816 Naval Air Squadron
| 816 Naval Air Squadron | |
|---|---|
| Toiminnassa |
1939-1948 1848 - |
| Valtio |
 Yhdistynyt kuningaskunta Australia |
| Puolustushaarat | Laivasto |
| Aselajit | ilmavoimat |
| Rooli | torpedopommittajatiedustelulaivue |
| Osa joukkoa | Fleet Air Arm |
| Koko | laivue |
| Kalusto |
Fairey Swordfish Supermarine Seafire Grumman Wildcat Fairey Barracuda Fairey Firefly |
| Motto | Imitate the action of the tiger |
| Sodat ja taistelut |
Norja 1940 Narvik 1940 Maltan saattueet 1941 Välimeri 1941 Atlantti 1943 Jäämeri 1944 Normandia 1944 |
| Vuosipäivät | ei |
816 Naval Air Squadron (816 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue toisessa maailmansodassa. Laivue siirrettiin sodan jälkeen Australian laivaston ilmavoimille, jossa se palvelee tänäkin päivänä kalustonaan S-70 Seahawk helikopterit.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivue perustettiin 3. lokakuuta 1939 HMS Furiousilla kalustonaan yhdeksän Fairey Swordfishiä sukellusveneiden torjuntaan ja iskulaivueeksi Pohjois-Atlantin saattueille. Laivue teki toisen maailmansodan ensimmäisen torpedohyökkäyksen huhtikuussa 1940 Norjan taisteluiden aikana. Suunniteltu vaihto kellukekoneisiin peruutettiin Ranskan puolustuksen romahdettua ja laivue siirrettiin kesäkuussa takaisin tukialukselle. Laivue suoritti syyskuussa Saksan laivaston taisteluristeilijä Scharnhorstia vastaan hyökkäyksen, ja se hyökkäsi 22. syyskuuta Trondheimin satamassa olevia aluksia vastaan menettäen viisi lentokonetta.[1]
Laivue liitettiin maaliskuussa 1941 rannikkolennostoon ja se toimi Hollannin ja Ranskan rannikon kohteita vastaan. Kolme laivueen koneista liitettiin huhtikuussa RNAS Detlingiin X-lentueeksi, mitä käytettiin muodostettaessa 821 laivuetta. Laivue siirrettiin kesäkuussa HMS Furiousille sukellusveneiden torjuntaan, kun Royal Air Forcen lentokoneita kuljetettiin Maltan puolustuksen tueksi. Paluumatkalla laivue siirrettiin HMS Ark Royalille, missä se palveli tukialuksen uppoamiseen 13. marraskuuta saakka. Laivueen jäljelle jääneet koneet liitettiin laivueeseen 812.[1]
Laivue perustettiin uudelleen 1. helmikuuta 1942 Palisadesissa Jamaikalla kalustonaan neljä Fairey Swordfishiä. Laivue siirrettiin HMS Avengerille suojaamaan saattuetta Yhdysvalloista Englantiin. Laivueen matkalla kärsimät kahden koneen tappiot täydennettiin ja sitten se liitettiin rannikkolennostoon. Laivue siirrettiin helmikuussa 1943 HMS Dasherille suojaamaan Jäämeren saattueita, mutta se kärsi suuria tappioita tukialuksen räjähtäessä 27. maaliskuuta ollessaan harjoittelemassa Firth of Clydessä.[1]
Laivue täydennettiin RNAS Machrihanishissa ja toukokuusta alkaen se kykeni Englannin kanaalin meriliikenteen häirintään. Laivue siirrettiin kesäkuussa pohjoisemmaksi RNAS Fearniin ja siihen muodostettiin hävittäjälentue laivueesta 895 siirretyistä Supermarine Seafire LIIc koneista. Seafiret siirrettiin kaksi kuukautta myöhemmin laivueeseen 897. Laivue sai kuitenkin vastaanottaa Supermarine Seafire Ib -koneita ja sen Swordfish vahvuus nostettiin kuudesta yhdeksään. Laivue siirrettiin HMS Trackerille Pohjois-Atlantin saattueiden suojaamiseksi.[1]
Laivueen Seafiret vaihdettiin tammikuussa 1944 Grumman Wildcat IV -koneisiin ja se siirrettiin HMS Chaserille Jäämeren saattueiden suojaksi. Laivueen koneet avustivat hävittäjä HMS Onslaughtia upottamaan saksalaisen sukellusveneen ja upottivat itse U-366:n ja U-973:n. Kesäkuussa 1944 laivueen Wildcatteja käytettiin 833 laivueen perustamiseen, jolloin laivueen Swordfishien lukumäärä kasvatettiin kahteentoista. Laivue siirtyi toimimaan maakentiltä Englannin kanaalin alueella ja tukemaan Normandian maihinnousua. Laivue lakkautettiin 1. elokuuta 1944 Perranporthissa, jolloin sen henkilöstö siirrettiin laivueeseen 836.[2]
Laivue perustettiin uudelleen 1. helmikuuta 1945 RNAS Lee-on-Solentissa kalustonaan 18 Fairey Barracuda Mk II -konetta. Laivue sijoitettiin uudelle kevyelle tukialukselle. Laivueen kalustoksi vaihdettiin heinäkuussa 1945 Hawker Firefly FR.1. Laivue lakkautettiin 1. heinäkuuta 1948 Lee-on-Solentissa HMS Oceanin palattua kotimaahan.
Australian laivasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivue perustettiin uudelleen 24. elokuuta 1948 RNAS Eglingtonissa kalustonaan Fairey Firefly AS.5 -koneet ja päällikkönään komentajakapteeni C. R. J. Coxon. Laivue muodosti yhdessä laivueen 805 kanssa Australian laivaston lentotukialus HMAS Sydneyn 20. Tukialuslentorykmentin, joka siirrettiin 15. helmikuuta 1949 alukselle koulutettavaksi. Se lähti 12. huhtikuuta kohti Australiaa, jonne saavuttiin 25. toukokuuta.[3]
Laivue siirrettiin maihin Nowran lentotukikohtaan (HMAS Albatros), joka oli Australian laivaston ensimmäinen maatukikohta. Se palasi lentotukialukselle tammikuun puolessa välissä 1951, mistä se palasi huhtikuussa Nowraan. Laivue liitettiin kesäkuussa 1953 HMAS Vengeancelle yhdessä laivueen 805 kanssa. Se ei palvellut aluksen kannella kuin lyhyitä hetkiä ennen lakkauttamistaan 27. huhtikuuta 1955 Nowrassa.[3]
Laivue perustettiin uudelleen 15. elokuuta 1955 Culdrosessa kalustonaan seitsemän Fairey Gannet AS.1 sukellusveneentorjuntakonetta. Laivue siirrettiin helmikuussa 1956 HMAS Melbournella Australiaan, jonne saavuttiin 23. huhtikuuta. Siihen liitettiin heinäkuussa 1964 lentue de Havilland Sea Venom FAW.53 joka sään hävittäjiä. Se lakkautettiin 25. elokuuta 1967 Nowrassa.[3]
Laivue perustettiin 10. tammikuuta 1968 Nowrassa kalustonaan neljätoista Grumman S-2E Trackeriä, jotka olivat 21. marraskuuta 1967 saapuneet Australiaan HMAS Melbournen mukana. Australian laivastossa otettiin pian perustamisen jälkeen käyttöön Yhdysvaltain laivaston yksiköiden etuliitteet, jolloin laivueen nimeksi vaihtui VS816 (kiinteä siipisin ilmaa raskaammin aluksin varustettu sukellusveneentorjuntayksikkö).[3]
Pääosa laivueen ja sen sisarlaivueen VC851:n Trackereistä tuhoutui 4. joulukuuta 1976 hangaaripalossa Nowrassa. Kolmea lukuun ottamatta kaikki joko tuhoutuivat tai tulivat korjauskelvottomiksi. Paloon syylliseksi todettiin 19-vuotias henkisesti sairas laivueenjäsen. Tilannetta paransi se, että kuusi Trackeria oli tilattu lokakuussa hieman ennen paloa ja niiden toimituksen piti käynnistyä joulukuussa. Laivue lakkautettiin 2. heinäkuuta 1982 perustamispaikassaan.[3]
Laivue perustettiin 9. helmikuuta 1984 Nowrassa nimellä HU816 kalustonaan Westland Wessex helikopterit. Laivue sijoitettiin HMAS Tobrukille. Se lakkautettiin 30. kesäkuuta 1987, jolloin se palautti kalustonsa laivueelle 723. Laivueen perustamista pidettiin todennäköisenä 1988, jolloin sen kalustona olisivat olleet Sikorsky S-70B Seahawk helikopterit, mutta sen sijaan perustettiin koulutusyksikkö (engl. Seahawk Introduction and Transition Unit, SITU). Koulutusyksikön toiminta keskeytettiin Irakin sodan vuoksi 2. elokuuta 1990.[3]
Laivue perustettiin (virallisesti) uudelleen 23. heinäkuuta 1992 Persian lahdella HMAS Canberran ja HMAS Darwinin kannella olleista lentueista. Laivueen kalustona olivat S-70B-2 Seahawkit. Laivue palvelee edelleen lentueittain Adelaide-luokan ohjusfregateilla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X (englanniksi)
- Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1 (englanniksi)
- Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7 (englanniksi)
- Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4 (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
- Australian laivaston sivusto - 816 NAS(englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]