| Äänenkannattaja | Hrvatski Domobran |
| Jäsenmäärä | 100 000 (1941) |
Ustaša (kroatiaksi Ustaša – Hrvatski Revolucionarni Pokret, monikko Ustaše) oli kansallismielis-kansallissosialistinen kroaattijärjestö, jonka akselivallat nostivat valtaan toisessa maailmansodassa vuonna 1941.[1] Ustašan politiikka sai vaikutteita kansallissosialismista ja fasismista ja sillä oli puolisotilaallinen osasto, joka teki julmia tuhoamisretkiä serbikyliin. Ustašan tunnus oli U ja sen lippu Kroatian puna-valko-sininen trikolori, jossa oli keskellä Kroatian ruudullinen vaakuna ja vasemmassa yläkulmassa tyylitellyn vinoneliön ympäröimä U-kirjain.
Ustaša halusi rakentaa yhtenäisen etnisesti puhtaan Suur-Kroatian kovin ottein. Se vainosi serbejä, juutalaisia, romaneja, antifasisteja sekä bosnialaisia ja kroaatteja jotka olivat Ustašaa vastaan, pyrkien etnisesti puhdistamaan Kroatian käännyttämällä ortodoksiserbejä katolilaisiksi, murhaamalla serbejä ja ajamalla heitä maanpakoon. Ustaša surmasi Jasenovacin keskitysleirillä arviolta 100 000–200 000 ihmistä ja Jugoslavian maaseudulla vielä enemmän. Järjestön toimet kauhistuttivat jopa saksalaisiakin, jotka samaan aikaan toteuttivat kansanmurhaa. Ustaša ei vainonnut bosnialaisia, joita liittyi Ustašaan ja Waffen-SS:ään. Puna-armeija ja kommunistipartisaanit kukistivat Ustašan vuonna 1945.
Äärikansallismielisiä tukenut Jugoslavian presidentti Slobodan Milošević perusteli Jugoslavian hajoamissodissa 1990-luvulla kroaatteihin kohdistuneita hirmutöitä Ustašan puoli vuosisataa aiemmin serbikyliin kohdistamilla puhdistuksilla. Näin koston kierre jatkui Balkanilla.
Ustaša 1920- ja 1930-luvuilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ustaša muodostui kiinteäksi järjestöksi vuosina 1928–1929, jolloin oikeistoradikalismin ja kansallismielisyyden aalto levisi Euroopassa. Ustašan nimellä järjestö alkoi kulkea vuonna 1933. Nimi tarkoittaa kapinallista. Kroaatit käyttivät vanhaa nimitystä, jota oli käytetty vuoden 1875 Turkkia vastaan taistelleista serbikapinallisista.
Ustaša oli alussa pelkkä kansalliseen itsenäisyyteen pyrkivä liike. 1930-luvulla Ustaša ajoi kroaattien irrottautumista Jugoslaviasta ja teki terrori-iskuja. Huonon maineensa erityisesti serbien silmissä Ustaša hankki vasta toisen maailmansodan aikana. Silloin Ustašalla oli kymmenien tuhansien miesten vahvuinen armeija. Kun Jugoslavian kuningas Aleksanteri murhattiin vuonna 1934, syytettiin teosta Ustašaa joka joutui ajojahdin kohteeksi. Ustašan jäseniä pakeni muun muassa Italiaan. Pian Italia ja Jugoslavia solmivat sopimuksen, ja Ustašan jäseniä alkoi palata Jugoslaviaan.
Ustaša toisen maailmansodan aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun saksalaiset tarjosivat Jugoslavian vahvimmalle puolueelle HSS:lle yhteistyötä Jugoslavian hallitsemisessa, HSS kieltäytyi. Sen sijaan Ustaša asettui kansallissosialistien puolelle huhtikuussa 1941 ja satoja Ustašan jäseniä palasi maanpaosta Italiasta.
Ustašalla ei juurikaan ollut kannatusta Kroatiassa. Hallitsemalleen alueelle Ustaša perusti NDH:n (Nezavisna Država Hrvatska, Itsenäinen Kroatian valtio), johon kuului myös suuri osa Bosnia-Hertsegovinasta ja Serbiastakin. Italia ja Saksa jakoivat Kroatian kahteen vyöhykkeeseen. Pian valtion perustamisen 20. huhtikuuta 1941 jälkeen maahan palasi Ante Pavelić, 1930-luvulla maanpakoon lähtenyt Ustašan johtaja. Hänestä tuli nyt Führeriä vastaava poglavnik, johtaja, joka esiintyi Adolf Hitlerin tapaan univormussa. Kaikki Ustašaa uhkaavat kansanliikkeet kiellettiin, esimerkiksi kesäkuussa maan aikaisempi pääpuolue HSS.
Ustaša aloitti pian alueen muiden väestöryhmien surmaamisen. Serbejä massamurhattiin 27. huhtikuuta 1941 Gudovacissa Bjelovarin lähellä. Kesällä 1941 alettiin rakentaa keskitysleirejä. Vastavaikutuksena alkoivat toimia Ustašaa vastustavat ja sen laittomiksi julistamat järjestöt: heinäkuussa 1941 aloittivat toimintansa serbimielinen četnikit-järjestö ja vasemmistolaiset partisaanit.
Ustaša pyrki käännyttämään serbejä katolilaisiksi, ajamaan heitä pois ja tappamaan heitä. Ustaša nostatti väestössä voimakasta vihaa ylimielisyytensä, korruption, ryöstöjen ja murhien takia.[2] Järjestö tuhosi serbikyliä sellaisella vimmalla, että saksalaisetkin olivat ihmeissään. Arviot Ustašan uhreista vaihtelevat noin 100 000:sta miljoonaan. Vuonna 1942 Ustašan serbikyliä puhdistavissa puolisotilaallisissa ”paramilitääreissä” oli arviolta 10 000 jäsentä. Kotikaarti eli Domobrani taisteli heikosti partisaaneja vastaan ja toimi partisaanien ”asetäydentäjänä”, sillä partisaanit kukistivat sen joukot helposti.
Italia alkoi tukea Ustašan sijasta četnikkejä, mikä oli vastoin natsi-Saksan pyyntöä. Četnikit murhasivat myös omiaan ja vihaamiaan muslimeja. Tämä käänsi mielialoja četnikkejä vastaan. Vuonna 1943 partisaanit saivat suuren alueen hallintaansa. Puna-armeija saapui Kroatiaan sodan loppuviikkoina. Ustaša-joukot taistelivat vielä maaliskuussa 1945, mutta heidät kukistettiin verisesti. Kun Ustašan sotilaat pakenivat yhdessä Slovenian valkokaartilaisten kanssa Itävaltaan, brittien joukot palauttivat heidät takaisin. Tällöin Titon partisaanit tappoivat heistä kaikki paitsi naiset ja alaikäiset,[3] yhteensä jopa 20 000 henkeä.[3]
Etninen ja uskollinen vaino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ustaša tuli erityisesti tunnetuksi sen kammottavasta väkivallasta ja vainosta serbeja, juutalaisia ja romaneja, sekä joskus myös bosnian muslimeja ja Ustašaa vastustaneita kroaatteja kohtaan, mikä järkytti jopa saksalaisiakin. Ustašalainen ministeri Mile Budak piti 6. kesäkuuta 1941 puheen jossa hän julisti, että ”kolmasosa serbeistä surmataan, kolmasosa karkotetaan maasta ja kolmasosa käännytetään pakolla katolisuuteen”. Romaneille ja juutalaisille tarjotaan hänen mukaansa ”kolme miljoonaa luotia”. Puhe uutisoitiin kaikissa NDH:n sanomalehdissä.
Hermann Naubacher, joka oli Hitlerin henkilökohtainen avustaja Balkanilla, nimitti Ustašan joukkotuhontaa ”ristiretkeksi, joka on kaikkein julmin massamurha koko maailman historiassa.”[4]
Ustašan jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ustašalla ja vuonna 1991 syntyneellä Kroatialla ei ole virallista yhteyttä. Toisen maailmansodan aikainen Itsenäinen Kroatian valtio oli vain saksalaisten nukkevaltio. Kroatiassa virisi 1960-luvulla kansallisen sovinnon liike, joka ajoi sopua entisten Ustašan ja partisaanien jäsenten välillä.
Kroatian 1990-luvun presidentti Franjo Tuđmanin mielestä Ustašan Kroatia oli kiinteä, hyväksyttävä osa Kroatian itsenäisyystaistelun historiaa. Jotkut kroaatit halusivat palauttaa Ustašan ideologian itsenäisyyssodassa. Muutamat kroaattijoukot lauloivat vanhoja Ustaša-lauluja heinäkuussa 1991 Kroatian sodan kynnyksellä. Kroaattien enemmistö ei kuitenkaan nykyään tue Ustašaa. Isänmaallisuudella ja kansallismielisyydellä on luonnollisesti kannatusta, mutta Kroatiassa se ei ole enää ilmennyt laajana Ustašan kaltaisten väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lautela, Yrjö; Palo, Jyrki: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut. VAPK-Kustannus, 1992. ISBN 9513709566.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Magnusson, Thomas & Rosenfeldt, Niel Erik & Weibull, Jörgen: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17, s. 270. Suomentanut Kirsti ja Arto Ingervo. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09304-5
- ↑ Lautela 1992, s. 156.
- ↑ a b Lautela 1992, s. 161.
- ↑ Printed from The Jewish Press » Blog Archive » The Holocaust’s Most Vicious Killers www.jewishpress.com. Viitattu 11.9.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ustaša Wikimedia Commonsissa