Élisabeth Borne
| Élisabeth Borne | |
|---|---|
 Borne marraskuussa 2022. |
|
| Ranskan pääministeri | |
|
16.5.2022–8.1.2024
|
|
| Presidentti | Emmanuel Macron |
| Edeltäjä | Jean Castex |
| Seuraaja | Gabriel Attal |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. huhtikuuta 1961 Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Tiedot | |
| Puolue | Renessanssi |
| Koulutus | École Polytechnique |
 Nimikirjoitus |
|
Élisabeth Borne (s. 19. huhtikuuta 1961) on ranskalainen poliitikko, virkamies ja Ranskan entinen pääministeri.
Borne on toinen nainen koko Ranskan historiassa, joka on toiminut pääministerin tehtävässä.[1] Aikaisemmin Borne toimi mm. Macronin hallinnon liikenneministerinä, ympäristöministerinä ja viimeisimmin työministerinä, ennen pääministerin virkaa.[1] Borne on ehdolla kansanedustajaksi Ranskan kesäkuun parlamenttivaaleissa Normandian Calvadoksen alueella. Poliittiselta taustaltaan Borne on lähempänä poliittista keskustaa ja verrannollisesti vasemmistolaisempi kuin Macronin nimittämät kaksi edeltäjäänsä, Edouard Philippe ja Jean Castex.[1]
Nuoruus ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Borne opiskeli insinööriksi Ranskan École Polytechniquessa.[1]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Borne oli pitkään sosialistisen puolueen tukija (muttei koskaan jäsen[2]), mutta äänesti vuoden 2017 presidentinvaaleissa Emmanuel Macronia ja liittyi myöhemmin tämän perustamaan Renaissance-puolueeseen (tuolloin La République En Marche!).[3]
Borne, entinen virkamies, liittyi Macronin hallinnon liikenneministeriksi, jossa hän toimi vuosina 2017–2019. Kesällä 2019 Borne siirtyi ympäristöministerin tehtäviin, ja kesällä 2020 hänet nimitettiin työministeriksi.[1] Macronin hallinnon toinen pääministeri Jean Castex erosi tehtävästään 16. toukokuuta 2022, jolloin Borne nimitettiin Ranskan pääministeriksi. Hän on Ranskan historian toinen nainen, joka on toiminut pääministerinä.[4] Liikenneministerinä Borne oli mukana tekemässä Ranskan valtiollisen rautatieyhtiön suurta uudistusta, jonka aikana Ranskassa oli uudistusta vastustava suurten lakkojen aalto.[4] Ennen virkanimityksiä ministeriksi Borne toimi usean ministerin neuvonantajana.[4] Borne ei ole koskaan itse ollut ehdokkaana vaaleissa.[5]
Borne jätti eroilmoituksensa 8. tammikuuta 2024. Taustalla uskotaan olevan presidentti Macronin halu kohentaa kannatustaan eurovaalien ja Pariisin olympialaisten alla.[6] Seuraavana päivänä hänen seuraajakseen nimitettiin Gabriel Attal.[7]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunnialegioona (Ranska, 2013)[8]
Ordre National du Mérite (Ranska, 2022)[9]
Meriansioiden ritarikunta (Ranska, 2008)[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Norimitsu Onishi, Aurelien Breeden: Taking Aim at Left-Leaning Voters, Macron Names a Woman Prime Minister The New York Times. 16.5.2022. Viitattu 16.5.2022. (englanti)
- ↑ Élisabeth Borne becomes France’s first female prime minister in 30 years the Guardian. 16.5.2022. Viitattu 16.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Transports : Elisabeth Borne, lasse du volant ? Libération. 8.1.2018. Viitattu 16.5.2022. (ranska)
- ↑ a b c Élisabeth Borne becomes France’s first female prime minister in 30 years the Guardian. 16.5.2022. Viitattu 16.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Who is France's new Prime Minister Elisabeth Borne? France 24. 16.5.2022. Viitattu 16.5.2022. (englanniksi)
- ↑ French PM Borne resigns as Macron seeks to revamp a troubled government France 24. 8.1.2024. Viitattu 9.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Gabriel Attal becomes France's youngest and first openly gay premier France 24. 9.1.2024. Viitattu 9.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Décret du 12 juillet 2013 portant promotion et nomination 12.7.2013. legifrance.gouv.fr. Viitattu 16.5.2022. (ranska)
- ↑ Lors d'une remise de décoration, Macron salue Borne, "une femme de confiance plus que de confidence" Yahoo News. 22.12.2022. Viitattu 7.8.2023. (ranska)
- ↑ Décret n° 2002-88 du 17 janvier 2002 relatif à l'ordre du Mérite maritime legifrance.gouv.fr. 2008. Viitattu 16.12.2022. (ranska)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
